Keskustelua käsitteistä - Mistä oikein puhumme?
Taikusydämen asiantuntijatiimi on työstänyt taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -aihepiiriin liittyvistä käsitteistä koosteen, jonka tavoitteena on selkiyttää alan moninaista käsitteistöä ja toimia viestinnän apuna. Käsitekoosteen tarkoituksena on antaa lähtökohtia aihealueen yhteiselle ymmärtämiselle. Käsitteille on mahdotonta löytää yksiselitteisiä määritelmiä, sillä ne määrittyvät ajassa ja tutkimuksessa sekä eri konteksteissa jatkuvasti uudelleen. Tässä esitellyistä käsitteistä osa perustuu lähdeaineistoon, osa on vielä niin uusia ja vakiintumattomia, ettei niille ole osoitettavissa selkeitä lähteitä. Lähteet on lueteltu koosteen lopussa.
Julkaisemme kommentoitavaksi nyt ensimmäisen osan käsitekoosteesta. Toinen osa valmistuu loppukeväästä. Käsiteluettelon lopussa on kommentointikenttä, johon toivomme kommentteja, ajatuksia ja tarkennuksia näiden käsitteiden määrittelystä 27.4.2017 mennessä. Käymme kommentit läpi ja julkaisemme niiden pohjalta työstetyt käsitteet sivustomme Käsitteet-sivulla.
****
Kulttuurihyvinvointi
Kulttuuri ja sen hyvinvointia tukevat vaikutukset läpäisevät koko ihmisen elämänkaaren. Taide ja kulttuuri ymmärretään osana hyvää elämänlaatua ja elinikäistä oppimista. Ihminen nähdään aktiivisena toimijana.
Kulttuurihyvinvointi viittaa ihmisen yksilölliseen tai yhteisöllisesti jaettuun kokemukseen siitä, että kulttuuri ja taide lisäävät hyvinvointia tai ovat yhteydessä siihen. Toisaalta kyseessä on ilmiö, jossa kulttuuri ja taide kantavat tai välittävät erilaisia hyvinvointiin liittyviä merkityksiä ja vaikutuksia. Kulttuurihyvinvointi on kulttuuristen tarpeiden täyttymistä: ihminen on kulttuurinen, luova, itseään ilmaiseva ja kommunikoiva olento riippumatta iästään, voinnistaan tai elinolosuhteistaan.
*****
Kulttuurihyvinvointiala
Kulttuurihyvinvointialalla viitataan toiminnan, kehittämisen, koulutuksen ja tutkimuksen kenttään, jossa rakennetaan ja sovelletaan eri taiteenalojen ja sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialojen yhteistyöstä syntyviä sisältöjä ja menetelmiä sekä näihin kytkeytyvää tietoa.
*****
Kulttuurihyvinvointipalvelut
(myös taide- ja kulttuurilähtöiset hyvinvointipalvelut)
Kulttuurihyvinvointipalvelut ovat asiakas- ja tarvelähtöisiä, matalan kynnyksen räätälöitäviä palveluita, joilla on julkilausuttu terveyttä ja hyvinvointia edistävä tavoite. Ne voivat esimerkiksi lisätä toimintakykyä, elämänhallinnan tunnetta ja koettua terveyttä, ehkäistä yksinäisyyttä ja sosiaalista eriytymistä, lisätä osallisuutta ja oikeutta itseilmaisuun, parantaa työhyvinvointia tai tukea mielenterveyttä.
Kulttuurihyvinvointipalveluita kehittävät ja toteuttavat taiteen, kulttuurin, sosiaali-, terveys- ja kasvatustyön ammattilaiset moniammatillisessa yhteistyössä. Palveluohjauksessa kulttuurihyvinvointipalvelut huomioidaan osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen palveluita kaikissa ikäryhmissä. Palveluja toteutetaan esimerkiksi erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja palveluyksiköissä, jolloin ne tavoittavat erityisesti yleisen kulttuuritarjonnan ulkopuolelle jääviä kohderyhmiä.
