Tilanne päällä – katsaus kulttuurihyvinvointialan viime vuosien kehitykseen
”Mitä kulttuurihyvinvointi on?” Edelleen lähes viikoittain olen tämän kysymyksen äärellä osaamatta tarkalleen vastata siihen. Viimeksi asiaa pohdittiin Kulttuurihyvinvoinnin yhteistyöryhmän Taiku3:n loppuseminaarissa 9. helmikuuta. On totta, että kaikella taiteella ja kulttuuritoiminnalla on mahdollisuus tuottaa hyvinvointia. On totta, että kaikella taiteella ja kulttuuritoiminnalla ei ole velvoitetta liittyä millään tavalla hyvinvointi-, mittarointi- ja terveyspuheeseen. Taiteella on myös muita tehtäviä ja merkityksiä. Kulttuurihyvinvoinnista puhumista selkeyttääkin se, että tarkasteltavana olevalle toiminnalle tai palvelulle on määritelty ja asetettu yhdessä toteuttajien kanssa selkeitä hyvinvointitavoitteita. Tällöin toiminta tapahtuu osana hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden (hytetu) edistämisen laajaa kokonaisuutta, johon kulttuurihyvinvointi on viime vuosina otettu mukaan – yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen paletista löytyy värejä kaikkiin maalauksiin
80 prosenttia hyvinvointiimme vaikuttavista tekijöistä tulee muualta kuin sote-palveluista. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö tarvitsisi sote-palveluita. Painopisteen palveluissa tulisi kuitenkin siirtyä ennaltaehkäisyyn siten, että sote-palveluiden kuormitus vähenisi ja hyvinvointimme paranisi. Ylipainoon, liikkumattomuuteen, päihteiden käytön vähentämiseen, riippuvuuksiin, hyvään uneen ja mielen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa mm. liikunnan, ravitsemuksen, kulttuurin, taiteen ja luonnon keinoin. Lisäksi tarvitaan terveellinen ja turvallinen elinympäristö. Kulttuurilla, taiteella ja luovalla toiminnalla on omat värinsä tässä hyte-paletissa, jossa kaikki liittyy yhteen. Sopivat värit jokaisen omaan hyte-maalaukseen saadaan eri värejä sopivassa suhteessa sekoittamalla.
Kulttuurihyvinvointi on liitetty sote-uudistuksen yhteydessä osaksi elintapaohjauksen käytäntöjä. Elintapaohjauksen tarkistuslistaa työstettiin mm. osana Kulttuurihyvinvoinnin yhteistyöryhmä Taiku3:n (2020–23) työtä. Elintapaohjauksen tavoitteena on tukea yksilöä tai ryhmää tekemään terveyttä ja hyvinvointia edistäviä pysyviä elintapamuutoksia. Laajemmin on kyse palvelu- ja asiakasohjauksesta. Miten voimme auttaa tukea ja muutosta tarvitsevia läheisiä tai asiakkaita palveluiden piiriin? Tarvitaan lähetekäytäntöjä, joissa hyte-paletin kaikki värit on pursotettu saman palvelutarjottimen paletille.
Monimutkaisessa maailmassa hyvinvointikaan ei ole yksinkertaisesti lisättävissä
Sitran megatrendikatsaus 2023 löi tiskiin kasan tulevaisuuden uhkakuvia, mutta toivoakin on. Megatrendikatsauksen mukaan hyvinvoinnin haasteet kasvavat, mutta hyvinvointikäsitys laajenee ja koetun, elämänlaatuun liittyvän hyvinvoinnin merkitys kasvaa. Hyvinvointia ei enää mitata vain rahassa, vaan hyvinvoinnin lähteinä ovat mm. kestävät elämäntavat, sosiaaliset suhteet, merkityksellisyyden kokemukset ja mahdollisuus toimia yhteiseksi hyväksi. Valtioneuvoston kanslian asettamassa Artwell-hankkeessa tutkitaan kulttuurihyvinvointitoimien ennakoivassa taloudellisessa arvioinnissa tarvittavia menetelmiä ja laskentamalleja, kuten hyvinvointipainotettua elinvuotta (WALY) ja koetun hyvinvoinnin ja elämäntyytyväisyyden mittaamista SWB-10 ja WHO-5 -mittareilla.
