Valokuvat johdattavat työhyvinvointia lisääviin tarinoihin

30.05.2024
Osana työnohjauskeskustelua toteutettu valokuvatyöskentely voi toimia työn kehittämisen ja työhyvinvoinnin tukena.

”Jos meillä ei ole tarinaa, näemme vain tämän huoneen.” – A. W. Yrjänä, 2000.

Työelämän kehittämiseen ja työhyvinvoinnin ylläpitoon tarvitaan uudenlaisia, innovatiivisia menetelmiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportin (2020) mukaan valtaosa suomalaisista tunnistaa työelämässään mm. psykologisen turvallisuuden tunteeseen ja jatkuvuuden kokemiseen liittyviä ongelmia. Työhyvinvoinnin kehittämishaasteisiin on mahdollista vastata taiteen ja kulttuurin keinoin muun muassa soveltamalla luovia työtapoja osana työnohjausta.

Monimerkityksinen valokuva

Työnohjaus on oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä, joka tapahtuu koulutetun työnohjaajan avulla useamman tapaamiskerran prosessissa.  Tutkin kulttuurihyvinvoinnin koulutuksen YAMK-opinnäytetyössäni työnohjattavien asiakkaideni omien valokuvien käyttöä osana dialogista työnohjauskeskustelua. Yksilötyönohjattavina oli kolme sosiaali-, terveys- ja kasvatusalaa edustavaa työntekijää. Lisäksi toteutin työnohjauksen yhdelle sosiaalialan työyhteisölle. Keskusteluista muodostui 14 työnohjauskeskusten aineisto, joista valitsin tarkemmin tutkittavaksi yhden keskustelun jokaiselta ohjattavalta sekä lisäksi yhden ryhmätyönohjauskeskustelun.

Lähes jokaisella työikäisellä on älypuhelimessaan itse otettujen valokuvien galleria. Omiin kuviin liittyy henkilökohtaisia tunnesisältöjä ja tarinoita, joita valmiit valokuvakortit eivät tarjoa. Pyysin työnohjattavia valitsemaan käymäämme työnohjauskeskusteluun noin kolme kuvaa galleriasta tai muista omista valokuvista. Usein kuvat oli valittu hyvin intuitiivisesti.

Kuvassa on kaksi vetoketjua ja kaksi lankarullaa aseteltuna vierekkäin. Toinen vetoketjuista on sininen ja toinen vihreä. Lankarullissa toistuvat samat värit.
”Tuulin” kuva 1. Tarve laittaa työasiat järjestykseen / kaipuu käsillä tekemiseen. Työnohjattavan nimi on muutettu.

Lähestyin työnohjauskeskusteluja tarinoina. Olin kiinnostunut siitä, miten valokuvat lisäävät vaihtoehtoisia näkökulmia käsiteltäviin työelämän asioihin. Tarkastelin myös, millaisia merkityksiä ohjattavat tuottivat valokuviensa kautta työelämän kysymyksiin.

Ohjattavien valitsemat kuvat saattoivat aluksi symboloida työn raskaiksi koettuja puolia, mutta saivatkin keskustelussa uudenlaisia työhyvinvointia tukevia merkityksiä. Aluksi puron yli vievä lankku kuvasti ohjattavalle putoamisen vaaraa. Myöhemmin uudelleen tarkasteltuna sama kuva merkitsikin reitillä pysymistä ja eteenpäin menoa. Osa työnohjattavien mukanaan tuomista kuvista kuvasti tavoitetilaa työelämässä. Kuvat omista, nukkuvista lemmikeistä muistuttivat levollisuuden kokemisen tarpeesta.

Osa keskusteluista toteutettiin taidemuseoympäristöissä. Tämä mahdollisti ohjattavan omien valokuvien ja taideteosten vuoropuhelun. Taiteen kautta keskusteluihin nousi yllättäviä näkökulmia kuten mahdollisuus kokea arjen kaaos vapauttavana. Taidemuseo tarjosi myös ympäristönä rauhaa ja hiljaisuutta, mikä mahdollisti työssä koetun jatkuvan ärsyketulvan sijaan pysähtymisen ja rauhoittumisen.

Kolme valokuvaa sekä kännykkä pöydällä. Kännykän ruudulla näkyy neljäs valokuva. Kuvien aiheet ovat: vetoketjut ja langat, lankkusilta ja sisäpiha. Kännykän ruudulla oleva kuva on seinällä olevasta mustavalkoisesta valokuvateoksesta, jossa on kuvattu ainakin auto ja kaksi henkilöä. Kuva on vanha.
Kuva 2. ”Tuulin” kuvien asettelua ja vuoropuhelua taideteoksen kanssa. Kuva kännykässä: Pentti Sammallahden teos Vuokkiniemi Vienan Karjala (1991). Kuvattu Salon taidemuseo Veturitallissa. Työnohjattavan nimi on muutettu.

Vaihtoehtoisista näkökulmista työhyvinvointia lisääviin tarinoihin

Keskustelujen alussa työnohjattavat kuvasivat valitsemiensa valokuvien kautta ajankohtaista työtilannettaan. Kuvista syntyneet kertomukset sisälsivät kuvausta mm. epäselvistä työtehtävistä ja kiireestä. Nämä alkutarinat nimesin opinnäytetyössäni kaaos-, hektisyys-, ura- ja turhautumistarinoiksi. Valokuvien ja taiteen äärellä käydyn dialogisen keskustelun myötä syntyneet uudet tarinat nimesin toimijuus-, jatkuvuus-, vaihtoehtojen- ja myötätuntotarinoiksi. Työnohjauskeskustelussa saattoi olla viitteitä useammastakin eri tarinamallista.

Opinnäytetyöprosessissa saamani kokemuksen mukaan dialogisen työnohjausprosessin moniäänisyyttä on mahdollista lisätä ohjattavan omien valokuvien avulla. Valokuva on monitulkintainen työväline. Se muistuttaa vaihtoehtoisista tavoista tarkastella elettyä todellisuutta. Sen sisältö voi vahvistaa kokemusta tavoiteltavasta tilanteesta tai muistuttaa arjen työtä ohjaavista arvoista. Opinnäytetyön aineiston analysointi osoittaa, että valokuvilla voidaan luoda merkityksellisiä tarinoita, jotka lisäävät työnohjattavan toimijuutta ja vaihtoehtoisia toimintatapoja sekä synnyttävät jatkuvuuden ja myötätunnon kokemuksia.

Kirjoittaja: Sari Reiman

Sari Reiman on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, psykoterapeutti ja voimavarakeskeinen työnohjaaja. Hän toimii työnohjaajana ja valokuvaterapian kouluttajana sekä sairaanhoitajana ja perhepsykoterapeuttina lastenpsykiatrialla.

Lähteet:

Kokkinen, L. (toim.) 2020. Hyvinvointia työstä 2030-luvulla: skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos. Helsinki.

Reiman, S. 2024. Kuvasta kasvaa tarina –Työnohjattavan omien valokuvien käyttö dialogisissa työnohjauskeskusteluissa. Opinnäytetyö YAMK. Sosiaali- ja terveysala, kulttuurihyvinvointi. Turun AMK.

Suomen työnohjaajat ry. Mitä työnohjaus on? Viitattu 30.5.2024. 

Yrjänä, A. W. 2000. Jatkuu niin kuin sade. Albumilla CMX: Dinosaurus Stereophonicus. Herodes/EMI.