Vaikuttavuuskeskustelua kulttuurihyvinvoinnin tutkijoiden kesken

23.01.2024
Väitöskirjatutkija Silja McNamara Tampereen yliopistosta ohjasi osallistujia kehollisuuden tutkimiseen liikeharjoitteiden avulla ja esitteli väitöskirjatutkimustaan tanssiliiketerapiasta surevien leskien parissa. Kuva: Taru Tähti.

Kulttuurihyvinvoinnin valtakunnallinen Taikusydän-tutkijaverkosto tapasi Turussa 11.–12.12.2023 työpajojen, tutkimusesittelyjen ja lukupiirin merkeissä. Koolla oli monitieteinen ryhmä tutkijoita Aalto-yliopistosta, Taideyliopistosta, Jyväskylän ja Tampereen yliopistoista, Tutkimusyhdistys Suoni ry:stä ja Turun ammattikorkeakoulusta. Verkostoa koordinoi Turun ammattikorkeakoulu.

Yhden työpajan aiheena oli vaikuttamistyö kulttuurihyvinvoinnin kentällä. Työpajassa tutkijatohtori Taru Koivisto ja yliopistotutkija Kai Lehikoinen Taideyliopiston Tutkimusinstituutista johdattelivat pohtimaan kulttuurihyvinvoinnin tutkimuksen vaikuttavuutta. Lisäksi kulttuurihyvinvoinnin erityisasiantuntija Anna-Mari Rosenlöf Taikusydämestä esitteli Kulttuurihyvinvointipoolin toimintaa.

Tutkijat keskustelivat oppimiskahvilassa tutkimustiedon vaikutuksiin ja vaikuttavuuteen sekä tutkimuksella vaikuttamiseen liittyvistä teemoista. Seuraavassa esittelemme oppimiskahvilan keskustelujen antia.

Mistä kaikesta puhutaan, kun puhutaan vaikutuksista?

Taiteisiin osallistumisen vaikutukset ovat moninaisia. Kun puhutaan taiteen vaikutuksista, on tärkeää erotella, viitataanko silloin taidetoimintaan osallistumiseen, aktiiviseen taiteen tekemiseen vai johonkin muuhun. On ymmärrettävä ja huomioitava, että eri taiteenalojen erilaiset toimintatavat erilaisissa toimintaympäristöissä tuottavat erilaisia vaikutuksia.

Kulttuurihyvinvointialan tutkijat sekä alan käytännön toimijat törmäävät joskus arjessaan siihen, että vain määrällisen tutkimuksen keinoin mitattavat asiat katsotaan taide- ja kulttuuritoiminnan oikeiksi vaikutuksiksi. Näin on esimerkiksi terveysalalla, jossa hoidon vaikutusta on totuttu arvioimaan numeraalisilla mittareilla tai poliittisessa päätöksenteossa, jossa käytettävissä olevat eurot vaikuttavat ratkaisujen tekemiseen. Tällöin monimuotoinen taiteen ja kulttuurin vaikutusten kirjo yksilöiden ja yhteisöjen elämänlaatuun voi jäädä vähälle huomiolle.

Toisaalta ymmärrys laadullisen tutkimuksen merkityksestä lisääntyy koko ajan. Kulttuurihyvinvointitutkimuksessa kannattaakin usein suosia monimenetelmäistä tutkimusta, jotta tutkittavan ilmiön tai asian vaikutuksista saadaan monipuolista tietoa ja jotta kyetään huomioimaan taiteen erityisyys tutkimuskohteena.

