Katsaus kulttuurihyvinvointialan koulutukseen

31.07.2018

Kulttuurihyvinvoinnin yliopettaja Liisa-Maria Lilja-Viherlampi (Turun AMK) taustoittaa artikkelissa kulttuurihyvinvointialan koulutuksen lähtökohtia elämänikäisen koulutusjatkumon ja monialaisuuden kannalta. Artikkelin päätavoitteena on raportoida Taikusydän-hankkeessa vuonna 2017 toteutetusta koulutuskartoituskyselystä. Kysely tavoitti kattavasti suomalaista koulutuskenttää, jossa toteutetaan kulttuurihyvinvointialaan liittyvää koulutusta, sekä taide- ja kulttuuri- että sote-aloilla. Esiin nousi rikas, joskin myös kirjava valikoima erilaisia koulutusrakenteita, sisältöjä ja koulutukseen liittyviä käsitteitä. Koulutusten ja alan käsitteistön kehittäminen, jatkuvuus ja kentän yhteistyön tarve nousevat tärkeiksi kehittämiskohteiksi.

Kulttuurihyvinvointialan koulutus – lähtökohtia ja jäsennyksiä

Kulttuurihyvinvointialan[1] keskeinen elementti on koulutus. Koulutus kulttuurihyvinvointiin voidaan nähdä elämänikäisenä jatkumona, joka kytkeytyy inhimillisen kokemusmaailman perusolemukseen.

Ihminen on taidetta ja kulttuuria kokeva ja vastaanottava olento kohdusta hautaan: esimerkiksi ensimmäiset musiikkikokemukset ovat sikiön kokemuksia äänistä, rytmistä, hahmoista ja ”ulkopuolelta” kuuluvasta puheenkin musiikista (Marjanen 2009; Piha 2017) – ja vastaavasti arvellaan, että ääni on viimeinen kokemusmaailman osa, jonka kuolemaan siirtyvä tajunta vastaanottaa (Sutinen 2004). Elämänikäinen taidesuhde kytkeytyy inhimillisen kokemusmaailman peruselementteihin ja toisaalta kasvaa ja kehkeytyy enkulturaatiossa, ympäröivän kulttuurin keskellä (ks. Paananen 2003).

Voidaan todeta painokkaasti, että kulttuurihyvinvoinnin koulutuksen ytimessä on jokaisen ihmisen henkilökohtainen taidesuhde, joka toimii koulutuksen alustana ja peilauspintana.

Mitä sitten on koulutus kulttuurihyvinvointiin tai kulttuurihyvinvointialan koulutus? Yhtäältä voidaan nähdä sen olevan sitä itse kunkin henkilökohtaisen taidesuhteen rakentamiseen liittyvää koulutusta, joka voi alkaa vaikkapa odotusaikaisessa mammamuskarissa, ja jatkua oman (musiikillisen) elämänkaaren mukaisesti mahdollisine (musiikki)harrastuksineen tai alan ammatillisine koulutuksineen. Tällöin kyse on siitä omakohtaisesta pääomasta, jonka taide ja kulttuuri tarjoavat osana hyvää elämää, henkilökohtaisesti koettuna. Taiteen perusopetus, peruskoulun taidealojen opetus ja erilaiset vapaan kentän harrastusmahdollisuudet tarjoavat mahdollisuutta henkilökohtaisen taidesuhteen ja taiteellisten kompetenssien tavoitteelliseen rakentamiseen.

Toisesta näkökulmasta koulutusta voidaan tarkastella niitten valmiuksien näkökulmasta, joita koulutettavat oppivat tarjotakseen ja välittääkseen (toisille ihmisille) kulttuuri- ja taidesuhteeseen liittyviä kytkentöjä, kokemuksia ja elämyksiä – esimerkiksi musiikkikasvattajina tai teatteri-ilmaisun ohjaajina tai toiminnallisiin menetelmiin erikoistuneina sosionomeina. Näillä puolestaan on kokijoilleen erilaisia kulttuurihyvinvointiin suoraan tai välillisesti liittyviä merkityksiä. (Ks. esim. Lilja-Viherlampi 2007)

