Lasten osallisuutta tukevaa yhteisötaidetoimintaa ja sen tarkastelua

Olen havainnut työssäni lastenkulttuurin alalla, että lapsen osallisuus kuuluu kansalaisyhteiskunnan, kuntien, valtion ja kansainvälisten ohjelmien tavoitteisiin. Lapsen osallisuutta tukevien toimintatapojen luominen, toteuttaminen ja juurruttaminen on kuitenkin vielä kesken. Toteuttamassani kulttuurihyvinvoinnin koulutuksen opinnäytetyön kehittämishankkeessa sain todeta, että yhteisötaidetoiminta voi olla keino tukea lapsen osallisuutta.

Vuosina 2022–2023 toteuttamani kehittämishankkeen tavoitteena oli mahdollistaa lapsille osallisuuden kokemuksia varhaiskasvatuksessa yhteisötaiteen keinoin. Lisäksi tutkin, millaiset seikat yhteisötaidetoiminnassa mahdollistivat lapsille heidän toimijuuttaan tukevia pystyvyyden, merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden kokemuksia. Tarkoituksenani oli tuottaa tietoa lapsen osallisuutta tukevista yhteisötaiteen käytänteistä, joka olisi hyödynnettävissä varhaiskasvatuksessa ja lastenkulttuuritoiminnassa.

Toteutin kehittämishankkeen toiminnallisen osion yhteisötaiteilijana Taiteilija päiväkodissa -toiminnassa Siskonlinnan päiväkodissa Lempäälässä. Taiteilija päiväkodissa -toiminta kuuluu Lempäälän kunnan Kulttuurirappuset-kulttuurikasvatusohjelmaan. Kohdistin kehittämishankkeen kolmeen 5-vuotiaiden ryhmään. Kukin ryhmä toteutti yhteisötaideteoksen päiväkodin julkitiloihin. Kehittämishankkeen toimeksiantajana toimi Kulttuurikeskus PiiPoo. Kehittämishankkeen tutkimuksellisessa osiossa keräsin aineistoja muun muassa taidelähtöisin menetelmin ja puolistrukturoiduin teemahaastatteluin ja arvioin niitä taideperustaisen toimintatutkimuksen kontekstissa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (2022) kehitetyllä Pienet onnistumistarinat -työkalulla.

Yhteisötaide pystyvyyden kokemusten mahdollistajana

Pystyvyyden kokemus tarkoittaa yksilön uskoa omiin kykyihinsä toimia ja suoriutua tilanteista. Se on henkilökohtainen, tilannesidonnainen ja monien kokemusten kautta muovautunut käsitys omista kyvyistä, joihin yksilö liittää tulkintojaan eri tilanteista, käsityksiään henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, tehtävän vaikeustasosta, aikaisemmista onnistumisien tai epäonnistumisien syistä sekä toiminnan vaikeustasosta. Itsensä kyvykkääksi mieltävä henkilö kokee, että hänellä on toimintaan vaaditut riittävät tiedot ja osaaminen. (Wood & Bandura 1989, 364–366.)

Lasten pystyvyyden kokemukset mahdollistuivat yhteisötaidetoiminnassa, kun lapset kokivat itsensä kyvykkäiksi ja luottivat itseensä. Tämä tarkoitti onnistumisen kokemuksia, kun lapset kokeilivat tai kokivat oppivansa uusia tekemisen tapoja sekä taitoja. Päättelin pystyvyyden kokemusten mahdollistuneen myös tilanteissa, joissa lapset kokivat saavansa vaikuttaa.

Yhteisötaide merkityksellisyyden kokemusten mahdollistajana

Merkityksellisyyden kokemus syntyy siitä, että yksilö kokee olevansa hyödyksi tai tekevänsä hyvää jollekin toiselle. Hän saa myönteistä palautetta ja kokee olevansa arvostettu. Merkityksellisyyden kokemus voi syntyä myös toiminnasta, joka ei alkujaan motivoi yksilöä, jos hän saa siitä myönteistä palautetta. Saatu tunnustus tekee tehtävästä ja siitä suoriutumisesta merkityksellistä. (Deci & Ryan 2000, 65; THL 2023.) Merkityksellisyyden kokemus on yhteydessä myös sisäiseen motivaatioon, mikä vahvistaa kykyä keksiä ratkaisuja ja selviytyä vastoinkäymisistä. (Nousiainen & Vuokila-Oikkonen 2020.)