Hyvinvoinnissa monet asiat kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi ongelmat liikuntakyvyssä voivat estävät kulttuurin pariin pääsemisen. Sosiaalisten suhteiden puute ei ratkea terveyskeskuksessa käymällä. Ilmaisiakaan kulttuuripalveluita ei tule käytettyä, jos pelkää sosiaalisia tilanteita. Nuori ei välttämättä koe voivansa aloittaa harrastusta, jossa ei ole tuttua kaveria. Entä jos kavereita ei edes ole, ja tuntuu, ettei kuulu joukkoon ja kelpaa sellaisena kuin on? Tarttuako pulloon vai kitaraan? Kirjoittaako rap-lyriikoita vai lähteäkö potkimaan roskiksia koulun pihalle ja räyhäämään someen? Päihteiden käyttö, kouluväkivalta ja mielenterveysongelmat voisivat olla osittain ehkäistävissä, jos voisimme saada taiteen kautta ilmaisukeinoja vaikeille asioille ja pahalle ololle. Tarvitsemme onnistumisen ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia ja kuulluksi tulemista. Miten voisimme palveluiden suunnittelussa huomioida näitä asioita paremmin?
Ilman palveluita ei ole hyvinvointivaikutuksia
Mihin ja millaisiin kulttuurihyvinvointipalveluihin asiakkaita ohjataan? Mitä toimintamalleja on olemassa? Aluekehittämiseen erikoistunut konsultointiyritys MDI toteutti vuonna 2022 Kulttuurihyvinvoinnin yhteistyöryhmä Taiku3:n toimeksiannosta selvityksen, jossa tarkasteltiin erityisesti kolmea toimintamallia sekä niiden tunnettuutta hyvinvointialueilla. Selvitys keskittyi tarkastelemaan taloudellisen tuen mallia kulttuuripalveluihin osallistumisen tukena (esim. Kaikukortti), kulttuurilähetettä ja palveluohjausta. Selvityksessä toimintamallien yhdenmukaistaminen nähtiin tärkeänä kulttuurihyvinvoinnin vakiintumisen ja leviämisen kannalta.
Väestötasolle skaalattavissa olevat kulttuurihyvinvoinnin toimintamallit ovat yhdenvertaisesti hyvinvointialueiden asukkaiden saatavilla. Toimintamallien kehittämisen ja juurruttamisen tueksi tarvitaan implementaatiotutkimusta ja lisäresursseja, jotta toimintakulttuuri muuttuu aidosti. Emme voi vain keskittyä toivomaan, että hyvät käytännöt ja toimintamallit leviävät ja juurtuvat käyttöön itsekseen ilman resursseja lyhyen hankekauden kehittämisvaiheen jälkeen. Kulttuurihyvinvoinnin ammattilaiset tarvitsevat myös tukea ja rahoitusta toimintamallien ja palveluiden sisältöjen kehittämiseen. Toimintamallien tulee olla hyvinvointitavoitteiltaan ja kustannuksiltaan vertailukelpoisia, vaikka tekijät vaihtuvat.
Kulttuurihyvinvointiala tarvitsee kehittyäkseen ennen kaikkea koulutusta. Viime vuosina käynnistyneet ammattikorkeakoulujen kulttuurihyvinvointisisältöiset, ylempään AMK-tutkintoon johtavat koulutukset ovat hyvä alku, mutta toimintakulttuurin muutoksen suhteen täysin riittämätön. Sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja kulttuurialoille tarvitaan kulttuurihyvinvoinnin koulutusta osaksi perustutkintoja jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia unohtamatta. Ilman koulutusta käytännöt eivät muutu, vaan kulttuurihyvinvointiosaaminen jää siitä kiinnostuneiden henkilökohtaiseksi osaamispääomaksi.
