Suomella on paljon kirittävää kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijamaana
Taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksien tutkimukseen ja rakenteisiin keskittyvä Arts Health Research Intensive -kurssi järjestettiin viidettä kertaa Englannissa toukokuussa 2025. Kurssin järjestämisestä vastasi University College Londonin koordinoima Maailman terveysjärjestön WHO:n kulttuurihyvinvoinnin yhteistyökeskus “Collaborating Centre for Arts and Health” yhdessä WHO-Jameel Arts & Health Labin ja Floridan yliopiston University of Arts in Medicine -keskuksen kanssa.
Kurssi avasi uusia näköaloja kulttuurihyvinvoinnin kansainväliseen tutkimukseen ja yhteistyöhön, kirjoittavat Suomesta kurssille osallistuneet väitöskirjatutkijat Pilvi Kuitu ja Silja McNamara.
Kulttuurihyvinvoinnin kansainvälisten huippututkijoiden opissa
Idyllinen Englannin maaseutu toivotti meidät tervetulleiksi sukeltamaan taiteen, kulttuurin, hyvinvoinnin ja terveyden teemoihin. Kurssi pidettiin luonnonläheisessä pikkuruisessa Snape Maltingsin kylässä Englannin itärannikolla. Kurssin osallistujajoukko koostui alan tutkijoista ja asiantuntijoista ympäri maailman. Mukana oli 49 osallistujaa 17 eri maasta.
Maaperä rikkaalle ja moninäkökulmaiselle keskustelulle oli pedattu hyvin, sillä osallistujien tulokulmat kulttuurihyvinvointiin vaihtelivat laajasti. Heitä kiinnosti muun muassa:
– käytännön työskentely taideterapeuttina
– taidereseptikokeilut
– väitöskirjatutkimukset
– aivoterveyden edistäminen
– politiikkaohjelmien kehittäminen
– sairaalan kulttuurihyvinvointiohjelman johtaminen
– taiteen vaikutusten mittaaminen
– laajempi kansanterveyden näkökulma
– rakenteiden tutkiminen.
Kurssin vetäjinä toimivat kulttuurihyvinvoinnin tutkimuksen kansainväliset huiput:
Tohtori Daisy Fancourt on psykobiologian ja epidemiologian professori sekä The Social biobehavioral research groupin johtaja University College Londonissa (UCL). Hän toimiii WHO:n Collaborating Centre for Arts and Health -keskuksen johtajana ja on WHO:n käyttäytymistieteellisen neuvonantajaryhmän jäsen. Hänen tutkimuksensa keskittyy sosiaalisten yhteyksien ja käyttäytymisten vaikutuksiin terveyteen ja hyvinvointiin. Fancourt on julkaissut yli 250 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia, ja on eittämättä tuotteliaimpia ja siteeratuimpia kulttuurihyvinvoinnin tutkijoita maailmassa.
Tohtori Jill Sonke on toiminut Floridan yliopistossa taiteen ja terveyden tutkimuksen johtajana sekä useiden kansallisten tutkimusprojektien vetäjänä. Hän on toiminut kulttuurihyvinvoinnin kansallisena neuvonantajana Yhdysvalloissa. Sonke on aktiivinen kansainvälisessä taide- ja terveyspolitiikassa sekä tutkimuksessa. Hänen tutkimuksensa keskittyy taideosallistumisen kansanterveydellisiin vaikutuksiin.
Tohtori Katey Warran on taiteen ja terveyden rajapinnalla työskentelevä sosiaalitieteilijä, joka johtaa PATHS-tutkimusryhmää Edinburghin yliopistossa ja toimii kunniatutkijana University College Londonissa. Warran on tutkinut muun muassa ryhmäosallistumisen merkitystä mielenterveyteen, dementiaan ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen sekä kehittänyt INNATE-viitekehyksen taidelähtöisten interventioiden kehittämisen ja tutkimuksen tueksi. Parhaillaan hän kehittää sosiologista teoriaa hyödyntävää viitekehystä taiteen ja terveyden yhteyksien tutkimiseen. Hän on toimii neuvonantajana Arts Culture Health and Wellbeing Scotlandissa ja Scottish Balletissa.