Merkityksellisyyden kokemukset mahdollistuivat yhteisötaidetoiminnassa, kun lapset kokivat toimintansa merkitykselliseksi ja arvokkaaksi itselleen tai muille. Näissä tilanteissa lapset saivat sosiaalista tunnustusta taidetyöskentelystään tai taideteoksesta. Päättelin merkityksellisyyden kokemusten mahdollistuneen myös lasten kokiessa aisti- tai sosiaalisesta kanssakäymisestä syntyvää mielihyvää.

Yhteisötaide yhteenkuuluvuuden kokemusten mahdollistajana

Yhteenkuuluvuuden kokemus on yksilölle syntyvä mukava tunne, kun hän saa olla osa yhteisöä, jossa sen jäsenillä on läheiset suhteet toisiinsa. Yhteenkuuluvuuden kokemus syntyy, kun yksilö kokee tulevansa huomioiduksi ja hän saa osoittaa kyvykkyyttään yhteisön jäsenenä ja panostaa yhteiseen hyvään. Ryhmätasolla se on jaettua identiteettiä, yhteishenkeä ja ryhmäkiintymystä, mikä luo myös turvallisuuden tunnetta. (Hännikäinen 2018, 150; THL 2023.)

Yhteenkuuluvuuden kokemukset mahdollistuivat yhteisötaidetoiminnassa yhdessä olemisesta sekä yhteistoiminnasta. Päättelin, että näissä tilanteissa lapset kokivat tulleensa huomioiduiksi yhteisön jäseninä ja kuuluvansa yhteisöön.

Suositukset

Tekemäni tutkimuksen perusteella esitän, että yhteisötaide voi mahdollistaa lapselle hänen toimijuuttaan tukevia osallisuuden kokemuksia, kun:

• lapsi saa olla mukana toiminnassa hankkeen alusta loppuun,
• hanke sisältää yksilöllistä ja yhteisöllistä päätöksentekoa ja toimintaa,
• hankkeen aikana tapahtuu oppimista,
• toiminta herättää aisti- ja sosiaalisista suhteista syntyvää mielihyvää ja
• taiteellinen tuotos on näkyvä lapselle ja mahdollisimman laajalle yleisölle eli lapsi näkee toiminnan vaikutukset ja saa myönteistä palautetta.

Tekemäni tutkimuksen pohjalta esitän myös, että lasten osallisuutta edistävässä yhteisötaidetoiminnassa, taiteenlajista riippumatta, tulisi huomioida ainakin seuraavat seikat toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa:

• Lapsi on mukana yhteisötaidetoiminnan kaikissa vaiheissa ja häntä tuetaan toiminnan kokonaiskuvan hahmottamisessa. Häntä autetaan ymmärtämään oma roolinsa ja sen vaikutukset toiminnassa.
• Lapselle mahdollistetaan yhteisötaidetoiminnassa yksilöllinen päätöksenteko yhteisöllisen päätöksenteon rinnalla. Yhteisesti päätettävistä asioista järjestetään suljettu äänestys.
• Taidetyöskentelylle järjestetään sille sopivat tilat ja lapsilla on mahdollisuus työskennellä samassa tilassa toistensa kanssa.
• Yhteisötaidetoiminta suunnitellaan kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi eli toiminnassa huomioidaan myös aistikokemukset.
• Taidetyöskentelystä tehdään tarpeeksi haasteellista. Se sisältää lapselle uusia materiaaleja, työvälineitä ja tekemisen tapoja. Lapselle annetaan aikaa tutkia ja tehdä oivalluksia.
• Lapselle annetaan mahdollisuus tehdä itsenäisiä ja luovia ratkaisua yhteisötaideteoksen toteutuksen osalta.
• Yhteisötaidetoiminnassa on tilaa ja aikaa lasten väliselle vuorovaikutukselle, leikille ja yhteistekijyydelle.
• Yhteisötaidetoiminnassa aikuiset varaavat aikaa lapsen yksilölliselle kohtaamiselle ja tukemiselle. Aikuinen on työskentelytilanteessa läsnä oleva ja antaa lapselle kannustavaa ja myönteistä palautetta.
• Yhteisötaidetoiminnassa toteutetaan mahdollisimman laajaa näkyvyyttä saava taideteos eli varmistetaan, että teos on näkyvä vähintään lapsen lähiomaisille ja yhteisölle, jossa taideteos toteutetaan. Taideteos tehdään lapselle näkyväksi myös yhteisötaidetoiminnan päätyttyä.
• Yhteisötaidetoiminnan päätteeksi aikuiset käyvät lapsen kanssa läpi työskentelyn herättämät tunteet ja ajatukset.