Yhdyspinta yhdistää – rajapinta erottaa
Kulttuurihyvinvointiala on moniammatillinen, -toimijainen ja -tieteinen. Toimijoina ovat sekä kunnat, järjestöt, hyvinvointialueet että yritykset. Puhutaan myös neljännen sektorin toimijoista. Keskeiseksi nousee toimiminen yhdyspinnoilla sekä tähän liittyvät prosessit. Yhdyspinta käsitteenä on varsin hähmäinen. Käsite on otettu aktiiviseen käyttöön rajapintakäsitteen tilalle, jotta palveluiden toteuttamisen sujuvuus, yhteiset tavoitteet ja eri toimijoiden yhteistyö olisivat läsnä jo ilmiön sanoittamisessa. Yhdyspintatyö vaatii neuvottelua, sopimuksia, kustannusten ja ammattiosaamisen jakamista sekä verkostoitumistaitoja. Yhdyspinnalla kulttuurihyvinvoinnin ohjausprosesseihin liittyvät niin elintapa-, asiakas- ja palveluohjaus, hyvinvointi- ja kulttuurilähetteen kehittäminen kuin koordinaatio hyvinvointialueen, järjestöjen ja kuntien välillä. Kuntaliitto on tehnyt hyviä ohjeistuksia yhdyspintatyöhön liittyen.
Kunnissa kulttuurihyvinvoinnin vastinpareja hyvinvointialueen ammattilaisille löytyy kirjastosta, kulttuuripalveluista, nuorisotyöstä, vapaasta sivistystyöstä ja taiteen perusopetuksesta. Hyvinvointialueella kirjo ulottuu sote- ja perhekeskuksista ikääntyneiden palveluihin, mielenterveys- ja päihdetyöhön sekä laajasti sosiaalipalveluihin. Palveluita yhdistämään on kehitteillä elintapaohjauksen tai hyten palvelutarjottimia ja digitaalisia palveluita. Järjestöillä on tässä kuviossa iso taakka: miten toimia uusien kuntien ja hyvinvointialueiden kanssa, kun jokaisessa kunnassa sekä hyvinvointialueella on omat, vielä muotoutumassa olevat käytäntönsä. Miten avustuskäytännöt muuttuvat, entä palvelutuotannon kriteerit? Hyvätkään prosessit eivät auta, jos ei ole palveluita ja toimintaa, johon ohjata asiakkaita.
Kulttuurihyvinvoinnin kolmikanta: kunta, järjestöt ja hyvinvointialueet
Kulttuurihyvinvoinnin kolmikannan muodostavat kunnat, hyvinvointialue ja järjestöt. Kunnissa laki kuntien kulttuuritoiminnasta velvoittaa kunnat edistämään kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paikallista ja alueellista elinvoimaa. Vuoden 2023 alusta lain 7 § yhteistyövelvoitteeseen lisättiin yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa. On myös huomattava, että hyte-työtä tehdään ennen sote-palveluita, niiden sisällä ja niiden käyttämisen jälkeen.
Vuoden 2023 alusta tuli käyttöön kuntien hyte-lisäosa eli hyte-kerroin, johon sisältyy kulttuuri-indikaattori: ”Kunta madaltaa kulttuuriin osallistumisen kynnystä”. Monenlaiset asiat estävät kulttuuriin osallistumista: taloudelliset seikat, huonot liikenneyhteydet, tuen puute tai häpeä sen vastaanottamisesta, yleinen passiivisuus korona-ajan jälkeen tai se, että kulttuuripalveluissa ei koeta olevan itselle sopivaa tarjontaa.