Tohtori Nisha Sajnani tutkii taiteen terapeuttisia vaikutuksia terveyden oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Hän on New York University Steinhardt School of Culture, Education, and Human Developmentin draamaterapian tutkimusohjelman johtaja sekä World Alliance of Drama Therapy -liiton perustajajäsen. Sajnani opettaa myös NYU Abu Dhabissa ja Harvardissa sekä kehittää kursseja, jotka yhdistävät taiteen, terveyden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen yhteyksiä. Hänen työnsä korostaa esteettisen kokemuksen roolia hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistämisessä.
Tohtori Jenny Lee Baxley on Shands Arts in Medicine -ohjelman johtaja ja lehtori Floridan yliopiston College of the Arts -yksikön Arts in Medicine -keskuksessa. Baxley toimii myös tanssi-liiketerapeuttina ja aktiivisena alan kehittäjänä Yhdysvalloissa.
Laaja-alaisuutta maailmalta kulttuurihyvinvoinnin tutkimukseen
Kurssin nimessä annettu lupaus intensiivisyydestä piti täysin paikkansa. Taiteen, terveyden ja hyvinvoinnin yhteyksiä ja siihen liittyvää tutkimusta tarkasteltiin sekä kansanterveyden, tutkimusmenetelmien, aineistojen että rakenteiden näkökulmasta laajasti. Tietoa ja lähteitä pursuavat luennot käsittelivät muun muassa taiteen neurologisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Luentojen lomassa käytiin läpi tutkimusmenetelmiä, pohdittiin rakenteita ja rahoitusmalleja, käytiin paneelikeskusteluita, tehtiin yksilö- ja ryhmätehtäviä sekä saatiin sparrausta omalle tutkimukselle. Taide ja taiteelliset menetelmät olivat myös elimellinen osa kurssipäivien sisältöä. Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että välillä tahti hengästytti. Ehkä hyvä niin.
Ruokatauotkin olivat tilaisuus osallistua pöytäkeskusteluihin kulttuurihyvinvoinnin eri teemoista. Keskustelut loivat aivan uudenlaista ymmärrystä siitä, mitä eri puolilla maailmaa on meneillään kulttuurihyvinvoinnin kentällä ja avasivat omaa Eurooppa-keskeistä ajattelua. Opimme muun muassa, että Japanissakin testataan taidereseptitoimintaa ja tutkitaan sen vaikutuksia, Australiassa hyödynnetään taidetoimintaa akuuteista ekokatastrofitilanteista selviämisessä ja Yhdysvalloissa ja Kanadassa on pysyviä taidelähtöisen toiminnan ohjelmia sairaaloissa.
Luentojen anti oli monipuolista ja rikasta. Teemat koskettelivat laajasti kulttuurihyvinvoinnin tutkimusta ja alan kehittämistä mm. laadullisen ja määrällisen tutkimuksen lähestymistapoja, toteutettuja tutkimuksia, tutkimusasetelmia, tutkijan positiota, politiikkaohjelmia, taiteellisten menetelmien hyödyntämistä tutkimuksessa ja arvioinnissa sekä tutkimusrahoitusta.
Daisy Fancourtin luennoissa esiteltiin muun muassa satunnaistettuja kontrolloituja RCT-tutkimuksia (RCT = randomized controlled trial ) sekä kohorttiaineistoihin perustuvia tutkimuksia ja katsauksia. Ne rakensivat vahvaa lääketieteellistä pohjaa taiteen ja kulttuuriosallistumisen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksille sekä kulttuurihyvinvointiajattelulle.
Kulttuuriosallistumisen, hyvinvoinnin ja terveyden yhteyksien keskustelua käytiin laajasti myös kansanterveyden kontekstissa. Merkillepantavaa oli, että kansainvälisessä keskustelussa taideterapiat sijoittuvat luontevasti osaksi kulttuurihyvinvointikokonaisuutta (Arts Health / Arts in Health / Arts and Health).