Kehittämishankkeessa osallisuuden mahdollistajaksi valikoitui yhteisötaide, koska taide voi olla omannäköistä ja näkyvää. Se herättää tunteita ja ajatuksia niin taiteen tekijöissä kuin kokijoissakin. Parhaimmillaan se tuottaa mielihyvää eri aistien välityksellä. Taiteella voi ilmaista monikanavaisesti myös silloin, kun sanoja ei ole tai ne eivät riitä. (Hakanen & Nevanen 2019, 23.) Lapsilla voi olla suuriakin kehityseroja, mutta taidetoiminnassa lapsi on itse aktiivinen toimija ja hän pystyy säätämään toimintaansa itselleen sopivaksi (Linnavalli & Huotilainen 2022, 68). Taide on lapselle luonteva tapa ilmaista itseään, koska hän tutkii maailmaa kaikilla aisteillaan ja tekee luovia toiminnallisia ratkaisuja aistihavaintojensa pohjalta (Pääjoki 2017, 111). Taide tarjoaa myös symbolista etäisyyttä ja metaforista suojaa ja siten rohkeutta omien ajatusten, kokemusten ja tunteiden tulkitsemiselle ja jakamiselle (Laitinen 2017, 33). Lisäksi mielekäs taiteellinen tekeminen ryhmässä lujittaa lasten keskinäisiä suhteita ja estää ketään jäämästä ryhmän ulkopuolelle. (Hakanen & Nevanen 2019, 23.)

Kirjoittaja: Katja Kähkönen

Katja Kähkönen on koulutukseltaan teatteri-ilmaisunohjaaja, suuntautumisvaihtoehtoinaan nukketeatteri (AMK) ja kulttuurihyvinvointi (YAMK). Hän työskentelee teatteritaiteilijana, yhteisötaiteilijana, taidekasvattajana, kulttuurituottajana ja lastenkulttuurin sekä kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijana. Kähkönen on suomalaisslovenialaisen Vauva- ja taaperoteatteri AEIOU:n perustajajäsen ja osa taiteellista työryhmää. www.aeiou.si/fi

Lähteet

Deci, E. & Ryan, R. 2000. Intrinsic and extrinsic motivations: Class definitions and new directions. Contemporary Educational Psychology, 25. University of Rochester, 54–67.

Hakanen, S. & Nevanen, S. 2019. Lapsen osallisuus ja ilmaisun monet muodot. Teoksessa Huhtinen-Hildén, L. & Lamppu, M. (toim.) Sukkasäkkisoittimia ja spontaania kurarumbaa – Luovaa toimintaa varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 18–28.

Hännikäinen, M. 2018. Values of well-being and togetherness in the early childhood education of younger children. Teoksessa Johansson, E. & Einarsdóttir, J. (toim.) Values in early childhood education: Citizenship for tomorrow. Routledge, 147–162.

Kähkönen, K. 2023. Lasten osallisuuden tukeminen varhaiskasvatuksessa yhteisötaiteen keinoin.

Laitinen, L. 2017. Vaikuttavaa? Taiteen hyvinvointivaikutusten tarkastelua. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 46. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

Linnavalli, T. & Huotilainen, T. 2022. Musiikki ja muut taito- ja taideaineet – kokeellisen tutkimuksen tuloksia. Teoksessa Ruokonen, I. (toim.) Ilmaisun ilo, käsikirja 0–8-vuotiaiden taito- ja taidekasvatukseen. Jyväskylä: PS-kustannus, 61–72.

Nousiainen, M. & Vuokila-Oikkonen, P. 2020. ”Kyllä mä rinta rottingilla kuljen siitä ohitse.” – Oman elinympäristön kehittäminen osallisuuden kokemuksena.

Pääjoki, T. 2017. Lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Hujala, E. & Turja, L. (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 109–120.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Ohjeet Pienet onnistumistarinat – arviointityökalun käyttöön. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen.

THL 2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen.

Wood, R. & Bandura, A. 1989. Social Cognitive Theory of Organizational Management Source: The Academy of Management Review. Vol. 14, No 3, 361–384.