Artist Shadowing 2026 -ohjelma toi kaksi kansainvälistä taiteilijaa Lempäälään: "Tutkiskelulle annetaan tilaa"
Mitä tapahtuu, kun taiteilijat, jotka ovat tottuneet luomaan elämyksiä muille, saavat itse tilaisuuden pysähtyä kokemisen ja oppimisen äärelle? Kuvataiteilija Rachel Rothwell ja yhteisötaiteilija-koreografi Anna Lord vierailivat Suomessa saadakseen uusia näkökulmia kulttuurihyvinvointiin. Täällä ollessaan he löysivät tilaa tutkia, osallistua sekä jakaa ajatuksia ja kokemuksia.
On kirkas ja aurinkoinen aamu Lempäälän Arwolan päiväkodilla. Piia ”Mummo” Kleimola on juuri aloittelemassa lasten runo- ja lorutuokiota.
Ovi aukeaa. Pieni kymmenen lapsen ryhmä astuu ujosti huoneeseen ja asettuu paikoilleen lattialle levitetyille voimistelupatjoille, huoneen perälle.
Mummo pyytää lapsia tulemaan lähemmäs. Kaikki ovat hiljaa. Lapset epäröivät. Mutta sitten Mummo alkaa jutustella iloisesti, ottaa lorupussin esiin ja tempaisee lapset mukaansa sanojen taianomaiseen maailmaan.
Mummolla on lasten jakamaton huomio. Lapset ja aikuiset, myös kaksi suomea puhumatonta Shadowing-taiteilijaamme, kuuntelevat, nauravat ja leikkivät lorujen mukana. Huone on hetkessä täynnä iloa, osallisuutta ja yhdessäoloa. Sellainen on taiteen voima.
Mahdollisuus pysähtyä
Taiteilijoilla, jotka luovat meille tällaisia elämyksiä, on harvoin aikaa itse pysähtyä kokemisen ja oppimisen äärelle.
”Kuten monilla luovilla ammattilaisilla, suurin osa ajastani kuluu välitöntä huomiota vaativien asioiden hoitamiseen. Suunnittelen työpajoja, etsin rahoitusta, maksan laskuja ja niin edelleen”, irlantilainen kuvataiteilija Rachel Rothwell sanoo.
Rothwellin kuvailema jatkuva kiireen tuntu ja tekemisen paine ovat tuttuja myös tämän vuoden Artist Shadowing -ohjelman toiselle taiteilijalle, ruotsalaiselle Anna Lordille, joka työskentelee yhteisötaiteilijana ja koreografina.
”Kerroin Rachelille jo ennen ohjelman alkua, että minua jännitti, mitä meiltä odotetaan. Luulin, että meidän pitäisi esitellä omaa osaamistamme. En osannut odottaa, että pääsisin esimerkiksi seuraamaan tanssituntia ilman, että minun odotettaisiin ottavan vetovastuuta. Meiltä ei odoteta mitään sellaista.”
”Se on ihan automaattinen reaktio. Sitä miettii, että saanko todella vain tulla tänne katsomaan, miten te työskentelette, juttelemaan ja vaihtamaan ajatuksia? Eikä meiltä odoteta mitään muuta?” Rothwell vahvistaa.
Kaksikko on juuri viettänyt kolme päivää Tampereen seudulla Kulttuurikeskus PiiPoon vieraana Artist Shadowing 2026 -ohjelmassa. Turun ammattikorkeakoulun 29.9.–1.10. järjestämä ohjelma on osa CultureAndHealth Platform -hanketta, ja sitä osarahoittaa Euroopan unioni. Ohjelma tarjoaa taiteilijoille mahdollisuuden irroittautua hetkeksi omasta työstään ja keskittyä oppimaan muilta kulttuurin ja hyvinvoinnin parissa toimivilta paikallisilta organisaatioilta ja ammattilaisilta seuraamalla heidän työtään ja osallistumalla siihen.