Kulttuuri-indikaattorin vaikutus kuntien saamaan hyte-rahoitukseen on pieni, ja kunta saa käyttää rahoituksen haluamallaan tavalla. Voi siis kysyä, mitä väliä indikaattorilla edes on. Indikaattori antaa kuitenkin suuntaviivoja kulttuuritoiminnan kehittämiseen sekä muistuttaa kulttuurin tärkeydestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Tässä erityisesti pienet kunnat kamppailevat niukkojen resurssien kanssa. Kulttuurin TEA-viisari 2021 tiedonkeruun mukaan 34 prosentissa kunnista kulttuuripalveluista vastaava johtava viranhaltija käytti kulttuuritoiminnan hoitamiseen vähemmän kuin yhden työpäivän viikossa. Vain noin joka viidennessä (22 %) kunnassa johtava viranhaltija hoiti päätoimisesti kulttuuritoimintaa. Joka toisessa kunnassa (49 %) ei puolestaan ollut johtavan viranhaltijan lisäksi muuta kulttuuritoiminnan henkilöstöä vuonna 2020.
Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen tarvitsee tuekseen vahvaa viestintää. Kunnan tulee ohjata vastuullaan olevista palveluista asukkaita kulttuuriin pariin. Kunnat vastaavat kotouttamispalveluista ja lähitulevaisuudessa myös työllisyyspalveluista (vastuun työvoimapalveluiden järjestämisestä on määrä siirtyä valtiolta kunnille koko maassa vuoden 2025 alusta), joissa tarvitaan toimintakyvyn, elämänhallinnan ja kotoutumisen tueksi myös kulttuuri- ja taidetoimintaa. Keskeisestä on osata ohjata asukkaita myös järjestöjen toiminnan pariin. Järjestöillä on merkittävä rooli asukkaiden työ- ja toimintakyvyn tukemisessa sekä matalan kynnyksen toiminnan järjestämisessä. Järjestöt voivat tarjota kulttuuriin osallistumisen tukea: saattaja- ja ystävätoiminta sekä vertaiset ja kokemusasiantuntijat saavat lähtemään liikkeelle. Järjestökentällä tarvitaankin enemmän yhteistyötä kulttuuri- ja sote-järjestöjen välille.
Kliseiden klisee ”yhdessä eteenpäin” pätee edelleen
Taiku3-työryhmän kolmivuotisen toimintakauden aikana ryhmä on toiminut paikkana, jossa on nostettu esiin erityisesti kulttuurihyvinvoinnin paikkoja kehittämisohjelmissa, strategioissa ja prosesseissa. Esimerkiksi Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelmassa kulttuurihyvinvointi oli mukana ohjelman hankeoppaassa, ja siihen liittyviä toimenpiteitä toteutetaan usealla hyvinvointialueella.
Suomen kestävän kasvun ohjelmassa (RRP) kehitetään kansallista hyte-palvelukonseptia ja digiratkaisua, jossa kulttuurihyvinvointi on mukana. Palvelukonseptilla tarkoitetaan toimintamallia, jonka avulla kuntien ja kolmannen sektorin hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä, pärjäävyyttä, terveyttä ja osallisuutta edistävät palvelut ja toiminnot ovat sekä asiakkaiden että ammattilaisten helposti löydettävissä. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. hyte-palvelutarjottimen rakentamista, lähetekäytäntöjä ja arvioitujen hyte-toimintamallien hyödyntämistä.
Hyte-palvelukonseptin kehittämistä koordinoi THL, ja kehittämistä tehdään kaikilla hyvinvointialueilla. Konsepti tulee avoimesti kommentoitavaksi kevään 2023 aikana THL:n verkkosivuille. Konseptin kehittämisessä kulttuurihyvinvointiin liittyen on tällä hetkellä nostettu esiin mm. taloudellisen tuen mallina Kaikukortti, kulttuuriluotsitoiminta, kulttuuriharrastamisen tuki, kulttuuri- ja hyvinvointilähete sekä palvelu- ja opintosetelit. Erityistä huomiota on kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa oleviin väestöryhmiin, joiden hyvinvointiin koronapandemia ja siihen liittyvät rajoitukset vaikuttivat voimakkaasti.