*****
Kulttuurinen vanhustyö
Kulttuurinen vanhustyö on toimintatapa, jossa taide, luovuus ja kulttuuri tuodaan eri tavoin osaksi vanhustyötä ja sen kehittämistä. Kulttuurista vanhustyötä voivat olla toteuttamassa niin vanhustyön ammattilaiset, taiteen ja kulttuurin ammattilaiset kuin vapaaehtoiset. Kulttuurisessa vanhustyössä kulttuuriset oikeudet tunnustetaan osaksi ikäihmisten laadukasta ja omannäköistä elämää.
*****
Osallistava taide
(myös osallistava taidetoiminta)
Osallistavaksi taiteeksi voidaan määritellä osallistujalähtöinen, toimijuuteen ja aktiiviseen taidetoimintaan perustuva vuorovaikutuksellinen tilanne. Olennaista on osallistujien tarpeista lähtevä osallistuminen, oppiminen tai taiteellinen toiminta sekä merkitykselliset kokemukset ja niiden jakaminen. Osallistavan taidetoiminnan tavoitteena voidaan nähdä osallistujien valtauttaminen ja taiteellinen tasa-arvo osaamistasosta riippumatta. Tällaisessa taidetoiminnassa taiteellisen prosessin ja opetustilanteen rajat hämärtyvät ja osallistujat jakavat parhaimmillaan syvällisen yhteisöllisen ja taiteellisen kokemuksen. Myös yleisön kokemukset ja niiden purku voivat olla olennainen osa esityksen kokonaisuutta (osallistava esitys). Osallistava taide luo dialogisen suhteen ympäröivään maailmaan.
*****
Prosenttiperiaate
Prosenttiperiaate on periaatteellinen päätös käyttää noin yksi prosentti rakennushankkeen kustannuksista taiteen hankintaan. Periaatteen toteuttamiseksi on useita rahoitusmalleja. Prosenttiperiaatteella rahoitettuja taideteoksia kutsutaan joskus prosenttitaiteeksi.
Prosenttiperiaatetta toteutetaan sekä kunnallisissa että yksityisissä rakennushankkeissa. Kunta voi päättää ottaa käyttöön prosenttiperiaatteen kaikessa rakentamisessa tai päättää sen käytöstä yksittäistapauksissa, esimerkiksi väylähankkeissa tai koulun peruskorjauksessa. Kunta voi kaavoituksen avulla velvoittaa myös yksityisen rakennuttajan noudattamaan periaatetta tietyllä alueella tapahtuvassa rakentamisessa. Prosenttiperiaate soveltuu niin uudisrakentamiseen, peruskorjauksiin ja täydennysrakentamiseen kuin infrarakentamiseen. Prosenttiperiaatteen avulla parannetaan rakennetun ympäristön laatua ja ihmisten viihtyvyyttä elinympäristössään sekä luodaan työllisyyttä ja toimeentuloa taiteilijoille.
→ Lue lisää prosenttiperiaatteesta
*****
Prosenttitaiteen periaatteen laajentaminen
Taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden parantaminen on Juha Sipilän hallituksen kärkihanke, joka kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön alaan. Hallitusohjelman kirjaus on: ”Laajennetaan prosenttitaiteen periaatetta yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa taiteen hyvinvointivaikutusten tukemiseksi.” Tämä tapahtuu lisäämällä eri taiteenalojen ja kulttuuripalvelujen tarjontaa sekä käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja asiakastyössä. Tavoitteena on, että taidehankinnat koskisivat nykyistä laajemmin eri taiteen muotoja kuten esittävää taidetta ja prosenttiperiaatteen kaltaista toiminta- tai rahoitusmallia sovellettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollossa myös käyttötalousmenojen piiriin kuuluvassa toiminnassa.
→ Lue lisää opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilta
*****
Soveltava taide
Soveltava taide tapahtuu valtaosin taide- ja kulttuurilaitosten ulkopuolella taidekontekstin marginaalissa erilaisissa yhteisöissä tai toimintaympäristöissä. Soveltavalle taiteelle on luonteenomaista se, että toiminnan tavoitteena on ensisijaisesti jokin muu kuin taiteellinen lopputulos. Soveltava taide pyrkii muutokseen yksilön tai yhteisön ajattelussa, toiminnassa, tilanteessa ja asenteissa. Taiteellisen toiminnan keskiössä ovat yhteisön jäsenet ja/tai yhteisö haasteineen ja muutostarpeineen. Osallistujat otetaan mukaan taiteelliseen toimintaan tutkimaan, tekemään valintoja ja muodostamaan asioista merkityksellisiä tulkintoja.
