Uusi raportti tarjoaa kansainvälisen katsauksen 22 kulttuurihyvinvointialan organisaation toimintaan: Suomesta mukana Taikusydän-yhteyspiste
Uusi raportti ”What Does an Arts and Health Organisation Do?” (2024) tarjoaa monipuolien tietopaketin kulttuurihyvinvointia (raportissa arts and health) edistävien organisaatioiden toiminnasta eri puolilla maailmaa. Julkaisun ovat kirjoittaneet yhteistyössä Australiassa toimivat Flindersin yliopisto sekä Global Arts and Health Alliance.
Raporttia varten kirjoittajat haastattelivat 30 edustajaa 22 kulttuurihyvinvointia edistävästä organisaatiosta ympäri maailmaa: Australiasta Nigeriaan, Suomesta Japaniin. Julkaisun yksi tapaustutkimus käsittelee Taikusydäntä, joka toimii valtakunnallisena kulttuurihyvinvoinnin yhteyspisteenä Suomessa. Taikusydän rakentaa yhteistyöverkostoja ja edistää tietoisuutta kulttuurihyvinvointialasta. Se levittää tietoa kansainvälisistä tutkimuksista ja auttaa päättäjiä sekä eri alojen ammattilaisia ymmärtämään taiteen, kulttuurin ja luovan toiminnan merkityksiä hyvinvoinnille. Taikusydämen toiminta käynnistyi vuonna 2015.
Raportin pohjana on laaja kansainvälinen haastatteluaineisto
Raportin tapaustutkimukset esittelevät seuraavien organisaatioiden toimintaa:
– Arts & Health Hub, Englanti
– Arts-in-Health Innovation Lab, Yhdysvallat
– Arts & Health South West, Englanti (toiminta päättynyt julkaisun ilmestymisen jälkeen)
– Arts Alive, Japani
– Arts and Health Singapore Repository, Singapore
– Arts Care, Pohjois-Irlanti
– Arts in Health Netherlands, Alankomaat
– Arts Research Centre, Yhdysvallat
– Centre for Creative and Cultural Research, Australia
– Creativity and Wellbeing Research Initiative, Australia
– Culture, Health & Wellbeing Alliance, Englanti
– Global Arts in Medicine Fellowship, Nigeria
– Good Arts Good Mental Health, Australia
– Jameel Arts & Health Lab, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Tanska
– MAGIS Creative Spaces, Filippiinit
– National Centre for Creative Health, Englanti
– Réalta, Irlanti
– Sidney De Haan Research Centre for Arts and Health, Englanti
– Sp(i)eel Creative Arts Therapies Collective, Etelä-Afrikka
– Taikusydän, Suomi
– Te Ora Auaha, Aotearoa Uusi-Seelanti
– Wales Arts Health & Well-being Network, Wales.
Raporttia varten organisaatioiden edustajilta kysyttiin muun muassa seuraavia kysymyksiä:
– Millaisia rooleja organisaatioillanne on alan edistämisessä?
– Miten organisaationne toiminta alkoi?
– Mitkä asiat ovat tukeneet organisaationne kehittymistä ja menestyksellistä toimintaa?
– Millaisia haasteita organisaationne ovat kohdanneet työssään?
– Millaisia ratkaisuja haasteiden selvittämiseksi on löydetty?
Julkaisun taustalla on tarve ymmärtää, kuinka poikkisektorista ja monitieteistä kulttuurihyvinvoinnin alaa pyritään kehittämään eri maissa. Julkaisun tavoitteena on myös inspiroida uusia ja jo olemassa olevia toimijoita alan kehittämisessä. Kirjoittajat esittävätkin yhtenä loppupäätelmänään, että myös Australiaan tarvitaan kansallinen kulttuurihyvinvoinnin keskus.
Mitkä asiat yhdistävät kulttuurihyvinvointialan organisaatioita?
Raportissa on edustettuna laaja valikoima organisaatioita, mukaan lukien yliopistojen tutkimusryhmiä, kansallisia jäsenverkostoja, valtion rahoittamia keskuksia, käytäntöön tai koulutukseen keskittyviä, voittoa tavoittelemattomia järjestöjä ja yksityisiä toimijoita. Jotkut toimijoista keskittyvät paikallisten tai alueellisten toimintojen ja yhteistyön kehittämiseen, kun taas toisilla on kansallisia ja kansainvälisiä tavoitteita.