Kolmantena näkökulmana on se kenttä, johon näin koulutettavat asettuvat – millaisiin tavoitteisiin koulutus tähtää. Mikä on koulutettavien tuleva perustehtävä, ja missä roolissa koulutus on suhteessa tähän perustehtävään? Tällöin voidaan tarkastella erilaisia koulutustasoja: nuorten taidealan ammattilaisten peruskoulutus, ylempi korkeakoulututkinnon taso taidealalla, ja taidealan jatko- ja täydennyskoulutus. Mutta yhtä hyvin tarkastelun kohteeksi tulee ottaa kulttuuriin ja taiteeseen liittyvät sisällöt ja koulutukset sosiaali- ja terveysalojen nuorten ammattilaisten koulutuksessa, ylemmän korkeakoulututkinnon tasolla sekä jatko- ja täydennyskoulutusten tasolla. Oma lukunsa ovat vielä sote- ja taidealojen rajapinnassa liikkuvat koulutukset, joissa fokusoidutaan esimerkiksi moniammatilliseen yhteistyöhön liittyviin kompetensseihin.

Koulutusten tarkasteluun tuo myös oman värinsä se tosiseikka, että kulttuurihyvinvointialan kehitys on ollut hyvin hankevetoista. Moniin hankkeisiin on sisältynyt koulutusulottuvuus (esim. Hyvinvoinnin välitystoimisto), mutta hankkeen tulosten jalostaminen koulutustuotteiksi on ollut haastavaa tai ei välttämättä ole ainakaan heti onnistunut (vrt. Lilja-Viherlampi & Vilkuna 2013). Turun Taideakatemiassa esimerkiksi ryhdyttiin pilotoimaan sairaalamusiikkityötä vuonna 2009 valmentamalla kaksi (!) yhteisömusiikkipedagogia ja vihdoin vuonna 2017 pääsimme toteuttamaan tähän koulutusta yhtenä yhteisömuusikon erikoistumiskoulutuksena[2]. Tämä erikoistumiskoulutus on nyt valtakunnallinen koulutusrakenne, jossa opiskelijoita oli keväällä 2018 kuudella paikkakunnalla yhteensä 54. Tosin tämäkin koulutus toteutuu ensi vaiheessaan OKM:n lisärahoituksen tuella – nähtäväksi jää, saadaanko koulutusta myytyä markkinahintaan.

Koulutuskartoituskyselyn toteuttaminen

Taikusydämen ‒  taiteen ja hyvinvoinnin valtakunnallisen yhteyspisteen ‒ toimeksiannosta Turun Taideakatemian lehtori Marja Susi toteutti vuonna 2017 koulutuskartoituksen taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin liittyvistä sisällöistä eri koulutusasteilla[3]. Kysely lähti kaikkiin Suomen korkeakouluihin, joissa kyselyn toteuttajan tietojen mukaan järjestettiin kulttuurialan koulutusta ja viestiä pyydettiin välittämään eteenpäin oikeille henkilöille muillakin koulutusasteilla. Sosiaali- ja terveysalan puolelta kysely lähti Turun AMK:n sosiaalialan yhteyshenkilöltä saadun postituslistan mukaan. Kyselyn varsinainen vastausaika oli 22.3 – 1.6.2017, mutta täydennyksiä otettiin vastaan vielä syksyllä 2017, aina lokakuuhun asti. Kartoitusta haluttiin siis tehdä Suomessa eri koulutusasteilla toteutettavista opinnoista, joiden sisältönä ovat taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset. Tietoa haluttiin kerätä erityisesti taide-, kulttuuri-, sosiaali- ja terveysalan koulutusten osalta, mutta myös kaikkien muiden alojen koulutukset ovat olennaisia kokonaisuudessa, siinä määrin kuin niiden nähtiin vastaavan kysymykseen kulttuurihyvinvointialan koulutussisällöistä. Vastaajia rohkaistiin itse luonnehtimaan edustamaansa koulutusta ja sen asettumista tähän sisältöön.

Opintojen mainittiin voivan olla luonteeltaan kokonaisia tutkintoja, säännöllisesti toteutettavia opintojaksoja tai yleisemmin taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin kytkeytyviä opetussisältöjä, vaikka niitä järjestettäisiin satunnaisemminkin.

