Taiteilija osana koulun arkea

”On niin kiva tulla kouluun, kun tää on täällä”, sanoi eräs lukio-opiskelija istuessaan viereeni pyöreän pöydän ääreen. Olimme aloittamassa luovaa välituntia lukiolla. Spontaani lausahdus jäi mieleeni, sillä siihen kiteytyi osa taiteellisen toimintamme ydintä. Piirtämällä, muovailemalla ja maalaamalla tutkimme tunteitamme ja olemistamme, tutustuimme toisiimme ja pysähdyimme hetkeksi hektisessä arjessa värien ja muotojen tarkkailuun. Parhaimmillaan luovan tekemisen kutkuttava voima on tätä; hyvinvointia lisäävää tekemistä, mikä saa inspiroitumaan arjessa. Tämän tekstin lähtökohtana onkin nähdä taide hyvinvointia edistävänä voimana.

Olen työskennellyt Naantalin kaupungin yhteisötaiteilijana vuodesta 2022. Oman työni lisäksi olemme vuosina 2022–2023 palkanneet Naantaliin useita kymmeniä projektitaiteilijoita, jotka ovat toteuttaneet taideprojekteja varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja lukiossa. Työni yhteisötaiteilijana ja taideprojektit rahoitetaan Naantalin kaupungille lahjoitetulla perintörahalla. Tämä on ollut uusi ja innostava mahdollisuus (yhteisöllisen) taiteen tekemiseen sekä oppilaille, koulun henkilökunnalle, että taiteilijoille. Projektitaiteilijoiden kanssa lapset ja nuoret ovat tehneet muun muassa teatteria, lyhytelokuvia, sirkustaidetta, seinämaalauksia, kuvataidetta, sarjakuvaa, sana- ja tanssitaidetta sekä ympäristötaidetta. Kirjoitushetkellä kaupungissamme työskentelee yhdeksän ammattitaiteilijaa erilaisten taideprojektien parissa. Näihin voit tutustua tarkemmin Instagramissa @yhteisotaiteilijaheidi.

Leikkien luovasti kasvamme yhteisöön

Taiteilija tuo koulumaailmaan oman tuulahduksensa taidekentältä, työskentelystä sekä taiteilijan arvomaailmasta. Kerta toisensa jälkeen näen, miten taiteilijan ohjauksessa lapset sukeltavat taidetyöskentelyyn, jossa prosessin merkitys korostuu. Lapset saavat kurkistaa maailmaa taiteilijan näkökulmasta, harjoitella havainnoimaan ja jäljentämään näkemäänsä ja kokemaansa kuten taiteilija. Työskentely saattaa rikkoa totuttua rutiinia tai rakennetta ja näin antaa tilaa uuden kokemiselle.

Naantalissa toteutettujen taideprojektien keskiössä on yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Yhteisöllinen työskentely on usein hyvin voimauttava ja innostava työskentelytapa lapsille, se on kuin yhteinen leikki. Yhdessä taiteen tekeminen ja leikkiminen edesauttavat ihmisen kasvua kokonaisuudessaan. (Laitinen 2003, 167.) Taiteen leikkikentällä aikuiselle ja lapselle avautuu mahdollisuus avoimeen, sallivaan ja luovaan ilmapiiriin. Leikki on vapaata tuotteliaisuudesta ja onnistumisen velvoitteesta. Leikki itsessään on arvokasta. Aivan kuten taidekin! Taiteessa on läsnä rajojen sisällä oleva rajattomuus, mikä mahdollistaa etsimisen, kokeilemisen ja löytämisen. Jokainen löytää oman tapansa tehdä ja olla. Leikkiessä voi esimerkiksi turvallisesti kokeilla toisenlaista olemista ja roolitusta. (Kuitu 2021, 54–58.)

Keväällä 2023 Naantalin yläkoulussa nuoret kuvasivat lyhytelokuvan, jonka näyttelijöiksi he rekrytoivat koulun henkilökuntaa. Näin perinteinen auktoriteetin rooli vaihtuikin aikuisilta nuorille. Nuoret ohjasivat aikuisia kertomalla, miten olla kameran edessä, miten roolihahmo pukeutuu ja muita tarinan kannalta tärkeitä yksityiskohtia. Elokuvan tekemiseen osallistui suuri joukko koulun henkilökuntaa sekä oppilaita ja se oli hyvin yhteisöllinen kokemus.

