Malmön tutkijatapaamisessa 11.-12.5.2023 keskusteltiin kulttuurireseptistä ja tutkimuskritiikistä
Pohjoismaisen kulttuurihyvinvointialan tutkijaverkoston tapaaminen järjestettiin Malmössä 11.–12. toukokuuta Skånen alueen perusterveydenhuollon osaamiskeskuksen tiloissa. Tapaamisessa pidettiin kaikkiaan lähes 20 esitystä, työpajaa tai keskustelua ja paikalla oli 28 osallistujaa. Tapaamisen teemana oli kulttuurin ja taiteen mahdollisuudet kansanterveyden edistämisessä. Tutkijaverkoston tapaaminen oli osa Nordic Arts and Health Research Network -hankkeen toimintaa. Hanketta koordinoi Turun ammattikorkeakoulu ja sitä rahoittaa Pohjoismainen kulttuuripiste. Tässä kirjoituksessa keskitytään erityisesti kahteen tapaamisessa esiin nousseeseen teemaan: tutkimustiedon kriittiseen tarkasteluun sekä kahteen Ruotsissa toteutettavaan kulttuurireseptimalliin.
Tapaamisen avauspuheenvuoron piti emeritusprofessori Stephen Clift (Canterbury Christ Church University, Sidney De Haan Research Centre For Arts and Health). Clift on tullut tunnetuksi yhtenä keskeisenä kulttuurihyvinvointialan pioneeritutkijana ja uranuurtajana sekä alan tutkimuksen kriittisenä kehittäjänä. Hän on ollut perustamassa Arts & Health -lehteä sekä toimittamassa vuonna 2015 ilmestynyttä kulttuurihyvinvointialan perusteosta Oxford Textbook of Creative Arts, Health, and Wellbeing: International perspectives on practice, policy and research -julkaisua. Clift on toistuvasti kiinnittänyt huomiota alan tutkimuksen laadun kehittämiseen ja kyseenalaistanut tutkimuksista tehtyjen johtopäätösten objektiivisuutta.
Kriittinen keskustelu auttaa kehittämään tutkimuksen laatua
Clift esitteli puheenvuorossaan joitakin Iso-Britannissa tunnettuja, vakiintuneita ja vaikuttavia kulttuurihyvinvoinnin toimintamalleja kuten Skotlannin Baletin lukuisat tanssia ja hyvinvointia yhdistävät ohjelmat ja kurssit, Manchester Camerata-orkesterin Musiikki ja dementia -toiminnan, Singing Medicine™ -toiminnan sekä Englannin kansallisbaletin Parkinson-tanssin.
Kulttuurihyvinvointialalla on tehty paljon hyvää, laadukasta tutkimusta, mutta tutkimuksessa on edelleen myös kehitettävää. Puheenvuorossaan Clift kävi läpi esimerkkejä epäselvistä tutkimusasetelmista sekä tutkimusten rajoitteiden puutteellisesta kirjaamisesta tutkimusartikkeleihin. Esimerkiksi tietyt väestöryhmät saattavat olla tutkimuksissa ali- tai yliedustettuina, jolloin tutkimustuloksia ei voida yleistää laajemmin. Lisäksi tarvitaan lisää seurantatutkimusta erilaisten interventioiden pidempiaikaisista vaikutuksista.
Clift tarkasteli kriittisesti puheenvuorossaan myös evidenssin hierarkiaa ja lääketieteessä arvostettujen tutkimusmenetelmien, kuten satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten (randomized controlled trial, RCT), käyttämistä tutkittaessa inhimillisiä, subjektiivisia kokemuksia sekä koettua hyvinvointia. Lisäksi Clift kiinnitti huomiota puutteisiin mm. eritasoisissa tutkimuskatsauksissa, joissa tutkijat ovat muodostaneet analyysinsä yksittäisten tutkimusten johtopäätösten perusteella, eivätkä lukeneet ja arvioineet yksittäisten tutkimusten laatua ja tuloksia. Kriittinen keskustelu ja avoin vuoropuhelu tutkijoiden välillä onkin tärkeää tutkimuskentän kehittämiseksi.