Jill Sonken kulttuurihyvinvointitutkimuksen suunnitteluun liittyvien luentojen pohjalta rakensimme omasta tutkimuksesta mallin, jossa hyödynsimme saatuja oppeja. Esittelimme projektimme kurssilaisille ja opettajille, ja saimme arvokasta palautetta sekä vinkkejä jatkoon. Näin pääsimme myös tuomaan esiin omaa tutkimustamme ja kiinnostuksen kohteitamme.
Tutkijaksi kasvaminen on myös matka omaan luovuuteen
Meitä molempia puhutteli se, miten kurssilla nostettiin esiin taidemenetelmien käyttö ja niiden todelliset mahdollisuudet tutkimuksessa. Tutkijaksi kasvaminen on matka, joka alkaa oman historian tarkastelusta. On hyvä kysyä: “Mistä sinä tulet?” ja “Mikä on positiosi tutkijana?” sekä tuoda avoimesti esiin oma historiasi – kuten Nisha Sajnani kannusti meitä pohtimaan luovan harjoituksen kautta.
Tohtoriopinnot eivät ole pelkästään akateeminen matka, vaan myös syvästi henkilökohtainen prosessi. Tutkijaidentiteetti kasvaa ja muotoutuu kysymysten, pohdinnan, yhteistyön ja luovan ilmaisun kautta. Oli merkittävää oivaltaa, ettei meidän tutkijoina tarvitse olla täysin objektiivisia ja etäännytettyjä tutkimuksestamme vaan voimme tuoda siihen mukaan myös oman itsemme ja luovuutemme.
Taidelähtöiset menetelmät olivat luonteva osa kurssipäivien ohjelmaa. Aamut alkoivat Getting Creative-harjoituksella, jossa teimme luovia kirjoitustehtäviä – usein runojen muodossa. Tässä muutamia kiinnostavia luovuusharjoituksia, jotka otimme heti käyttöön omassa työssämme:
– Luova kirjoittaminen ja kysyminen: Peilasimme harjoitteessa omaa tutkijan mielenlaatua runouden avulla ammentaen inspiraatiota Nobel-palkitun chileläisrunoilijan Pablo Nerudan “Kysymysten kirjasta”. Kirja ja sen kysymykset toimivat hyvänä lähtökohtana uteliaisuuden herättämiselle sekä ihmetyksen löytämiselle, joka on kaiken tutkimuksen ja taiteen tekemisen ydin.
Tehtävänämme oli kysyä itseltämme kysymyksiä ja kirjoittaa ne muistiin. Kysymyksiin ei edes pyritty vastaamaan. Harjoitteessa kannustettiin löytämään lapsenomainen into ihmetellä maailmaa ympärillämme. Kun kirjoitimme omia runollisia kysymyksiämme, astuimme ulos akateemisen ajattelun rajoista kohti tilaa, jossa mielikuvitus ja ajattelun vapaus kohtaavat ilman painetta tietää. Harjoite vaali ei-tietämisen tilaa ja tuki oman tutkijaidentiteetin muotoutumista.
Yhdistimme ryhmän kysymyksiä yhteiseksi kysymysrunoksi. Alla on ote runosta:
Does the ocean know that it has a different smell and color depending on which side of the shore you are on?
Is knowing what tomorrow holds a blessing or a burden?
Is holding your own hand actual handholding?
How far can I wander without becoming lost?
Why was I trying to save a blue hummingbird in my dream last night?
(Arts in Health Research Intensive 2025 participants)
– DATA-runot haastatteluaineiston analyysimenetelmänä: Harjoitteessa kokeiltiin sanataiteen ja luovan kirjoittamisen yhdistämistä tutkimusanalyysiin. Pikahaastatteluissa tutkimuskysymys oli hyvin arkinen: mitä olet syönyt viimepäivinä. Haastattelijan tehtävänä oli ymmärtää yksityiskohtia ja tunnelmia. Muutaman minuutin haastattelusta syntyi pieni aineisto, joka koodattiin Braunin ja Clarken temaattisen analyysin menetelmään pohjautuen. Koodisanojen pohjalta muokattiin runo. Suosittelemme kokeilemaan!
Mitä opimme ja oivalsimme?