Kyselyssä oltiin myös kiinnostuneita siitä, miten tärkeänä eri koulutusten järjestäjät näkevät tämän tyyppisten opintojen järjestämisen jatkossa ja minkälaisena opintoja olisi hyvä toteuttaa. Tarkoituksena oli muodostaa kokonaiskuvaa siitä, miten eri puolilla Suomea on mahdollista opiskella taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin liittyvää sisältöä ja miten sisältö asettuu osaksi opetusta.

Kyselyssä oli sekä määrällisiä että laadullisia kysymyksiä. Laadullisiin kysymyksiin koulutuksen sisällöstä ja tulevaisuuden näkymistä, sekä vapaan sanan ”mitä muuta”-osioon saatiin hyvin rikkaita ja monipuolisia vastauksia. Toimintamalleja ja käytäntöjä esiteltiin monitasoisesti. Kaikki vastaukset ovat pyynnöstä saatavilla Taikusydämen projektipäällikkö Anna-Mari Rosenlöfiltä (etunimi.sukunimi@turkuamk.fi).

Lähtökohtana oli, että erityisesti taide/kulttuuri- ja sosiaalialojen koulutuksissa on viime vuosina toteutettu opintoja, joiden sisältönä ovat olleet tavalla tai toisella nimenomaan taiteen hyvinvointivaikutukset. Eli fokus oli taidesuhteen merkityksissä ja mahdollisuuksissa, kulttuurihyvinvoinnissa [4]; ei niinkään taidesuhteen tai harrastuneisuuden luomiseen  liittyvässä koulutuksessa. Taikusydän halusi selvittää, miten eri alojen ja koulutusasteiden edustajat ovat toteuttaneet opintoja ja mikä on niiden painoarvo tulevaisuudessa. Kysely toi myös esiin tämänhetkistä diskurssia: miten näistä koulutussisällöistä puhutaan.

Kyselyyn vastanneet toimijat

Kyselyyn vastasi yhteensä 36 eri koulutusasteiden edustajaa eri puolilta Suomea. Koska alan yhteistyöverkostoa vasta rakennetaan, voidaan todeta, että kysely ei liene tavoittanut kaikkia tahoja. Myöskään aivan kaikki tavoitetut tahot eivät vastanneet kyselyyn. Esimerkiksi Tampereen yliopisto,  Aalto-yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto ovat siten jääneet tarkastelun ulkopuolelle.[5]

Kyselyyn vastasivat mm. Jyväskylän yliopisto, Lapin yliopisto, Taideyliopisto, Turun yliopisto, Hämeen AMK, Turun AMK, AMK Arcada, Helsinki, Diakonia AMK, Savonia AMK, Oulun AMK, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK, Saimaan AMK, Metropolia AMK, Satakunnan AMK, Laurea AMK, Edupoli (Porvoon toimipiste), Ammattiopisto Livia, Kaarina ja Turun ammatti-instituutti. Vastaajista 21 edusti ammattikorkeakouluja, viisi yliopistoja, neljä ammatillista koulutusta ja kuusi täydennyskoulutusta tai muuta koulutusta.

Kyselyyn vastanneista kaksitoista edusti taide- ja kulttuurialaa, yksitoista sosiaalialaa, viisi terveysalaa ja kahdeksan muita aloja. Näistä kolme oli nimetty sosiaali- ja terveysalan yhteiseksi alaksi.  Erityisesti terveys- ja sosiaalialojen vastaajien määrä oli ennakoitua suurempi ja kertoo aiempaa laajemmasta kiinnostuksesta taidelähtöiseen työskentelyyn ja taiteen sisältöjen opettamiseen. Koulutusten kirjo vastauksissa ulottui lyhyistä nuorten työpajoista wellness-liiketoiminnan tradenomikoulutuksen osiin.

Koulutusten sisällöt eri koulutusasteilla

Ammatillisessa koulutuksessa taidesisältöisiä opintoja on toteutettu muun muassa lähihoitajakoulutuksessa Turun ammatti-instituutissa erilaisten asiakasryhmien kuten lasten, vanhusten, vammaisryhmien ja kuntoutujien kanssa tehtävässä työssä. Teemana voi olla esim. kuntouttava työote tai asiakkaan kohtaaminen.