Tutkijoiden työn vaikuttavuutta ja siten myös merkityksellisyyttä voi syventää oman tutkimuksen kytkeminen laajempaan kehykseen kuten esimerkiksi Agenda 2030:n kestävyystavoiteohjelman kolmanteen tavoitteeseen eli terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tutkijan työssä moni pitää tärkeänä, että pystyy perehtymään aiheisiin, jotka motivoivat omaan ammatilliseen kasvuun ja auttavat kehittämään myös omaa ammatillista identiteettiä. Osa alalla toimivista tutkijoista keskittyy tutkimustyöhön. Toiset tekevät myös ohjaus-, opetus-, kehittämis- tai hallinnollista työtä. Tutkijoilla on siten moninaisia ja keskenään erilaisia tapoja vaikuttaa työssään ja työllään.

 

Liisa-Maria pitää esitystä luokkatilassa.
Kulttuurihyvinvoinnin yliopettaja Liisa-Maria Lilija-Viherlampi alusti kulttuurihyvinvointialan tutkijoiden ja kehittäjien ammatillisen identiteetin rakentumisesta ja työhyvinvointitaitojen kehittämisestä. Kuva: Taru Koivisto.

Miten vaikutusten ja vaikuttavuuden tutkimus eroaa toisistaan?

On tärkeää huomioida, että toiminnan vaikutukset ja vaikuttavuus eroavat toisistaan. Vaikutus voidaan hahmottaa käytännön muutoksena yksilöissä, yhteisöissä tai rakenteissa, kuten oppimisessa, uusissa asenteissa, erilaisissa käytännöissä tai lainsäädännössä. Taidetoiminnan kautta voidaan vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen toimijuutta ja siten voimauttaa ihmisiä vaikuttamaan omassa ympäristössään ja yhteiskunnassa. Taidetoiminta voi lisätä ymmärrystä yhteiskunnasta ja lisätä sitä kautta ihmisten toimintavalmiuksia. Parhaimmillaan laaja systeeminen lähestymistapa huomioi toimijat kokonaisvaltaisesti ottaen mukaan myös planetaarisen tason ja muut lajit.

Vaikuttavuuden tutkiminen vaatii yleensä pitkän tarkasteluaikajänteen. Kulttuurihyvinvoinnin vaikuttavuus ilmenee konkreettisina muutoksina, joita toiminta, palvelu tai toimenpide tuottaa esimerkiksi yksilön tai yhteisön elämänlaadussa, hyvinvoinnissa, toimintakyvyssä tai tyytyväisyydessä. Vaikuttavuus kuvastaa siis pitkän tähtäimen pyrkimystä saavuttaa toiminnalle asetetut tavoitteet laajassa mittakaavassa. Se kuvastaa myös näistä muutoksista seuraavaa hyötyä, joka voi olla esimerkiksi inhimillistä ja taloudellista.

Koska tutkimusrahoitukset kulttuurihyvinvointialalla ovat yleensä melko lyhyitä, kuvaavat ja todentavat tutkimustulokset vaikuttavuuden sijaan usein enemmänkin vaikutuksia. Tämä on yhtä lailla tärkeää, mutta vaikuttavuuden ja vaikutusten ero on hyvä huomioida tutkimustuloksia hyödynnettäessä.

Miten vaikuttaa päättäjiin ja päätöksentekoon kulttuurihyvinvointitoiminnan edistämiseksi?

Tutkijoiden kokemuksen mukaan kulttuurihyvinvointi ilmiönä näkyy aiempaa paremmin yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä suunnitelma- että strategiatasolla. Vaikuttamistyötä täytyy kuitenkin jatkaa, jotta hyvät strategiset kirjaukset ja toimenpide-ehdotukset saadaan jalkautettua käytännön tasolle. Myös tutkijoiden suhteessa vaikuttamistyöhön on havaittavissa perustavanlaatuista muutosta, ja tutkijan työ sisältääkin yhä useammin pitkäjänteistä, eri yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettavaa monitahoista vaikuttamista.

