Lapset, nuoret ja perheet

 

  • Averett, P., Crove, A. & Hall, C. (2015). The Youth Public Arts Program: Interpersonal and Intrapersonal Outcomes for At-Risk Youth. Journal of Creativity in Mental Health,10(3), 306-323.
  • Beaulac, J., Kristjansson, E. & Calhoun, M. (2011). ‘Bigger than hip-hop?’ Impact of a community-based physical activity program on youth living in a disadvantaged neighborhood in Canada. Journal of Youth Studies, 14(8), 961–974.
  • Cole, A., Jenefsky, N., Ben-David, S. & Munson, M.R. (2018). Feeling Connected and Understood: The Role of Creative Arts in Engaging Young Adults in Their Mental Health Services. Social Work with Groups, 41(1-2), 6-20.
  • Dowler, L. (2016). Can improvised somatic dance reduce acute pain for young people in hospital? Nursing Children & Young People, 28(9), 20-25.
  • Gallagher, K. & Rodricks, D. (2017). Performing to understand: cultural wealth, precarity, and shelter-dwelling youth. Research in Drama Education: The Journal of Applied Theatre and Performance, 22(1), 7-21.
  • Hampshire, K.R. & Matthijsse, M. (2010). Can arts improve young people’s wellbeing? A social capital approach. Social Science & Medicine, 71(4), 708-716.
  • Hanrahan, F. & Banerjee, R. (2017). ’It makes me feel alive’: the socio-motivational impact of drama and theatre on marginalised young people. Emotional and Behavioural Difficulties, 22(1), 35-49.
Nordic Journal of Music Therapy -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkastellaan kenguruhoidon aikaisen laulamisen vaikutuksia äitien hyvinvointiin ja äiti-lapsi-suhteeseen vauvan ennenaikaisen syntymän jälkeen.
Tutkimuksessa havaittiin, että laulaminen kenguruhoidon aikana rentouttaa sekä äitiä että vauvaa, ja vähentää äidin ahdistusta. Lisäksi se tukee vauvan ja vanhemman varhaista suhdetta edistämällä vuorovaikutusta ja tunnetason yhteyttä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkijat Päivi Känkänen ja Marko Manninen tarkastelevat artikkelissaan koulukotiin sijoitettujen nuorten kanssa toteutetun draamatoiminnan vaikutuksia ja merkityksiä. Tutkijat havaitsivat, että teatteritoiminta voi mahdollistaa kontrollista vapaan tilan syntymisen, mikä on merkityksellistä lastensuojelun sääntöjen ja rajoitusten hallitsemissa rakenteissa.
Nuorten kokemukset teatterityöpajoihin osallistumisesta olivat positiivisia: teatteritoiminta mahdollisti muun muassa aiemmin piiloon jääneiden puolien esiin tuomisen, itsensä näkemisen uudesta näkökulmasta ja omien kykyjen ja vahvuuksien löytämisen.
  • Känkänen, P. & Rainio, A. P. (2010). Suojassa, mutta näkyvissä – taidelähtöinen toiminta osallisuuden rakentajana lastensuojelussa. Nuorisotutkimus, 4, 4–20.
  • Lambert, K., Wright, P., Currie, J. & Pascoe, R. (2017). Desiring machines and nomad spaces: neoliberalism, performativity and becoming in senior secondary drama classrooms. Discourse: Studies in the Cultural Politics of Education, 38(2), 197–208.
Väitöstutkimuksen perusteella julkisella taiteella on keskeinen asema yhteisöllisyyden luomisessa peruskoulun oppimisympäristössä. Julkinen taide ei ole ainoastaan pedagoginen oppimisen materiaali tai väline, vaan myös henkinen ja usein hyvinvointia parantava resurssi perusopetuksen formaaleissa oppimistiloissa. Väitöstutkimus osoitti, että kuvataideopettajat kehittivät julkisen taiteen avulla oppijoiden kykyä arvioida kriittisesti ja vastuullisesti omia päämääriään sekä jaettua sosiaalista todellisuutta, jossa oppijat itse elävät. Väitöskirjan keskeinen johtopäätös oli siten, että kuvataide peruskoulun oppimisympäristöissä on aineeton resurssi, jolla on edelleen mahdollisuus vahvistaa peruskoulun yhteisöllisyyttä, jos se suuntautuu entistä enemmän yhteisiin päämääriin yksilöllisten tavoitteiden sijaan.
  • Nelson, B. (2011). ’I made myself’: playmaking as a pedagogy of change with urban youth. Research in Drama Education: The Journal of Applied Theatre and Performance, 16(2), 157-172.
  • Preston, S. (2011). Back on whose track? Reframing ideologies of inclusion and misrecognition in a participatory theatre project with young people in London. Research in Drama Education: The Journal of Applied Theatre and Performance, 16(2), 251–264.
Väitöstutkimus antaa kattavan kuvan varhaisnuorten tunnetaitojen tukemisesta musiikkiterapian avulla. Tutkimuksessa määritellään, mitä tunnetaidot käytännössä tarkoittavat ja miten musiikkiterapeutit työskentelevät tunnetaitojen edistämiseksi mielenterveysongelmista kärsivien varhaisnuorten kanssa. Tämän lisäksi kuvataan tunnetaitojen arviointivälineen kehittämistä.
  • Wright, P., Davies, C., Haseman, B., Down, B., White, M. & Rankin, S. (2013). Arts practice and disconnected youth in Australia: Impact and domains of change. Arts & Health, 5(3), 190-203.