Cliftin puheenvuoro oli tärkeä muistutus kulttuurihyvinvointialan tutkimusta tekeville sekä tutkimustietoa hyödyntäville ja siitä viestiville tahoille tutkimuksen kehittämisen tarpeista. On kuitenkin huomattava, että Cliftin esittämä kritiikki ei rajoitu vain kulttuurihyvinvointialan tutkimukseen vaan kyseessä on laajempi keskustelu tutkimuksen laadusta. Tutkimustietoa etsiessä onkin syytä tutustua alkuperäisiin tutkimuksiin ja arvioida niitä huolellisesti aina kun se vain on mahdollista.
Clift toivoisi kulttuurihyvinvointialalle lisää erityisesti pienen mittakaavan toistettavassa olevia laadullisia tutkimuksia, jotka tavoittavat parhaiten ihmisten kokemukset, kehollisen tiedon sekä tarinat. Samantyyppisiä tutkimuksia toistettaessa voidaan saada kerrytettyä luotettavaa tietoa taiteen ja kulttuurin vaikutuksista ja merkityksistä hyvinvoinnille. Puheenvuoron jälkeisessä keskustelussa nousi myös esiin, että vaadittaessa tutkimustietoa esimerkiksi päätöksenteon tueksi, tulee myös ottaa huomioon, mitä tarkoitusta ja tavoitteita varten tutkimusta tehdään. On eri asia tutkia musiikin kuuntelun tai laulamisen vaikutuksia hyvinvointiin kliinisissä olosuhteissa kuin osana ihmisten jokapäiväistä elämää.
Ruotsin kulttuurireseptimalleissa hyödynnetään paikallisia kulttuurilaitoksia
Ruotsissa Jönköpingin alueella on kehitetty ja toteutettu kulttuurireseptitoimintaa kymmenen vuoden ajan. Alueen kulttuurireseptimallissa ryhmämuotoista toimintaa on kaksi kertaa viikossa erilaisissa kulttuurikohteissa taiteen ja kulttuurin ammattilaisten ohjaamana. Vuosien kuluessa kulttuurireseptimallin koordinaatiolle ja toteuttamiselle on luotu selkeä rakenne, kertoi kulttuurireseptitoiminnasta väitöskirjaa Jönköpingin yliopistossa tekevä tutkija Paula Bergman.
Jönköpingin mallissa terveydenhuollon ammattilainen toimii alueellisena puolipäiväisenä koordinaattorina, joka ottaa vastaan kaikki alueen terveydenhuoltohenkilökunnalta tulevat kulttuurireseptit. Lisäksi kulttuurireseptejä tulee alueellisen työkykykuntoutuskoordinaattorin kautta, joka tavoittaa sairauslomalla olevia henkilöitä. Jokaisessa kulttuurireseptimalliin osallistuvassa kunnassa on kulttuurityöntekijä, jonka työajasta 15 % menee paikallisena kulttuurireseptikoordinaattorina toimimiseen.
Kaikissa kunnissa ei ole omia ryhmiä vaan pienemmät lähellä toisiaan sijaitsevat kunnat toteuttavat ryhmiä yhteistyössä. Kunnat hoitavat maksuliikenteen ja kuntien koordinaattorit ovat yhteydessä paikallisiin taiteen ammattilaisiin ja kulttuurilaitoksiin, jotka toteuttavat kulttuurireseptitoimintaa. Mallissa yhdistyvät siten perusterveydenhuollon, kuntien ja kulttuurikentän tehtävät. Tällä hetkellä Jönköpingin alue ja kunnat maksavat kulttuurireseptiryhmien kustannukset puoliksi. Alue vastaa koordinaattorin palkasta ja kunnat omista koordinaattoreistaan.
