Sosiaalinen osallisuus ja syrjäytymisen ehkäisy

 

 

  • Averett, P., Crove, A. & Hall, C. (2015). The Youth Public Arts Program: Interpersonal and Intrapersonal Outcomes for At-Risk Youth. Journal of Creativity in Mental Health, 10(3), 306-323.

  • Beaulac, J., Kristjansson, E. & Calhoun, M. (2011). ‘Bigger than hip-hop?’ Impact of a community-based physical activity program on youth living in a disadvantaged neighborhood in Canada. Journal of Youth Studies, 14(8), 961–974.

  • Cain, M., Lakhani, A. & Istvandity, L. (2016). Short and long term outcomes for culturally and linguistically diverse (CALD) and at-risk communities in participatory music programs: A systematic review. Arts & Health, 8(2), 105–124.


  • Hanrahan, F. & Banerjee, R. (2017). ’It makes me feel alive’: the socio-motivational impact of drama and theatre on marginalised young people. Emotional and Behavioural Difficulties, 22(1), 35-49.

Etnomusikologi Klisala Harrisson tarkastelee tutkimusartikkelissaan musiikkitoiminnan potentiaalia riippuvuuksien ehkäisyssä ja hoidossa. Tutkimuksen mukaan musiikkitoiminta yhdessä muiden kanssa voi edistää ihmisten psykososiaalista integraatiota ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta erityisten kulttuuristen ja musiikillisten mekanismien kautta. Musiikkitoiminnan kautta voidaan luoda ja kokea sosiaalista yhteenkuuluvuutta tavalla, joka voi ehkäistä ja myös hoitaa riippuvuutta.


  • Kelaher, M., Berman, N., Dunt, D., Johnson, V., Curry, S. & Joubert, L. (2014). Evaluating community outcomes of participation in community arts: A case for civic dialogue. Journal of Sociology, 50(2), 132-149.


  • Känkänen, P. & Rainio, A. P. (2010). Suojassa, mutta näkyvissä – taidelähtöinen toiminta osallisuuden rakentajana lastensuojelussa. Nuorisotutkimus, 28(4), 4–20.

Tutkimuksessa tarkastellaan vankilateatterin vaikutuksia vankiosallistujien kuntoutumiseen ja yhteiskuntaan integroitumiseen sekä vankiloiden henkilökunnan käsityksiä vankilateatterin vaikutuksista.
Vankiosallistujien haastattelujen perusteella vankilateatteriprojekti oli valtaosalle osallistujista mielekäs ja voimaannuttava kokemus. Enemmistölle osallistujista vankilateatteriin osallistuminen merkitsi itseluottamuksen ja itsetunnon kohenemista sekä psykososiaalisten taitojen harjaantumista. Vankilan henkilökunnan kokemukset vankilateatterista olivat pääosin myönteisiä, mutta joiltain osin polarisoituneita.


  • Preston, S. (2011). Back on whose track? Reframing ideologies of inclusion and misrecognition in a participatory theatre project with young people in London. Research in Drama Education: The Journal of Applied Theatre and Performance, 16(2), 251–264.


  • Secker, J., Loughran, M., Heydinrych, K. & Kent, L. (2011). Promoting mental well-being and social inclusion through art: evaluation of an arts and mental health project. Arts & Health, 3(1), 51-60.

Kontrolloidussa interventiotutkimuksessa tarkastellaan teatteri-improvisaation vaikutuksia opettajankoulutuksen kontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään improvisaation vaikutuksia opettajaopiskelijoiden itsearvioimaan sosiaalisen vuorovaikutuksen kompetenssiin, eli omaan kokemukseen kyvystä toimia sosiaalisissa tilanteissa. Lisäksi tutkitaan improvisaatiointervention vaikutuksia osallistujien itseluottamukseen. Impron, joka voi harjaannuttaa taitoja, kuten virheiden sietäminen, kuuntelutaidot, spontaanisuus, läsnäolo ja yhteistyötaidot, havaittiin tutkimuksessa vaikuttavan positiivisesti kykyyn toimia sosiaalisissa tilanteissa. Tutkimuksen mukaan improkurssista hyötyivät erityisesti ne opettajaopiskelijat, jotka olivat alussa epävarmempia.



  • Wright, P., Davies, C., Haseman, B., Down, B., White, M. & Rankin, S. (2013). Arts practice and disconnected youth in Australia: Impact and domains of change. Arts & Health, 5(3), 190-203.

 

 

Sosiaalinen pääoma

 

Laadullisessa systemaattisessa tutkimuskatsauksessa tarkastellaan sosiaalisen pääoman roolia osallistavassa taidetoiminnassa. Artikkeli avaa sosiaalisen pääoman käsitettä ja sen eri ulottuvuuksia erilaisiin konteksteihin sijoittuvassa kulttuurihyvinvointitoiminnassa. Esiin nostetaan ns. sitovan (bonding) ja yhdistävän (bridging) sosiaalisen pääoman sekä linkittävän (linking) sosiaalisen pääoman positiiviset merkitykset, kuten myös haasteet.

  • Goulding, A. (2012). How Can Contemporary Art Contribute Toward the Development of Social and Cultural Capital for People Aged 64 and older. The Gerontologist, 53(6), 1009-1019.

  • Hampshire, K.R. & Matthijsse, M. (2010). Can arts improve young people’s wellbeing? A social capital approach. Social Science & Medicine, 71(4), 708-716.