Systemaattinen ja sitoutunut tutkimus, kansainvälinen kehittämistyö sekä elävät ja jatkuvasti vahvistuvat verkostot loivat uusia näköaloja meille molemmille. Mittava tutkimusnäyttö kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksistä konkretisoitui kurssilla. Oli merkityksellistä saada työskennellä alan huippujen kanssa, kohdata ja luoda yhteyksiä toimijoihin ja ihmisiin.
Taide ja luovuuden arvostaminen nähtiin kurssilla luonnollisena osana koko kulttuuria ja elämää. Taiteen käyttö ja siitä puhuminen on arkipäivää kansainvälisessä tutkimuksessa. Puhutaan taiteesta (art) ja taiteista (arts). Suomessa keskustelua käydään viitteellisemmin ja usein kulttuuriin liittyvin termein. Jäimme pohtimaan, miten voisimme tuoda rohkeammin taidepuheen ja siihen liittyvät menetelmät moniammatilliseen ja monitieteiseen keskusteluun Suomessa.
Kurssi lisäsi myös ymmärrystä Suomen asemasta alan tutkimuskentällä. Suomen osallistumismahdollisuudet kansainvälisiin kulttuuriosallistumista ja kulttuurihyvinvointia tutkiviin pitkittäistutkimuksiin ovat vähäiset. Meillä ei tällä hetkellä kerätä eikä hyödynnetä taide- ja kulttuuriosallistumiseen liittyvää pitkittäisaineistoa, ja viimeaikaiset tiedonkeruuseen kohdistuvat leikkaukset ovat heikentäneet tilannetta entisestään. Olisi suurta viisautta palauttaa ja lisätä kohorttiaineistoihin kulttuuriin liittyviä kysymyksiä ja tarjota niitä aktiivisesti mukaan kansainvälisiin tutkimushankkeisiin.
Kuin kotiin olisi tullut
Viikko oli merkittävä mahdollisuus kohdata upeita ihmisiä ja asiantuntijoita ympäri maailman. Kurssin myötä vahvistui kuulumisen kokemus maailmanlaajuiseen Arts Health -tutkijoiden yhteisöön. Viikon päätteeksi perustimme alumniverkoston, jossa jaamme vinkkejä toisillemme ja tapaamme etänä heti syksyn koittaessa.
Olemme molemmat (edelleen) melko hengästyneitä kurssin tuottamasta tietomäärästä, ilmaan lausutuista mahdollisuuksista ja tiedon langanpäistä, jotka odottavat kerimistä alitajunnassa, muistiinpanoissa ja linkkilistoissa. Voimme suositella kurssille osallistumista. Siihen kannattaa osallistua levänneenä ja mieli valmiina ottamaan vastaan.
Seuraavan kesäkuussa 2026 järjestettävän Arts Health Research Intensive -kurssin ilmoittautuminen on jo auki. Lue lisää tästä linkistä!
Kirjoittajat: kulttuurihyvinvoinnin väitöskirjatutkijat Silja McNamara (hoitotiede) ja Pilvi Kuitu (kansanterveys) Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä ja Arts, Culture & Health Research -tutkimusryhmästä. Kirjoittajat ovat Taikusydän-tutkijaverkoston aktiivisia jäseniä.
Haluamme kiittää Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekuntaa ja Kulttuurikeskus PiiPoota matkan mahdollistamisesta sekä Kunnallisalan kehittämissäätiön ja Suomen Kulttuurirahastoa tuesta Kuidun kulttuurihyvinvointia käsittelevään väitöskirjatyöhön.
Tutustu kurssin järjestäjiin ja materiaaleihin:
Center for Arts in Medicine Florida
UCL, WHO “Collaborating Centre for Arts and Health”
The Social Biobehavioral Research Groupin sivuilta löytyy valtavasti kulttuurihyvinvointiin ja sen kehittämiseen liittyvää tietoa sekä työkaluja tutkimukseen ja arviointiin.
Voit lukea lisää kurssin fiiliksiä summaavasta järjestäjien blogista (englanniksi).
Daisy Fancourtin uusi kirja ‘Art Cure – The Science of How the Arts Save Lives’ ilmestyy tammikuussa 2026. Kirjan voi tilata jo ennakkoon.
Tutustu kurssin lukujärjestykseen.