Ammattikorkeakouluissa sosiaali- ja terveysaloilla, esimerkiksi sosionomien sekä toimintaterapian koulutuksissa eri puolilla Suomea on toteutettu opintojaksoja, joiden sisältönä ovat olleet mm. luovat ja toiminnalliset menetelmät, kulttuurilähtöiset menetelmät sekä yhteisöllinen ja osallistava työote. Opinnot ovat usein osana asiakkaiden ohjaamiseen liittyviä opintoja sekä kuntoutukseen ja arviointiin liittyviä sisältöjä, esim. Luovat toiminnalliset menetelmät ja ryhmän ohjaaminen, 5 op. Taiteen sisältöjä on myös liitetty opintoihin, joissa on hanketoimintaa, tai osaksi harjoittelua ja opinnäytteitä.

Ammattikorkeakoulujen taidealan koulutuksissa mm. musiikkipedagogien, teatteri-ilmaisun ohjaajien, medianomien, tanssinopettajien, muotoilijoiden ja kulttuurituottajien koulutuksissa on tuotu esiin taiteen hyvinvointivaikutuksia osana taiteilijan osaamista. Opintoja on toteutettu erilaisissa oppimisympäristöissä, esimerkiksi vanhustyössä, työhyvinvoinnin ja erityiskasvatuksen parissa, kotoutumistyössä sekä sairaalaympäristössä (esim. teatteri-ilmaisun ohjaajat Turun AMK, musiikkipedagogit Metropolia AMK).

Yliopistoissa sisältöinä ovat olleet esimerkiksi taidekasvatuksen oppiaineessa sanataideterapia ja musiikkiterapia sekä soveltavan kuvataiteen opinnot.

Lähestymistapojen kirjoa kuvastavat koulutusten erilaiset nimet ja otteet: puhutaan mm. taidelähtöisyydestä, taiteen soveltavasta käytöstä, soveltavasta taiteesta, taiteesta ja hyvinvoinnista, kulttuurikuntoutuksesta, kulttuuri- ja taidetoiminnasta hyvinvoinnin edistäjänä, luovuudesta ja terveydestä, toiminnallisista menetelmistä, osallistavista menetelmistä tai kohtaamistaiteesta. Yhteisötaide ei sinänsä tullut esiin, mutta yhteisömuusikko on tällä hetkellä (2017 – 2019) koulutuskentän vahva elementti. Terapiakentältä esiin nousivat sanataideterapia ja musiikkiterapia.

Täydennyskoulutuksia on järjestetty sekä taiteen että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Esimerkiksi Porvoon kaupungin vanhuspalveluiden pitkäaikaishoidon työntekijöille on järjestetty yksivuotinen Kulttuurihoitaja-täydennyskoulutus Edupolissa.

Opintojen laajuus korkeakouluissa on vaihdellut viidestä opintopisteestä opinnäytetöihin ja pitkiin harjoittelujaksoihin, taide- ja kulttuurialalla myös kokonaisiin tutkintoihin, esim. Hämeen AMK:n Kulttuuri- taidetoiminta hyvinvoinnin edistäjänä YAMK tai Turun AMK:n Soveltavan taiteen YAMK[6].

Monialaista koulutusta kertoi antaneensa 25 vastaajatahoa. Lähes kaikki vastaajat pitivät taiteen hyvinvointivaikutuksiin liittyvää koulutusta erittäin tärkeänä. Myös sote-taidealat -moniammatillisen yhteistyön vaatimiin kompetensseihin kouluttaminen nousi esiin.

Kyselyssä kävi ilmi, että työelämän pariin kaivattaisiin lisää keskustelua ja tietoa taiteen hyvinvointivaikutuksista. Kuten lehtori Taina Halsvaha Turun ammatti-instituutista puki asian sanoiksi:

”Tällä hetkellä vielä koulutuksessa opetamme opiskelijoitamme suunnittelemaan ja ohjaamaan toimintakykyä tukevaa toimintaa, jossa monesti lähtökohta on taiteessa/kulttuurissa. Työelämästä tulee sitten viestiä, ’ettei oikeassa elämässä ole aikaa moiseen’. Hoitajien panos on monessa työpaikassa tiivistetty perushoitotyön tekemiseen. Tämän toivoisin muuttuvan.”