Luonnollinen valinta
Kulttuurin ja hyvinvoinnin rajapinnat olivat tuttua maaperää Rothwellille ja Lordille jo ennen Shadowing-ohjelmaa. Lord oli yhdistänyt työhönsä yhteisötaiteilijana ja koreografina fysioterapeutin tutkinnon. Tällä hän pyrki tukemaan kykyään hyödyntää tanssia ja liikettä työskennellessään erilaisissa hoivaympäristöissä esimerkiksi vanhusten ja lasten parissa. Samaten Rothwell oli perehtynyt osallistavan kuvataiteen vaikutuksiin sairaaloissa, palvelukodeissa ja yhteisökeskuksissa. Molemmille taiteilijoille tuntui luonnolliselta ottaa seuraava askel ja tutustua siihen, miten kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksiä rakennetaan Suomessa.
”Olin seurannut CultureAndHealth Platform -hanketta jo jonkin aikaa ja osallistunut myös muutamiin sen järjestämiin etäkeskusteluihin. Ne todella havahduttivat siihen, kuinka monia kiinnostavia projekteja eri puolilla Eurooppaa on meneillään. Kun sitten näin Shadowing-ohjelman avoimen haun, tartuin heti tilaisuuteen,” Rothwell muistelee.
Myös Lord on halunnut syventyä taiteen terveydellisiin vaikutuksiin työssään jo vuosien ajan. Se oli myös hänen keskeinen motivaationsa hakeutua opiskelemaan fysioterapiaa. Hän kertoo hakeneensa Shadowing-ohjelmaan osittain onnekkaan väärinkäsityksen ansiosta.
”Olin juuri tilannut jonkin uutiskirjeen, kun näin ilmoituksen avoimesta hausta. Ymmärsin jostain syystä, että taiteilijoilta vaadittiin kahden vuoden työkokemusta terveydenhuollon alalta. Minulla oli juuri tullut tuo kaksi vuotta täyteen. Myöhemmin tajusin, ettei hakuilmoituksessa missään sanottu, että taiteilijan itsensä täytyisi työskennellä terveydenhuollossa. Aluksi kuitenkin ajattelin, että olin sattumalta juuri täyttänyt tämän vaatimuksen, ja se sai minut innostumaan hakemisesta,” Lord selittää.
Oppimisen aika ja tila
Suomalainen lähestymistapa oppimiseen teki suuren vaikutuksen Rothwelliin ja Lordiin.
”Tutkiskelulle annetaan tilaa. Aktiviteeteilla on kyllä rakenne, mutta ei siinä mielessä, että tässä olisi nyt suti, maalaa tuo ympyrä,” Rothwell kuvailee.
Hän viittaa erityisesti lasten työpajoissa käytettyyn lähestymistapaan, mutta sama pätee myös taiteilijoiden omaan kokemukseen. Kun havainnoinnille oli varattu aikaa ja tilaa, Rothwell ja Lord pystyivät tarkastelemaan ympäristöään uusin silmin.
Molemmat kiinnittivät huomionsa erityisesti pieniin, hiljaisiin hetkiin, jotka arjen kiireessä saattavat helposti jäädä huomaamatta. He panivat merkille aikuisten tavan olla vuorovaikutuksessa lasten kanssa, löysivät taidetta keskeltä ostoskeskusta ja pohdiskelivat työpajoihin luotua luottamuksen tilaa. Tärkeintä oli kuitenkin, että he pääsivät itse pitkästä aikaa oppilaan rooliin.
”Oli hauskaa olla oppilas eikä keskittyä niin paljon itseeni. Tarkoitan, ettei tarvinnut jatkuvasti pohtia omaa toimintaani tai stressata pientä kaaosta. Sain vain katsella, mitä muut tekevät, ottaa siitä vaikutteita ja inspiroitua,” Lord kertoo.
Lord sai ohjelmasta paljon irti myös henkilökohtaisella tasolla. Hän oli ajatellut, ettei enää pysty haastamaan kehoaan loukkaantumisten vuoksi samalla tavalla kuin ennen. Eräällä erityisen inspiroivalla lasten sirkustunnilla hän kuitenkin huomasi tekevänsä muiden mukana kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä.