*****
Taideterapia
Taideterapia on kuntoutuksen tai hoidon muoto, jossa taidetta ja sen eri elementtejä käytetään itseilmaisun ja vuorovaikutuksen välineinä yksilöllisesti asetettujen hoidon tai kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Taideterapiaa käytetään sekä kokonaishoidon osana muiden hoidon tai kuntoutuksen muotojen rinnalla että pääasiallisena hoitomuotona, eri-ikäisten ja erilaisten potilaiden tai asiakkaiden parissa. Taideterapioitten tuoma hyöty ei edellytä asiakkaalta kyseisen taiteenalan erityistaitoja.
Taideterapeutilla voi olla joko terveydenhoito- ja sosiaalialan tai taidealan pohjakoulutus, minkä lisäksi taideterapeuteilta edellytetään taideterapiakoulutusta. Pohjakoulutus ja suoritettu terapiakoulutus vaikuttavat pätevyyteen toimia terveydenhuollossa. Osa taideterapioista lukeutuu psykoterapian erityissuuntautuksiin tai kytkeytyy psykoterapiaan, osa painottuu neurologiseen kuntoutukseen. Taideterapian muotoja ovat muun muassa musiikki-, tanssi-, tanssiliike-, kuvataide-, kirjallisuus-, sanataide- ja draamaterapia (psykodraama) tai eri taiteenaloja yhdistävä ekspressiivinen taideterapia.
*****
Taidelähtöiset hyvinvointipalvelut
Ks. kulttuurihyvinvointipalvelut
*****
Taidelähtöiset menetelmät
(myös taide- ja kulttuurilähtöiset menetelmät, taidelähtöiset työmenetelmät)
Taidelähtöiset menetelmät ovat toimintaa, jossa yksilön tai yhteisön terveyttä ja hyvinvointia pyritään lisäämään muun toiminnan lisäksi taiteen ja kulttuurin keinoin. Taidelähtöisillä menetelmillä haetaan taiteen avulla toiminnallisesti uusia näkökulmia vaikeasti lähestyttäviin asioihin ja ilmiöihin. Taidelähtöisillä menetelmillä on myös esteettistä arvoa, joka erottaa ne muusta yhteisöllisestä toiminnasta. Menetelmillä pyritään vaikuttamaan tai saamaan muutosta aikaiseksi osallistujien ajattelussa ja toiminnassa. Taidelähtöisiä menetelmiä on käytetty Suomessa 1990-luvun puolivälistä lähtien muun muassa sosiaali- ja terveysaloilla, nuoriso- ja vanhustyössä, vankeinhoidossa, opetuksessa, kylä- ja kaupunginosaprojekteissa sekä työyhteisöjen hyvinvointiin ja muutostilanteisiin liittyvissä kehittämishankkeissa.
*****
Taiteen soveltava käyttö
Taiteen soveltavalla käytöllä tarkoitetaan taiteen teosten ja esitysten käyttämistä muissa toiminnoissa tiettyjen tavoitteiden hyväksi, esimerkiksi hyvinvoinnin lisäämiseksi. Taiteen soveltavana käyttönä voidaan pitää myös elämäntapojen, kansalaisyhteiskunnan ja sitä kautta koko yhteiskunnan kehittämistä taiteenomaisesti. Tällöin kehittämistyössä käytetään mahdollisimman paljon hyväksi luovuutta ja otetaan huomioon ihmisen kokonaisvaltaisuus eli tiedon, taidon, tunteen ja tahdon liittyminen toisiinsa. Taiteen soveltavassa käytössä korostuvat muut kuin taiteelliset tavoitteet, esimerkiksi osallisuuden lisääminen.
*****
Taiteen terapeuttisuus / terapeuttiset vaikutukset
Taiteella ja sen parissa toimimisella on lukuisia hyvinvointia tukevia merkityksiä, jotka voivat tuottaa ihmiselle terapeuttisia vaikutuksia. Nämä voivat kytkeytyä taiteen sinänsä ihmisessä herättämiin tunteisiin tai reaktioihin tai taiteen parissa tapahtuvaan itseilmaisuun ja vuorovaikutukseen. Taiteen terapeuttisuus on kenen tahansa ulottuvilla, vaikka varsinainen taideterapia edellyttääkin koulutetun terapeutin kanssa luotua hoitosuhdetta.
