Monialaisella yhteistyöllä saavutettavampaa taidekasvatusta

13.12.2022
Annatalon taidetyöpajassa rakennettiin yksiöt osaksi näyttelyä. Sisustus ja asukkaat olivat lasten suunnittelemia. Kuva: Hanna Westerholm.

Miten voisimme tukea paremmin neuropsykiatrisia piirteitä omaavien lasten osallistumista taidetyöpajoihin? Tätä kysymystä lähdin miettimään yhdessä Lasten ja nuorten taidekeskus Annantalon kehittäjätyöryhmän kanssa opintoihini liittyvässä kehittämisprojektissa. Kehittäjäryhmään kuuluivat lisäkseni vastaava kulttuurituottaja, taidekasvattaja ja suunnittelija. Kehittämisprojektissa suunniteltiin ja toteutettiin kolme samansisältöistä alakouluikäisille suunnattua työpajaa, joissa oli huomioitu erityisesti neuropsykiatrisia piirteitä omaavien lasten erityistarpeita. Työpajoja ohjasivat taidekasvattaja ja toimintaterapeutti.

Taidetoimintaan osallistuminen on jokaisen lapsen oikeus

YK:n yleissopimus lasten oikeuksista turvaa lasten vapaan oikeuden osallistua kulttuurielämään. Osallistuminen ei ole kuitenkaan itsestään selvää, sillä monet fyysiset, sosiaaliset tai taloudelliset esteet voivat rajoittaa osallistumista. Osallistumisen esteet voivat olla myös näkymättömiä, kuten keskittymisen haasteita, oman toiminnan ohjaamisen vaikeutta, kuormittumista aistiärsykkeistä tai vuorovaikutuksen vaikeuksia. Saavutettavuutta kehitettäessä on tärkeää tunnistaa osallistumisen esteitä ja ottaa ne huomioon toimintaa järjestettäessä.

Jo pienillä asioilla voidaan lisätä saavutettavuutta

Saavutettavuutta voidaan lisätä mukauttamalla toimintaympäristöä ja panostamalla ennakkotiedotukseen ja järjestelyjen selkeyteen. Arjesta poikkeavat tilanteet, joissa ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan, voivat olla neuropsykiatrisen häiriön omaavalle lapselle stressaavia ja estää osallistumisen. Osallistumista voidaan tukea jo tapahtumaa edeltävästi sosiaalisen kuvatarinan avulla, jossa on kuvien ja tekstin avulla kerrottu, mitä tulee tapahtumaan. Sosiaalisen kuvatarinan avulla ennakoidaan ja selkeytetään tilannetta, jolloin toimintaan osallistuminen helpottuu. Tämä auttaa erityisesti henkilöitä, joiden on hankala ymmärtää sosiaalisia tilanteita ja toimia niissä odotetulla tavalla. Myös toiminnan aikana osallistumista voidaan tukea kuvallisen toimintaohjeen avulla. Huomiota tulee kiinnittää myös ympäristön aistiärsykkeisiin, kuten siihen, kuinka paljon tilassa on melua, ruuhkaa tai näköärsykkeitä.

Aistiärsykkeiden rajaaminen on keskeistä aistisäätelyn häiriöissä, sillä aistiärsykkeet voidaan kokea ahdistavina, stressaavina tai jopa kipua tuottavina. Aistisäätelyn häiriöitä on jopa kymmenellä prosentilla lapsista ja neuropsykiatrisissa häiriöissä ne ovat vielä tätä huomattavasti yleisempiä. Kehittämisprojektin työpajoissa näköärsykkeitä vähennettiin ripustamalla verhot taideluokan avohyllyjen eteen, jolloin tilasta tuli visuaalisesti rauhallisempi ja häiriötekijöitä oli vähemmän. Työpajan ryhmäkoko rajattiin viiteen osallistujaperheeseen, jolloin tilassa ei tullut tungosta ja äänitaso ei noussut häiritseväksi. Seinälle kiinnitettiin kuvat, joista osallistujat näkivät, mitä vaiheita työpaja sisältää. Käytettävät materiaalit järjestettiin selkeästi erilliselle pöydälle. Kaikki tarvittava oli valmiiksi esillä tilassa ja eri työvaiheille oli omat työpisteensä. Tilassa oli käytettävissä kuulosuojaimia, ilmatäytteisiä tyynyjä istuimille sekä käsissä hypisteltäviä palloja keskittymisen tueksi.

Kuvataideluokka, jossa on tatiteen tekemiseen liityviä välineitä ja kaapisto, joka on osittain peitetty verhoilla.
Verhot peittämässä taideluokan avohyllyjä. Kuva: Hanna Westerholm.

