Taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden haasteet sairaanhoitajan näkökulmasta

09.12.2021
Taidenäyttely V-S Hoitopalvelut Oy:n ryhmätilassa.

Maailmanlaajuinen COVID-19 pandemia on aiheuttanut meille kaikille muutoksia taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden ja saatavuuden osalta. Osalle ihmisistä koronapandemia ei kuitenkaan ole ainoa este saavuttaa taide- ja kulttuuripalveluita. Avopuolella sairaanhoitajana työskennellessäni olen kohdannut erilaisia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haasteita, joiden vuoksi ihmiset eivät pääse osalliseksi kulttuurihyvinvoinnista.

Kulttuurihyvinvointi on monitahoinen ilmiö ja sen keskiössä on hyvä elämä ja koettu hyvinvointi kulttuurin ja taiteen parissa tai sen välityksellä (Lilja-Viherlampi & Rosenlöf 2019, 20-22). Vuonna 2020 koronakriisi sai monen taidelaitoksen havahtumaan todellisuuteen, jossa osa ihmisistä on rajoitteiden vuoksi elänyt jo ennen pandemiaa. Osan ihmisistä on terveytensä tai ikänsä puolesta mahdotonta saapua taiteen äärelle itse kulkien tai edes autettuna. (Houni, Turpeinen & Vuolasto 2020, 30).

Työssäni sairaanhoitajana huomasin, kuinka osalla päihde- ja mielenterveystoipujia ei ole mahdollisuutta päästä osalliseksi kulttuurihyvinvoinnin tarjoamista mahdollisuuksista. Eikä varsinkaan mahdollisuutta itse luoda omaa taidetta. Oman kiinnostukseni pohjalta ja erikoismaalarin ja sairaanhoitajan koulutuksella toteutin kulttuurihyvinvoinnin opintoihin kuuluvan opinnäytetyön kehittämisprojektina taidepajat päihde- ja mielenterveystoipujille V-S Hoitopalvelut Oy:n Maskun asumispalveluyksikössä.

Tummaksi maalattu kissan pää. Tehty savesta.
Toipujan savesta tekemä kissa, joka on maalattu akryylimaalein. Kuva: Niina Viitala.

Taidepajat toteutettiin taidelähtöisin menetelmin toipujien omissa kodeissa kiireettöminä kahdenkeskisinä kohtaamisina. Taidepajoihin osallistui 74 % palveluasukkaista. Palveluasukkaat valikoituivat kohderyhmäksi, koska he ovat asumispalveluyksikön eniten tukea tarvitsevia asukkaita.

”Vieläkin pajan (taidepajan) jälkeen jatkuu hyvä fiilis päässä”, taidepajaan osallistunut toipuja.

Maalaus, joka esittää kotkaa puun oksalla.
Toipujan piirtämä ja maalaama akryylimaalaus. Kuva: Niina Viitala.

Taidepajat onnistuivat tavoittamaan myös toipujia, jotka eivät kokeneet olevansa millään tavoin taiteellisia ja olivat viimeksi tehneet jotain taiteellista kouluvuosina. Jokainen toipuja suunnitteli ja toteutti oman taideteoksensa, saaden apua tarvittaessa niin ideointiin kuin toteutukseen. Taidepajojen materiaalit kulkivat mukanani osallistuneiden kotiin.

Tärkeiksi asioiksi taidepajoissa nousivat esimerkiksi keskustelut vaikeistakin aiheista, käsillä tekemisen terapeuttisuus, ylpeys omasta luovuudesta ja oman idean keksimisestä sekä valmistuneesta taideteoksesta. Taideteoksia valmistui 16 ja vain yksi taideteos jäi kesken. Taideteoksen valmiiksi saaneista 88 % toivoi jatkoa kodin taidepajoille.

”Mikään ei epäonnistunut. Sai tehdä kotona, keskittyä rauhassa, rauhoittuminen ja keskittyminen”, taidepajaan osallistunut toipuja.

Kolme valkoista lautasta ja kahvikuppi, joihin on maalattu värikkäitä sydämiä ja palloja.
Toipujan koristelemat kierrätysastiat. Kuva: Niina Viitala.

Toipujien taideteoksista koottiin taidenäyttely asumispalveluyksikön lisäksi vielä osallistuneiden toiveista Mynämäen kirjaston näyttelytilaan. Jokainen taideteos oli tekijänsä näköinen ja taideteoksia olikin toteutettu savesta, piirtäen, maalaten, kierrätysastioita koristellen sekä valokuvauksen ja puuntyöstön keinoin. Useassa taideteoksessa käytettiin myös useampaa tekniikkaa.

Savesta tehty pöllö. Vaaleanruskea.
Toipujan savesta valmistama pöllö. Toipuja ei halunnut maalata pöllöä. Kuva: Niina Viitala.

Taiteella ja kulttuurilla on kiistattomia hyötyjä. WHO:n (2019) raportissa on laaja otos tutkimuksia, jotka osoittavat kuinka taiteeseen sitoutuminen voi parantaa päivittäistä hyvinvointia ja tyytyväisyyttä elämään, lisäten yksilön hyvinvointia (Fancourt & Finn 2019, 21). Ehkä jatkossa myös sairaanhoitajilla on mahdollista tuoda oman osaamisen puitteissa taidelähtöisin menetelmin vaihtelua niille ihmisille, joita taide- ja kulttuuripalvelut eivät tällä hetkellä onnistu tavoittamaan.

Jatkossa olisi tärkeää kiinnittää huomiota kulttuurihyvinvoinnin kirjaamiseen ja sairaanhoitajien kouluttamiseen taidelähtöisten menetelmien käytössä. Tarvitaan myös sairaanhoitajilta uskallusta hyödyntää osaamistaan taidelähtöisten menetelmien kautta. Ainakin tämä kehittämisprojekti oli onnistunut kokeilu, joka avasi myös ammatillisesti näkemään osallistuneista toipujista uusia puolia.

Niina Viitala, sairaanhoitaja, sosiaali- ja terveysalan Master-tutkinto, kulttuurihyvinvointi

Lähteet:

Fancourt, D. & Finn, S. 2019. What is the evidence on the role of the arts in improving healthand well-being? A scoping review. Health Evidence Network Synthesis Report 67. World Health Organization Regional Office for Europe. Copenhagen.

Houni, P., Turpeinen, I. & Vuolasto, J. 2020. Taidetta!: Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Taiteen edistämiskeskus (TAIKE), Helsinki.

Lilja-Viherlampi, L-M.; Rosenlöf, A-M. 2019. Moninäkökulmainen kulttuurihyvinvointi. Teoksessa I.Tanskanen. (toim.) Taide töissä – Näkökulmia taiteen opetukseen sekä taiteilijan rooliin yhteisöissä. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 256. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 20 – 39.

Viitala, Niina. 2021. Luovuuden lähteillä: taidepajat palveluasukkaiden kotona. Opinnäytetyö (YAMK). Sosiaali- ja terveysala, Kulttuurihyvinvointi. Turun ammattikorkeakoulu.