Malmössä puolestaan on käynnissä kulttuurireseptitutkimushanke, jossa toimintaa järjestää yhdeksän kulttuuriorganisaatiota. Tutkimushankkeesta kertoi Anita Jensen, joka toimii hankkeessa tutkijana sekä kulttuurihyvinvointistrategina perusterveydenhuollossa. Malmön mallissa tärkeä rooli on kulttuurireseptikoordinaattorilla, joka osallistuu jokaiseen ryhmätapaamiseen. Hän kuljettaa n. 12 henkilön ryhmiä prosessin läpi toimien yhteyshenkilönä osallistujiin, taidelaitoksiin sekä terveyskeskuksiin. Perusterveydenhuollossa kulttuurireseptin voi antaa yleislääkäri, hoitaja, psykologi, fysioterapeutti tai terveyskoordinaattori. Kulttuurireseptin saamisen syitä ovat mm. mielenterveyshaasteet, yksinäisyys, ahdistus sekä masennusoireet. Myös Malmössä toimintaa on kaksi kertaa viikossa kymmenen viikon ajan.
Malmössä toteutettavaan kulttuurireseptitutkimukseen osallistui 75 henkilöä. Alustavat määrälliset tulokset osoittavat, että osallistujien hyvinvointi positiivista mielenterveyttä mittaavalla SWEMWBS-mittarilla mitattuna on lisääntynyt merkittävästi. Haastatteluissa on havaittu mm. osallistujien lisääntynyttä motivaatiota, uusia rutiineita sekä parantunutta sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Tutkimuksessa on kerätty tietoa myös terveydenhuoltohenkilökunnan kokemuksista kulttuurireseptistä. Haastatellut terveydenhuollon ammattihenkilöt tunnistivat, että mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden hoidossa tarvitaan kokonaisvaltaisempia lähestymistapoja ja palveluita, joita heillä ei aina ole tarjota. He katsoivat, että kulttuuriresepti on potilaille hyödyksi motivaation, rutiinien luomisen, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja itsetunnon lisäämisen kannalta. Lisäksi kulttuurireseptin katsottiin voivan vaikuttaa nykyiseen palvelutarjontaan ja yhteiskuntaan laajemmin. Mahdollisuutta ohjata potilaita kulttuurireseptillä kulttuuritoimintaan yhdessä perinteisten hoitojen kanssa arvostettiin. Tutkimukseen osallistuneet terveydenhuollon työntekijät ilmoittivat kuitenkin, että ajanpuute sekä lääketieteellisen hoitomallin vallitseva valta-asema (esimerkiksi pelkkien lääkkeiden määrääminen lievään masennukseen) estävät hoitohenkilökuntaa hyödyntämästä kulttuurireseptimallia laajemmin.
Pohjoismainen tutkijaverkostotoiminta käynnistyi vuonna 2018
Tutkijaverkoston tapaamisessa käytiin läpi myös verkoston historiaa, joka lähti liikkeelle Turusta vuonna 2018. Tuolloin Taikusydän-yhteyspiste järjesti pohjoismaisten yhteistyökumppaneiden kanssa Turun AMK:n Taideakatemialla konferenssin, johon osallistui 41 tutkijaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Vuonna 2019 tutkijaverkostotoiminnalle saatiin rahoitus Pohjoismaiselta kulttuuripisteeltä, joka onkin rahoittanut verkostotoimintaa kahdessa eri hankkeessa vuoden 2023 loppuun saakka.
Hankkeiden aikana verkoston tapaamisia on järjestetty yhteensä kahdeksan, joista koronapandemian vuoksi kolme tapaamista on järjestetty etänä. Verkostoyhteistyön pohjalta on syntynyt myös pohjoismaisten korkeakoulujen yhteistyönä Nordic Journal of Arts, Health and Culture -lehti. Verkostoon kuuluu tällä hetkellä n. 110 pohjoismaista tutkijaa.