Yhdessäoloa, iloa ja lämmintä kohtaamista

Ohjaajien hyväksyvä asenne erilaisuutta ja erilaisia osallistumisen tapoja kohtaan, ystävällinen ja yksilöllinen kohtaaminen, turvallisen ilmapiirin luominen sekä joustavuus toimintatavoissa luovat jokaiselle osallistujalle mahdollisuuden onnistumisen kokemuksille. Taidetyöpaja voi olla ilon ja onnistumisen keidas kiireisen lapsiperhearjen keskellä. Parhaimmillaan lasten taidetoiminta mahdollistaa lapsen ja vanhemman yhteistä aikaa, jossa pääosaan nousee ilo, luovuus ja kokemusten jakaminen. Tämä tuli esiin työpajojen osallistujilta kerätystä palautteesta, jossa sekä lapset että aikuiset toivoivat mahdollisuutta osallistua yhdessä taidetoimintaan. Toteutuneista työpajoista saadun kokemuksen pohjalta Annantalolla otettiin aktiivisesti käyttöön kuvat ohjauksen tukena erityisryhmille suunnatuissa taideryhmissä, tarjottiin mahdollisuutta verhojen käyttöön myös muissa taideluokissa ja alettiin kehittää lapsilta kerättävän palautteen muotoa kehittämisprojektissa käytetyn värityskirjan innoittamana.

Monialainen yhteistyö opetti uutta

Kehittämisprojekti oli onnistunut esimerkki monialaisesta kulttuurihyvinvointityöstä, jossa taide- ja terveysalan ammattilaiset kehittivät yhdessä saavutettavaa lasten taidetoimintaa. Monialaisuus lisäsi saavutettavuuden eri näkökulmien huomioonottamista ja laajensi saavutettavuuden käsitteen ymmärtämistä. Oivalluksina opimme, mitä jo suunnitteluvaiheessa on hyvä ottaa huomioon, kun järjestetään toimintaa erityistä tukea tarvitseville lapsille, ja miten jo pienillä asioilla on merkitystä. Kehittämisprojektin aikana tuli myös näkyväksi, mikä voisi olla terveysalan ammattilaisen rooli taidekasvatuksen kentällä. Terveysalan ammattilainen voisi toimia asiantuntijana erityisryhmien toimintaa suunniteltaessa, kehitettäessä ja toteutettaessa. Hän voisi toimia myös ohjaajaparina taidekasvattajille, joilla ei välttämättä ole tietoa erityisryhmien tarpeista. Yhteistyö mahdollistaisi tietotaidon yhdistämisen ja työn ohessa oppimisen molemmin puolin. Toimintakyvyn rajoitteiden tuntemus ja niiden huomioonottaminen edistää monenlaisten lasten osallistumisen mahdollisuuksia taidetoimintaan.

Työpajatyöskentelyä. Taustalla seinällä on kuvallisia ja kirjoitettuja ohjeita työskentelyyn. Kuva: Hanna Westerholm.

 

Kirjoittaja Virpi Tallqvist on koulutukseltaan toimintaterapeutti (YAMK) ja työskentelee lastenpsykiatriassa mm. neuropsykiatristen häiriöiden parissa. Hän on erityisesti kiinnostunut lasten oikeuksista, arvostavasta kohtaamisesta ja tiimityöstä. Vapaa-ajalla hän soittaa viulua, laulaa ja viettää aikaa luonnossa. Hän on kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja kouluttautunut myös joogaohjaajaksi ja steinerpedagogiksi. Joulukuussa 2022 hän valmistuu Turku AMK:n sosiaali- ja terveysalan ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta kulttuurihyvinvoinnin erityisasiantuntijaksi.

 

Lähteet ja linkkejä:

Heikura-Pulkkinen, U & Kujanpää, S. (2006). Sosiaaliset kuvatarinat. Jyväskylä: Haukkarannan koulu.

Lasten ja nuorten taidekeskus Annantalo, Helsinki.

Silverman, F. & Tyszka A C. (2017). Supporting Participation for Children with Sensory Processing Needs and Their Families: Community-Based Action Research. The American journal of occupational therapy 2017, vol.71 (4), p. 7104100010p1-7104100010p9.

Tallqvist, Virpi (2022). Kulttuurihyvinvointia lapsille – saavutettavaa taidetoimintaa kehittämässä Lasten ja nuorten taidekeskus Annantalolla. Sosiaali- ja terveysalan YAMK-opinnäytetyö. Kulttuurihyvinvointi. Turun ammattikorkeakoulu.

Yleissopimus lapsen oikeuksista