Taide tilana nähdyksi tulemiselle

Riikka Haapalainen kirjoittaa, että yhteisötaiteen projekteissa ei ole kyse vain kiinteän taideteoksen tai projektiin osallistuvien ihmisten yhteisen hyvän tavoittelemisesta, vaan satunnaisten kohtaamisten synnyttämistä mahdollisuuksista. Toisin sanoen tilanteista, jotka saattavat olla mahdollisuuksia osallisuuden tai luovuuden oivaltamiselle. (Haapalainen 2007, 75.) Ajattelen, että juuri lapsille nämä tilanteet ovat erityisen tärkeitä mahdollisuuksia tulla nähdyksi. Yhteisöllisen taideteoksen tekemisessä onkin olennaista aito dialogi, aito läsnäolo ja aito osallisuus. Taiteilijan aito läsnäolo edesauttaa lasten kommunikointia ja aiheiden syvällistäkin käsittelyä. Aito läsnäolo on kokonaisvaltaista hetkessä elämistä, lasten kohtaamista kiireettömästi. Luova tekeminen herättelee usein keskusteluja ja parhaimmassa tapauksessa luo turvallisen tilan puhua aikuiselle vaikeistakin aiheista. Osallisuus, vaikuttamismahdollisuudet, kokemus nähdyksi tulemisesta ovat yhteisöllisessä taiteessa keskeisiä.

Työskentelin eräässä naantalilaisessa peruskoulussa iltapäiväkerholaisten kanssa Salakielen aakkoset -nimisessä taideprojektissa. Toteutimme seinämaalauksen lasten luomalla salakielen aakkosilla. Taideteoksessa lukee koulunkäynninohjaajien yhteisesti keksimä lause: ”Ystävä, olet arvokas”. Lapset pääsivät kanssani maalaamaan seinää yhden tai kahden hengen pienryhmissä. Eräs oppilas jäi erityisesti mieleeni. Hän oli silminnähden innoissaan ja ylpeä itsestään päästessään maalaamaan seinään oikeaa taideteosta. Oppilas kiipesi tikkaille ja huusi: ”Tulkaa ottamaan musta valokuva!”. Hän pyysi erikseen jokaista ohjaajaa ottamaan hänestä valokuvan maalaamassa. Ajattelen, että lapsi ehkä pyysi ”Näe minut, katso mitä teen, oletko ylpeä minusta?”. Työskentely taiteen parissa vahvisti lapsen kokemusta taidoistaan ja minäpystyvyydestään. Samalla aikuisten myönteinen suhtautuminen lapsiin vahvisti hänelle sitä, että sinä osaat, sinä olet hyvä, minä näen sinut. Lapsen onni tarttui minuunkin. Miten tärkeä yksittäinen hetki ihanassa kokonaisuudessa!

Edellä olen piirtänyt kuvaa siitä, miten taiteilijan läsnäolo voi olla tueksi koulun kasvatustehtävässä. Taide ja taiteen tekeminen itsessään on arvokasta, mutta lasten ja nuorten kohdalla koen, että osa sen merkittävyydestä tapahtuu yhteisöllisen taideprojektin mahdollistamassa vuorovaikutuksessa ja kohtaamisissa.

Kirjoittaja:

Heidi Häyry, yhteisötaiteilija, Naantalin kaupunki, kulttuuripalvelut.

Lähteet:

Haapalainen, Riikka. 2007. Taide hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisessa. Teoksessa Yhteyksiä – Asiaa yhteisötaiteesta. Rauma: Raumars Ry, 73–81.

Kuitu, Pilvi. 2021. Rohkeasti minä – taide ja luovuus itseilmaisun ja osallisuuden ympäristönä. Teoksessa Tulensalo, H.; Kalliomeri, R. & Laimio, J. (toim.) Kohti lapsennäköistä osallisuutta. Pelastakaa Lapset ry, 54–60.

Laitinen, Sirkka. 2003. Hyvää ja kaunista. Kuvataideopetuksen mahdollisuuksista nuorten esteettisen ja eettisen pohdinnan tukena. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A 39.