Tuliaiset kotiin
Lord pohdiskelee, kuinka tärkeää on pystyä katsomaan asioita useista eri näkökulmista.
”Esimerkiksi tämä aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus täällä. Jos näen omassa työssäni lasten alkavan juoksennella ympäriinsä, mietin heti, onko se hyvä asia vai meneekö tilanne liian kaoottiseksi. Mutta kun istun täällä ja katselen opettajia, pystyn näkemään, että he tarjoavat arvokasta leikkiaikaa,” Lord sanoo.
Rothwellin mukaan työpajoissa luotetaan osallistujiin ja annetaan heidän toimia vapaasti. Hän kuvailee, kuinka eräässä työpajassa opettajat selittivät lapsille, miten asiat toimivat ja mitä tehdä, ja sitten antoivat lasten käyttää liimapyssyä – suojahanskat kädessä tietysti.
”Pidän siitä lähestymistavasta. Siinä on kyse enemmän siitä, että katsotaan, mitä kaikki pystyvät tekemään, kuin että ajateltaisiin, että okei he ovat tämän ikäisiä, he voivat tehdä A, B, C. Se tukee uteliaisuutta ja itsenäistä oppimista. Ja tietysti ohjausta on silti tarjolla. Tämä oli minulle keskeisin oppi,” Rothwell toteaa.
Yhteinen kokemus
Myös Kulttuurikeskus PiiPoolle Shadowing-taiteilijoiden liittyminen mukaan heidän päivittäiseen toimintaansa oli arvokas tilaisuus. Toiminnanjohtaja Piia Kleimola ajattelee oman toiminnan avaamisen ulkopuolisille näkökulmille olevan yksi tapa oppia.
”Kun osallistuu toisen arkeen, näkee paljon sellaista, mitä pelkkä toiminnan esittely ei välitä. Kun omaa työtä avaa toisille, sitä tulee samalla katsoneeksi tarkemmin itsekin. Vierailijoiden kysymykset ja havainnot voivat tehdä näkyväksi sellaista osaamista ja toimintatapoja, joita pidämme itse jo arkisina.”
PiiPoolla tämä osallistuminen voi tarkoittaa tekemistä, kokeilemista, seuraamista tai ihan vain yhteisessä hetkessä olemista.
”Toivon Annan ja Rachelin saaneen mukaansa iloa, inspiraatiota ja konkreettisia ajatuksia omaan taiteelliseen työhönsä. Toivon myös, että he kokivat olleensa tervetulleita,” Kleimola sanoo.
Ihmisten kohtaaminen
Aamun suomenkielisen lorutuokion aikana Rothwell ja Lord istuvat huoneen perällä ja seuraavat tuokiota, jonka kieltä he eivät ymmärrä. Mutta lasten nauraessa hassuille sanoille ja riimeille, nauravat myös Rothwell ja Lord. Kun lapset hyppivät ja leikkivät mukana, niin tekevät myös Rothwell ja Lord. Ilo on tarttuvaa.
”Olen kiitollinen, että minulla on ollut muutama päivä aikaa jakaa kokemuksia ja oppia uutta. Olen myös kiitollinen kaikista ihmisistä, jotka olemme kohdanneet,” Rothwell sanoo.
Kleimola pohtii taiteen kykyä ylittää kaikenlaiset rajat ja kielimuurit sekä tarjota meille tapoja tulla yhteen ja ymmärtää toisiamme. Hänen sanoissaan kaikuu totuus.
*****
Teksti ja valokuvat: Johanna Nortesuo, viestintäharjoittelija, Taikusydän / Turun ammattikorkeakoulu
Kiinnostuitko Artist Shadowing -ohjelmasta ja kansainvälisestä kulttuurihyvinvointiyhteistyöstä? Liity mukaan Culture And Health Community -yhteisöön ja tilaa uutiskirje täältä.
*****