Julkaisu tuo esille viisi keskeistä toimintamuotoa, jotka yhdistävät kulttuurihyvinvointialan organisaatioita:
1. Käytännön toiminta: Monilla organisaatioilla on vahva käytännönläheinen ote, jossa taiteilijat tuovat taiteen ja luovan toiminnan hyötyjä yksilöille ja yhteisöille esimerkiksi työpajojen ja kulttuuritapahtumien kautta.
2. Tutkimus ja arviointi: Monet organisaatiot keskittyvät tuottamaan tutkimusta ja lisäämään ymmärrystä taiteen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin.
3. Verkostoituminen: Monet organisaatiot luovat yhteyksiä alan toimijoiden välillä, mikä mahdollistaa tiedon ja kokemusten jakamisen.
4. Koulutus ja osaamisen kehittäminen: Monet organisaatiot tarjoavat koulutusohjelmia ja työpajoja sekä nykyisille että uusille alasta kiinnostuneille.
5. Vaikuttaminen ja tiedon levittäminen: Monet organisaatiot pyrkivät lisäämään päättäjien sekä suuren yleisön tietoisuutta taiteen ja terveyden yhteyksistä.
Kulttuurihyvinvointialan organisaatioiden haasteet ovat samankaltaisia eri maissa
Kirjoittajat esittelevät raportissa kuusi keskeistä kulttuurihyvinvointialan organisaatioiden kohtaamaa haastetta. Seuraavassa nämä haasteet on kuvattu tiivistetysti.
1. Rahoitus ja pitkäjänteinen toiminta
Monet organisaatiot ovat riippuvaisia vuosittaisesta projektirahoituksesta, mikä rajoittaa syvällisempää ja tehokkaampaa työtä. Projektirahoitus ei välittämättä kata kuluja, joilla kulttuurihyvinvointitoimintaa ja erilaisia taideohjelmia voitaisiin järjestää. Rahoituksen hankkimisen paineet ja emotionaalisesti kuormittava taidetoiminta haastavassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa voivat altistaa organisaatioiden työntekijöitä loppuunpalamiselle.
2. Moninaisuus
Organisaatioiden hallinnossa, työntekijöissä ja lähestymistavoissa tulisi huomioida laajemmin moninaisuus. Haastateltujen organisaatioiden työntekijät edustavat usein valtaosin valkoihoista, normaalin toimintakyvyn omaavaa, keskiluokkaan kuuluvaa, naisvaltaista joukkoa. Kulttuurihyvinvointialalla tulisi aktiivisesti kehittää työyhteisöjen moninaisuutta.
3. Poliittinen tuki
Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen on ollut eri maissa poliittisen kiinnostuksen kohteena. Toimijoiden kannalta haasteena on, että poliittinen ilmapiiri voi muuttua nopeasti, eikä poliittinen retoriikka vastaa sitä todellista tukea, jota kentällä tarvitaan. Toisin sanoen juhlapuheet eivät realisoidu teoksi ja rahoitukseksi. Tämä voi luoda haastavan tilanteen organisaatioille, jotka eivät ole varmoja, pitäisikö heidän keskittyä näkyvän poliittisen tuen hankkimiseen vai hitaampaan ja vakaampaan ruohonjuuritason kehitykseen sekä loputtomaan apurahahakemusten ja selvitysten kierteeseen.
4. Monitieteisyys ja monialainen yhteistyö
Onnistuneen monitieteisen ja moniammatillisen yhteistyön kehittäminen on kulttuurihyvinvointialan ytimessä. Eri tieteenalojen sekä terveys- ja kulttuurialan väliset ristiriidat ja näkemyserot voivat estää tehokasta yhteistyötä. Lisäksi kulttuurihyvinvointialalla käytettävissä olevat rajalliset resurssit voivat pahentaa yhteistyön haasteita, mikä voi johtaa konflikteihin, kilpailuun ja epäluottamukseen.