Taiteen merkitys yhteiskunnassa nähtiin vastaajien keskuudessa tärkeänä. Merja Manni, hyvinvoinnin ja terveyden lehtori Satakunnan AMK:sta kirjoitti asian näin:

”Taide ja kulttuuri kuuluu kaikille ja sitä kautta voimme tavoittaa ihmiset aktiivisina toimijoina, uutta luovina olentoina. Tieteen lineaarinen kieli tarvitsee rinnalleen taiteen symbolisen ja kuvallisen kielen tuoman kielen ja sitä kautta avautuvan maailman, joka sisältää kokemustiedon ulottuvuuden, jota ilman tieto on vajavainen. Taiteella on kyky laittaa ihmisen mieli liikkeelle ja se tukee kaikenlaisten parantavien prosessien aktivoitumista.”

Vastaajat kaipasivat lisää tutkimuksen ja työelämän vuoropuhelua jo opiskeluaikana, jotta tutkimus olisi kosketuksissa sisällön kanssa. ”Taiteiden tutkimukseen suuntautuville tarvitaan lisää työelämäsisältöjä ja -valmiuksia, jotka liittyvät taiteen ja hyvinvoinnin kysymyksiin, tutkimukseen ja tuotantoon,” toteaa Tarja Pääjoki Jyväskylän yliopistosta.

Lähes kaikki vastaajat pitivät erittäin tärkeänä tai tärkeänä koulutuksen järjestämistä nyt ja tulevaisuudessa ja 29 vastaajaa ilmoitti aikovansa järjestää koulutusta nyt ja tulevaisuudessa. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon (lähihoitaja) uudistuvissa tutkinnon perusteissa, joka tulivat voimaan 1.8.2018 alkaen, on huomioitu toiminnalliset ja taidelähtöiset menetelmät hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisessä. Omana tutkinnon osanaan on Toiminnalliset menetelmät hyvinvoinnin edistämisessä (15 osp), jonka ammattitaitokuvauksessa edellytetään osaamista mm. asiakkaiden ohjaamisesta taide-, kulttuuri- ja luontopalveluihin sekä näiden palveluiden mahdollistamista asiakkaille. (Opetushallitus 2018.)

Useissa vastauksissa mainittiin, että taiteen hyvinvointivaikutuksiin liittyvää opetusta oli toteutettu kokeiluluonteisesti ja erilaisten hankerahoitusten puitteissa. Tällä hetkellä jotkut näistä kokeiluista ja pilotoinneista ovat vakiintuneet tai vakiintumassa pysyviksi sisällöiksi ja myös painopisteiksi joidenkin tutkintojen osalta. Esimerkiksi OKM:n tuella aloitettu aiemmin mainittu valtakunnallinen Yhteisömuusikkojen koulutus (30 op) on Turun AMK:ssa pitkän hankepolun (2009 – 2013) jälkeen ensimmäinen laajempi koulutuskokonaisuus sairaala- ja hoivamusiikkityöhön (ks. Ala-Karvia 2017).

Usein perusasteen opiskelijat ovat tiiviisti fokusoituneet alan ydinosaamisen opiskeluun, mutta kyselyssä tuotiin esiin, että ”Myös opiskelijat alkavat nähdä taiteen hyvinvointivaikutuksiin liittyvät sisällöt olennaisina tulevaisuuden työelämässä”. Tämä toteamus nousi moniammatillisuuskompetensseihin taide- ja sosiaalialan kouluttajia valmentavassa MOMU-hankkeessa (Ks. http://momu.ut.ee ). ”Toivon tulevien opiskelijoiden puolesta, että tämän kaltaiset moniammatilliset projektit yhä vaan yleistyvät Turun ammattikorkeakoulussa. Minusta työelämään kaivataan ihmisiä, jotka ovat avoimia moniammatillisuutta kohtaan, joille moniammatillisuus on itsestäänselvyys, ” totesi Turun AMK:n sosionomiopiskelija Kati Ollula em. nettisivulla olevassa haastattelussa.

Minkä aika on nyt?

Sosiaali- ja terveysalan kenttä on muutoksen vuosissa sote- ja maakuntauudistuksen myötä. Samoin kulttuuri- ja taidealoilla ollaan jo vuosia läpikäyty jopa paradigmatasoista muutosta, jossa keskiössä on aktiivinen kulttuuriin osallistuminen ja osallistaminen[7] .