Pohjimmiltaan vaikuttamistyö on arvokeskustelujen käymistä ja sen tiedostamista, millainen arvopohja ja ihmiskäsitys resurssien kohdentamisen taustalla vaikuttaa. Organisaatioiden toiminnan muuttaminen tutkittuun tietoon perustuen on hidasta, sillä ihmiset toimivat usein toimintakulttuurissa vallitsevien arvojen mukaan huomaamattaan. Kuinka oppisimme tunnistamaan paremmin, millaisten arvojen varassa toimimme? Millaisia ovat nykyiselle arvopohjalle rakentuneet mekanismit, jotka tuottavat eriarvoisuutta ja pahoinvointia ja siten kasvattavat tarvetta korjaaville sosiaali- ja terveyspalveluille?

Tutkijat keskustelivat myös siitä, mihin politiikan alaan kulttuurihyvinvoinnin kentän toimijoiden tulisi ensisijaisesti vaikuttaa. Vaikutetaanko kulttuuripolitiikkaan, terveys- ja hyvinvointipolitiikkaan vai talouspolitiikkaan? Vai pystymmekö toimimaan ylisektorisesti ja monitieteisesti ”Arts & Health in All Policies” -näkökulmasta, kuten tehdään Tampereen yliopiston ja WHO:n ”Terveys kaikissa politiikoissa ja terveyden sosiaaliset määrittäjät” -yhteistyökeskuksessa? Olisi tärkeää, että tutkijat tuntevat riittävästi lakipohjaa ja muita dokumentteja, jotka ohjaavat ja säätelevät kulttuurihyvinvointitoimintaa, jotta niihin pystytään tukeutumaan vaikuttamistyössä.

Tulisiko vaikuttamistyössä hyödyntää enemmän kokemuksellisuutta?

Poliittinen vaikuttaminen on suhdanneherkkää, sillä päättäjät vaihtuvat muutaman vuoden välein niin valtakunnallisella, alueellisella kuin kunnallisellakin tasolla. Tällöin arvomaailma ja käytännön toimien suunta saattaa kääntyä radikaalistikin. On tärkeää vaikuttaa myös virkahenkilöihin, jotka toimeenpanevat ja edistävät asioita pidemmällä aikavälillä.

Esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston ja Taideyliopiston ArtWell-hankkeessa on pohdittu, miten kulttuurihyvinvoinnin moninaista vaikutusten kuvausta voitaisiin muuntaa päätöksentekijöitä ja virkamiehiä puhuttelevaksi vaikuttavuusymmärrykseksi. Tutkimusteksti saattaa usein olla polveilevaa ja kuvailevaa, jolloin kuntien ja valtion virkahenkilöiden on vaikea erottaa nopeasti päätöksenteon kannalta olennaisin sisältö.

Politiikkasuosituksia voitaisiin antaa myös taiteen keinoin, jolloin saataisiin näkyviin taiteen tapa tuottaa tietoa ja yhdistettyä vaikuttaminen vaikuttumiseen. Hyvä esimerkki taiteella vaikuttamisesta on Susanna Helken dokumentaarinen lauluelokuva ”Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja”.

Tutkijoiden näkemysten perusteella taidelähtöiset, luovat ja keholliset menetelmät olisi hyvä saada jalkautumaan päätöksentekoon.  Poliitikot joutuvat käymään läpi valtavia määriä tietoa päätöksentekoa varten, joten olisi hyvä hyödyntää taidelähtöisiä menetelmiä tiedon yhdessä omaksumiseen sekä yhteisten näkemysten muodostamiseen. Poliitikkojen olisi hyvä osallistua myös itse taidetoimintaan, jotta heillä olisi omakohtaista kokemusta taiteesta, taide- ja kulttuuripalveluista sekä kulttuurihyvinvointitoiminnasta, joiden resursseista he päättävät.

Kirjoittajat: Taru Koivisto, tutkijatohtori, Taideyliopiston Tutkimusinstituutti & Taru Tähti, kulttuurihyvinvoinnin asiantuntija, Turun AMK

Lisälukemista:

Suomalainen tiedeakatemia 2023. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen avaimet: Tutkijan käsikirja.