Erityisen merkittävää on se, että kulttuurilla ei ole ollut Taiku3-työryhmän toimikaudella roolia vain omissa kehittämisohjelmissaan vaan laajemmin hyteen ja soteen liittyvissä ohjelmissa. Ikäohjelmassa on käynnistynyt syksyllä 2021 iso hankekokonaisuus liittyen kulttuurihyvinvointiin ja kehittämistyö jatkuu vuoden 2023 loppuun. Hyvinvointia kulttuurista IKO-hankkeiden 1–3 päätavoite on laatia suositus ikäihmisten kulttuurihyvinvointipalveluiden laadusta ja Suomen mallista. Hankkeita rahoittaa STM, ja koordinaatiosta vastaa Taiteen edistämiskeskus.
Kulttuurihyvinvointiala tarvitsee edelleen tietopohjan vahvistamista kaikilla tasoilla. Vertailtavuuden vuoksi tarvitaan erityisesti tietoa, jota kerätään jokaisessa kunnassa tai hyvinvointialueella. Tervetullut lisä tietopohjaan on THL:n Terve Suomi -tutkimus, jossa kysytään, kuinka usein vastaaja on käyttänyt kulttuuripalveluita tai harrastanut kulttuuria viimeisen 12 kuukauden aikana ja onko vastaavan alueella ollut tarjolla riittävästi em. palveluita. Tiedonkeruu on parhaillaan käynnissä.
Otetaan kulttuurihyvinvoinnin mahdollisuudet käyttöön!
Kulttuurihyvinvoinnissa, kuten kaikessa hytetu-toiminnassa, eri hallinnonalojen ja ministeriöiden yhteistyö on välttämätöntä. Taiku3-työryhmä on jo kolmas määräaikainen ministeriöiden välinen kulttuurihyvinvointiin keskittynyt yhteistyöryhmä. Yhteistyön tulee ehdottomasti jatkua, mielellään pysyvänä yhteistyöfoorumina tai neuvottelukuntana. Lisäksi kulttuurihyvinvointialan kipukohta eli kulttuurihyvinvointitoiminnan rahoitusvastuiden jakautuminen on edelleen monilta osin avoin. Tähän tarvitaan ratkaisuja ja ohjausta ministeriöiden yhteistyönä. Suuressa roolissa on tuleva hallitusohjelma. On syytä kääntää katse myös kulttuurihyvinvointialan työmahdollisuuksien ja työnkuvien kehittämiseen. Miten ja millaisissa työtehtävissä alan ammattilaiset voisivat työskennellä työsuhteisesti hyvinvointialueilla tai järjestöjen kautta?
On muistettava, että kulttuurihyvinvoinnin potentiaalista on vasta pieni osa käytössä. Esimerkiksi taide yhdessä oppimisen, ymmärtämisen, ihmettelyn ja turvallisen olemisen sekä ilmaisun tilana avaa mahdollisuuksia, joihin tulisi olla pääsy kaikenikäisillä. Taide ja kulttuuri auttavat meitä ymmärtämään toisiamme ja maailmaa jopa ilman yhteistä kieltä. Voisiko tätä kautta avautua uusia mahdollisuuksia eriarvoistumiskehityksen hillitsemiseen?
Kirjoittaja: Anna-Mari Rosenlöf, erityisasiantuntija, Taikusydän-yhteyspiste
Blogin pohjana on kirjoittajan puheenvuoro Kulttuurihyvinvoinnin yhteistyöryhmän Taiku3:n (2020–23) päätösseminaarissa Säätytalolla 9. helmikuuta 2023. Kirjoittaja on toiminut Taiku3- ja Taiku2 -työryhmissä pysyvänä asiantuntijana.