Tuore opetushallituksen aikuissosiaalityön osaamistarvekartoitus (2017) on esimerkki uudenlaisesta ajattelusta alojen rajapinnoilla. Kartoituksessa korostetaan monialaisuutta ja verkostomaisuutta sekä yhteistyötä liikunnan ja kulttuurin kanssa. Esiin nostetaan, että aikuisten parissa tehtävä sosiaalityö monialaistuu ja verkostojen rooli korostuu tulevaisuudessa.

Kartoituksen laatineen ennakointiryhmän mukaan tulevaisuudessa kansalaisten hyvinvointiin pyritään vaikuttamaan kohtaamisen ja luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen keinojen lisäksi vaikuttamalla palvelujärjestelmän kehittymiseen hyvinvointia edistäväksi. Kartoituksen mukaan aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn painotukset tulevat muuttumaan korjaavasta työstä ongelmien ehkäisemiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tärkeitä verkosto-osaamisen alueita ovat muiden hyvinvointia edistävien alojen, kuten liikunnan ja kulttuurin, mahdollisuuksien soveltaminen sosiaalialalla. (Opetushallitus 2017)

Taikusydämen ensimmäisen hankevaiheen puitteissa alkanut koulutuskentän integroituminen vaatii nyt määrätietoista työtä jatkuakseen ja luodakseen hedelmällistä kulttuurihyvinvointialan koulutusyhteistyötä Suomessa (ja kansainvälisesti). Tietoisuus alan koulutusten kokonaisuudesta (ja moninaisuudesta) luo synergiaetuja ja suunnitelmallisuutta yhtäältä kulttuurihyvinvointialan vahvistumiseen, toisaalta monialaisen koulutusyhteistyön vahvistumiseen.

Monessa hankearvioinnissa todettu pilotointien jatkuvuuden ja juurtumisen ongelma vaatii ratkaisukseen, ehkä keskeisimmäksi niistä, alan koulutusjatkumoiden ja valtakunnallisen yhteistyön systeemistä kehittämistä. Koulutus luo muutosta, tietoisuudessa, asenteissa, osaamisessa ja arvoissa. Kaikille, joita se koskettaa.

Kirjoittaja:
Liisa-Maria Lilja-Viherlampi, kulttuurihyvinvoinnin yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia

 

Lähteet (Lähdeluettelon jälkeen on esitelty muutamia esimerkkejä koulutuksista)

Ala-Karvia, J. 2017. Sairaalamuusikko erikoistuu vuorovaikutukseen. https://www.turkuamk.fi/fi/artikkelit/1415/sairaalamuusikko-erikoistuu-vuorovaikutukseen/

Lilja-Viherlampi, L.-M. 2007. ”Minunkin sisällä soi!” – musiikin ja sen parissa toimimisen terapeuttisia merkityksiä ja mahdollisuuksia musiikkikasvatuksessa. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia: 24. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522166647.pdf

Lilja-Viherlampi, L.-M. & Vilkuna, A.-M. 2013. SUMMIT-prosessi 2012 – 2013: hankkeiden tuloksista tuotteistamiseen.  https://www.turkuamk.fi/fi/ajankohtaista/251/summit/

Marjanen, K. 2009. The Belly Button Chord. Jyväskylä Studies in Humanities 130. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/22602/9789513937690.pdf.

Opetushallitus 2017. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn osaamistarpeet. Raportit ja selvitykset 2017: 13.  http://www.oph.fi/julkaisut/2017/aikuisten_parissa_tehtavan_sosiaalialan_tyon_osaamistarpeet

Opetushallitus 2018. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon perusteet. OPH-2629-2017. Voimaantulo 1.8.2018.
https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/esitys/3689879/reformi/tiedot

Paananen, P. 2003. Monta polkua musiikkiin: Tonaalisen musiikin perusrakenteiden kehittyminen musiikin tuottamis- ja improvisaatiotehtävissä ikävuosina 6-11. Jyväskylä Studies in Humanities 10.

Piha, H. 2017. Äänten tulkinta. Näkökohtia auditiivisen kommunikaation varhaissyntyisistä merkityksistä. Teoksessa Klockars, L. ja Laine, A. (toim.) Äänten antologia. Suomen psykoanalyyttisen yhdistyksen 50-vuotisjuhlakirja. Ntamo: Helsinki. 222-242.