5. Yhteisen kielen puuttuminen
Kulttuurihyvinvointialan yhteinen terminologia on vielä kehittymässä, eikä yleisesti käytetyistä termeistä vallitse yksimielisyyttä. Jopa alan ydintermien merkitykset ymmärretään eri tavalla. Kulttuurihyvinvointi kattaa laajan valikoiman käytäntöjä ja tieteenaloja, konteksteja ja historioita, sekä menetelmiä ja näyttöpohjaa. Eri toimijoiden ristiriitaiset käsitykset näistä voivat vaikeuttaa työtä. Toimijoiden tulisi siksi määritellä yhdessä keskeiset ydinkäsitteet ennen työn etenemistä. Toimijoiden on usein myös ratkaistava, miten ne suhtautuvat taideterapioihin. Kuuluvatko eri maissa erilaista sääntelyä kohtaavat taideterapiat kulttuurihyvinvointialan organisaatioiden toimialaan?
6. Näyttöpohja
Luotettava näyttöpohja on ratkaisevan tärkeää, jotta kulttuurihyvinvointialan toiminta voi kehittyä laajemmin. Kuitenkin alalla käydään jatkuvaa keskustelua siitä, millainen näyttö tarjoaa parhaan perustelun toiminnalle. Eri päätöksentekijöillä ja sektoreilla on erilaisten odotukset ja määritelmät sille, mitä tehokkaimmalla näytöllä tarkoitetaan. Nämä odotuksen voivat myös vaihdella eri tilanteissa. Tämä voi haastaa kulttuurihyvinvointialan organisaatioiden toimintaa, erityisesti jos heidän toimintansa ei vastaa tiukimpia tieteellisen näytön vaatimuksia.
Monet haastateltavat kuvasivat, että perinteistä tieteellistä ja akateemista näyttöä yliarvioidaan mekanismina päätöksentekijöiden tuen saamiseksi, ja he viittasivat sen sijaan kertomusten ja elämänkokemusten arvoon.
Johtopäätökset Suomen ja Taikusydämen näkökulmasta
Raportin perusteella kulttuurihyvinvointialan organisaatiot eri puolilla maailmaa kohtaavat hämmästyttävän samankaltaisia haasteita ja toimivat hyvin samankaltaisilla tavoilla. Raportissa esitetyt suositukset pätevät suurilta osin myös Taikusydämen ja monien muiden alan toimijoiden toimintaan Suomessa:
– toiminta tarvitsee vakaan ja pitkäjänteisen rahoituksen
– toiminnan moninaisuutta on edistettävä
– alan koulutusta on kehitettävä, erityisesti täydennyskoulutusta, joka ei ole tutkintoon johtavaa
– alan viestintää on kehitettävä monikanavaisemmaksi, ulottumaan akateemisen ja asiantuntijakeskustelun lisäksi suurelle yleisölle ja päätöksentekijöille
– alan tietopohjaa on kehitettävä ja tietoa koottava yhteen paikkaan helposti löydettäväksi ja tutkijoiden, ammattilaisten ja päätöksentekijöiden saataville
– jatkuvan uuden kehittämisen sijaan alalla tulisi ottaa käyttöön jo testattuja ja tutkittuja kulttuurihyvinvoinnin toimintamalleja ja käytäntöjä, ja mukauttaa niitä paikallisiin tarpeisiin.
Raporttia varten haastatellut organisaatiot painottuvat voimakkaasti englanninkielisiin maihin. Muun muassa Euroopassa toimii kuitenkin lukuisia alueellisia, paikallisia ja kansallisia organisaatioita, joiden toiminta vastaa tai on lähellä katsauksessa mukana olevien toimijoiden työtä. Kansainvälisten organisaatioiden yhteistyö onkin ehdoton edellytys alan kehittämiseksi, mutta siihen tarvitaan myös aikaa ja rahaa. Viime kädessä kulttuurihyvinvointialan kehittäminen on tiimityönä tehtävä pitkänmatkan ultrajuoksu, josta suoriutuminen pistemäisellä pätkärahoituksella on vaikeaa.
Kirjoittaja: Anna-Mari Rosenlöf
Lähteet:
Barnett, T.; Cothren, A.; & Arciuli, J. 2024. What Does an Arts and Health Organisation Do? Flinders University and the Global Arts and Health Alliance.