*****
Taiteilijoiden jalkautuminen
Taiteilijoiden tai taidelaitosten työtapana voi olla jakautuminen taidelaitosten tai taiteen tekemiselle ja vastaanottamiselle osoitettujen tilojen ulkopuolelle. Taiteilija voi jalkautua esimerkiksi tekemään taiteelliseen työhönsä liittyvä tutkimuksellista osuutta tiettyyn ympäristöön tai yhteisöön saadakseen aiheeseensa konkreettisemman ja autenttisemman näkökulman. Tätä materiaalia voidaan edelleen hyödyntää syntyvän taideteoksen lopputuloksessa. Taiteellinen esitys tai teos voidaan myös tehdä ja esittää esimerkiksi kaupunkitilassa, luonnossa tai muulla tavoin aiheeseen liittyvässä tapahtumapaikassa. Tällöin taide käy vuoropuhelua tilan ja siellä olevan yleisön kanssa ja ammentaa samalla ympäristöstä materiaalia teokseen. Jalkautumisella on usein myös muita kuin puhtaasti taiteellisia tavoitteita kuten yhteisöllisyyden edistäminen.
*****
Yleisötyö
Yleisötyöhön liittyvät hankkeet ja toiminta ovat tunnusomaisia erityisesti taide- ja kulttuurilaitoksille. Yleisötyöllä tarkoitetaan toimintaa, jonka tavoitteena on syventää taidekokemusta, lisätä osallisuutta ja vuorovaikutuksellisuutta taiteen kokemisessa ja tekemisessä. Taiteeseen ja kulttuuriin osallistumista pyritään edistämään toiminnalla, jossa huomio kiinnitetään taidelaitosten vakiintuneiden toimintamuotojen ulottumattomissa oleviin ryhmiin. Yleisötyötä voidaan edistää muun muassa kehittämällä toiminnan asiakaslähtöisyyttä ja erilaisia palveluja sekä jalkautumalla ulos toimijan seinien sisältä. Yleisötyössä on usein myös taide- ja kulttuurikasvatuksen elementtejä.
Lähteitä ja lisätietoa:
Inartes-instituutti, ekspressiivinen taideterapia
Lampo, Marjukka & Malte-Colliard, Katri (toim.) (2013): Voimaa taiteesta. Tampereen yliopisto, Tutkivan teatterityön keskus.
Leppisaari, Katri (toim.) (2013): Tahtoa, toimintaa ja teoriaa. Kulttuurinen vanhustyö nyt ja tulevaisuudessa. Helsinki. Osaattori ja Lasipalatsin Mediakeskus Oy.
Lilja-Viherlampi, Liisa-Maria (2012): Taidetoimintaa vai terapiaa? Sairaala- ja hoivamusiikkityön lähtökohtia ja kehitystyötä. AMK-lehti. UAS Journal.
Korhonen, Pekka & Airaksinen, Raija (toim.) (2014): Hyvä hankaus 2.0. Kokos-julkaisuja 1/2014.Taideyliopisto, Helsinki.
Korhonen, Pekka: Taidelähtöiset menetelmät. TAIKA 2008-2013 -hankkeen blogi. Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia.
Känkänen, Päivi (2013): Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Liikanen, Hanna-Liisa (2010): Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaohjelma 2010-2014.
Rosenlöf, Anna-Mari (2016): Kulttuurihyvinvoinnin kehittäminen Turun kaupungissa. Turun ammattikorkeakoulu.
Suomen Kuvataidepsykoterapia ry
Suomen musiikkiterapiayhdistys ry
Suomen Tanssiterapiayhdistys ry
Suomen TMT-musiikkiterapeutit ry
Virolainen, Jutta (2015): Kulttuuriosallistumisen muuttuvat merkitykset. Katsaus taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen, osallisuuteen ja osallistumattomuuteen. Cuporen verkkojulkaisuja 26.
Yang, Jing (2015): Benefit-oriented socially engaged art. Two cases of social work experiment. Jyväskylä Studies in Humanities 242. University of Jyväskylä, Jyväskylä.