Sacco, P. L. 2013. Culture 3.0: The impact of culture on social and economic development, & how to measure it. Conference presentation. Scientific support for growth and jobs: Cultural and creative industries. October, 2013. https://ec.europa.eu/assets/jrc/events/20131024-cci/20131024-cci-sacco.pdf

Sutinen, J. 2004. Pitkä matka ja tyhjä reppu – kuolevan toivo ja hengellinen tukeminen kirkon sielunhoidon näkökulmasta. Teoksessa H. Heikkinen, V. Kannel ja E. Latvala (toim.). Saattohoito – haaste moniammatilliselle yhteistyölle. Porvoo: WS Bookwell Oy. 75 – 88.

Tanskanen, I. ja Juppi, P. (toim.) 2017. Taiteen moniammatilliset kontekstit. Turun ammattikorkeakoulun puheenvuoroja 94. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522166470.pdf

 

Esimerkkejä koulutuksista 2018 – 2019:

  • Hämeen AMK: Kulttuuri- ja taidetoiminta hyvinvoinnin edistäjänä YAMK 60 op/90 op.

Tämä toista kertaa käynnistyvä koulutus on tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurialan ammattilaisille, jotka työskentelevät tai ovat suuntautumassa hyvinvointisektorilla toimintojen ja palveluiden kehittämisosaamista edellyttäviin tehtäviin.

http://www.hamk.fi/hakijalle/ylempi-amk-tutkinto/kulttuuri-ja-taidetoiminta-hyvinvoinnin-edistajana/Sivut/default.aspx

  • Turun AMK: Taiteen uudet kontekstit – kulttuurialan YAMK 60 op.

Tämä koulutus on tarkoitettu eri taiteen alojen ammattilaisille, jotka haluavat syventää ja kehittää osaamistaan sekä löytää uusia paikkoja, tiloja, yleisöjä, yhteisöjä ja sisältöjä työskentelylleen.

https://www.turkuamk.fi/fi/tutkinnot-ja-opiskelu/tutkinnot/kulttuurialan-ylempi-amk-taiteen-uudet-kontekstit/

BA- tutkintokoulutuksia, joissa kulttuurihyvinvointialaan liittyviä sisältöjä:

  • Turun AMK, sosionomi AMK: toiminnallisten menetelmien syventävät ammattiopinnot 30 op:

Toiminnallisissa menetelmissä opitaan uusia ja innovatiivisia työskentelytapoja, jotka mahdollistavat toiminnan yksilöiden, ryhmien, tiimien, yhteisöjen ja organisaatioiden hyvinvoinnin parantamiseksi. Toiminnalliset menetelmät antavat välineitä työskentelyyn koulukuraattorin tehtävissä, monikulttuurisessa ympäristössä sekä lasten, nuorten ja heidän perheidensä parissa. Valmistuneen työtehtäviä voivat olla sosiaalialan kasvatus-, ohjaus-, suunnittelu- ja kehittämistehtävät esimerkiksi koulujen kuraattorityössä, nuorisotyössä ja maahanmuuttajataustaisten lasten, nuorten ja perheiden kanssa tehtävässä työssä.

https://www.turkuamk.fi/fi/tutkinnot-ja-opiskelu/tutkinnot/sosionomi/

  • Metropolia AMK, musiikkipedagogi AMK, pääaineena varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö

Metropolian musiikkipedagogi AMK- tutkinnon varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön pääaineessa taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin liittyvät opetussisällöt ovat olleet keskeisessä roolissa läpi nelivuotisen koulutuksen vuodesta 2008. Koulutuksen aikana työelämään valmistuville musiikkipedagogeille rakentuu ammattitaitoa taiteen soveltavaan ja hyvinvointia lisäävään pedagogiseen ja esittävään käyttöön mm. vanhustyössä, työhyvinvoinnissa, sairaalaympäristössä, erityismusiikkikasvatuksen ympäristöissä sekä muissa sosiaali- ja terveysalan konteksteissa.

https://www.metropolia.fi/haku/koulutustarjonta-nuoret-kulttuuri/musiikki/

 

Kulttuurihyvinvointialaan liittyviä täydennyskoulutuksia:

  • OMAKUVA N.Y.T. taiteellinen kasvuryhmä – ohjausmalli -koulutus toukokuussa 2018

Turun kesäyliopiston järjestämä koulutus on tarkoitettu sosiaali-, terveys-, opetus-, kasvatus- ja taidealojen ammattilaisille. OMAKUVA N.Y.T. -ryhmämallissa keskeistä on mentalisaatiotyöote ja taiteen praktiikat. Erityispiirteenä on työparien (taiteilija ja sosiaali- tai terveysalan ammattilainen) välinen reflektiivinen työote. Ohjausmalli sisältää kehollista työskentelyä sekä erilaisia esittävän taiteen, kuvataiteen ja sanataiteen harjoitteita. Koulutuksia on järjestetty myös muualla Suomessa.

https://www.turunkesayliopisto.fi/kurssit/omakuva-nyt-taiteellinen-kasvuryhma-ohjausmalli

  • Yhteisömuusikon erikoistumiskoulutus, 30 op:

Turun AMK:n Taideakatemiassa ja Jyväskylän AMK:ssa alkaa jälleen syyskuussa 2018 musiikin ammattilaisille tarkoitettu erikoistumiskoulutus. Turun koulutuksessa perehdytään erityisesti muusikon työhön sairaala- ja hoivaympäristöissä.

Turku:  https://www.turkuamk.fi/fi/tyoelamapalvelut/koulutushaku/yhteisomuusikon-erikoistumiskoulutus-muusikkona-sa/n

Jyväskylä: https://www.jamk.fi/fi/Koulutus/Taydennyskoulutus/yhteisomuusikko-erikoistumiskoulutus/

  • Taideyliopisto: Taiteilija asiantuntijana-erikoistumiskoulutus. Soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntijan erikoistumiskoulutus 40 op.

http://avoinkampus.uniarts.fi/erikoistumiskoulutus

Taideyliopisto alkaa kouluttaa laaja-alaisia taidealojen osaajia soveltavan ja osallistavan taiteen asiantuntija- ja kehittämistehtäviin. Koulutus syventää ja laajentaa taidealan ammattilaisten, taiteilijoiden ja taidepedagogien erityisosaamista soveltavassa ja osallistavassa taidetyössä, taiteellis-pedagogisten projektien rakentamisessa, sekä taiteellis-tutkimuksellisten palvelujen kehittämisessä. Koulutus valmentaa moniammatilliseen yhteistyöhön ja uutta luovien taidesisältöisten palvelukonseptien kehittämiseen erilaisissa toimintaympäristöissa, yhteisöissä ja organisaatioissa.

Alaviitteet

[1] Tässä artikkelissa ei erikseen määritellä kulttuurihyvinvoinnin tai kulttuurihyvinvointialan käsitteitä, vaan ne määrittyvät artikkelin näkökulmien kautta. Ytimessä ovat taiteen ja kulttuurin monitahoiset hyvinvointivaikutukset.

[2] Turun AMK:ssa profiilina on sairaala- ja hoivamusiikki, muilla kouluttajataholla profiilia ei ole määritelty kohderyhmän mukaan.

[3] Tämä artikkeli pohjautuu Marja Suden laatimaan analyysikoosteeseen (PP-esitys, pyynnöstä saatavilla) sekä alkuperäisiin kyselyvastauksiin.

[4] Kyselyssä ei kuitenkaan käytetty sanaa ’kulttuurihyvinvointi’. Se mainittiin yhdessä vastauksessa, eli voi todeta, että tässä kyselyn vaiheessa tätä uudissanaa ei ainakaan oltu omaksuttu koulutuksista kertovaan kieleen.

[5] Kuitenkin esim. Itä-Suomen yliopistossa (Joensuussa) on lv. 2017 – 2018 aineopintotasolla Musiikki ja hyvinvointi -niminen opintojakso, etnomusikologian oppiaineessa.

[6] Turun AMK:ssa Soveltava taide ei tarkoita pelkästään kulttuurihyvinvointiin liittyvää sisältöä, vaan kaikkea taiteellisen osaamisen soveltavaa käyttöä (Ks. Tanskanen ja Juppi 2017).

[7] Pier Luigi Sacco on tuonut esiin käsitteen Culture 3.0., joka viittaa tähän muutokseen. Kulttuurin tuottamisen ja kuluttamisen raja-aidat ovat esim. sosiaalisen median kautta madaltuneet ja taiteen soveltaminen on yhteisöllisesti ja avoimesti yhä useamman ulottuvilla (Sacco 2013).

 

×
×
×

Lisää kommentti

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *