Korkeakoulut kaipaavat yhteisiä välineitä kulttuurihyvinvointitoiminnan arvioinnin ja laadun kehittämisen opetukseen
Kulttuurihyvinvointitoiminnan arviointiin, vaikutusten ja vaikuttavuuden osoittamiseen sekä laadun kehittämiseen liittyvälle osaamiselle on korkeakouluissa kasvava tarve. Tämä on huomattu kulttuurihyvinvointipalveluiden laatu- ja arviointiosaamisen vahvistamiseen tähtäävässä LAATUA!-hankkeessa, joka kehittää vuosina 2026–2028 kulttuurialan toimijoiden ja kulttuurihyvinvointipalveluita tuottavien ammattilaisten osaamista. ESR+-rahoitteista hanketta toteuttavat Kulttuurikeskus PiiPoo, Pirkanmaan hyvinvointialue ja Turun ammattikorkeakoulu sekä Taikusydän-yhteyspiste.
Hanke toteutti elo-syyskuussa 2026 korkeakouluille ja kesäyliopistoille suunnatun kyselyn, jossa haluttiin selvittää, miten kulttuurihyvinvointitoiminnan arviointia, hyvinvointivaikutusten mittaamista ja laadun kehittämistä opetetaan suomalaisissa korkeakouluissa.
Kysely lähetettiin kohdennetusti 18 ammattikorkeakoululle, kuudelle yliopistolle, 19 kesäyliopistoille sekä kolmelle taideterapia-alan yhdistykselle. Vastauksia saatiin yhteensä 20 henkilöltä 17 oppilaitoksesta. Kahdeksan vastaajaa edusti ammattikorkeakouluja, kuusi yliopistoja ja kolme kesäyliopistoja.
Kyselyn tuloksia käsiteltiin lokakuussa järjestetyssä etätyöpajassa, johon osallistui 17 kulttuurialan, sosiaali- ja terveysalan sekä näitä yhdistävien koulutusten opettajaa ja asiantuntijaa yliopistoista sekä ammattikorkeakouluista.
Arviointia opetetaan, mutta usein rajallisesti
Kyselyn vastausten perusteella kulttuurihyvinvointitoiminnan arviointiin liittyviä sisältöjä löytyy jo useista koulutuksista, mutta niiden laajuus on yleensä melko vähäinen. Arviointi näkyy opetussuunnitelmissa useammin kuin hyvinvointivaikutusten mittaaminen ja monissa koulutuksissa aihetta käsitellään vain osana laajempia opintokokonaisuuksia.
Arviointiin liittyvät osaamistavoitteet painottuivat erityisesti
- taiteen hyvinvointivaikutusten tunnistamiseen
- kulttuurihyvinvointitoiminnan merkitysten, vaikutusten ja hyötyjen arviointiin ja perusteluun
- osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistämiseen
- tarkoituksenmukaisten työmenetelmien valintaan
- oman ammatillisen toiminnan reflektointiin ja arviointiin.
Vastauksissa korostuivat erityisesti laadulliset arviointimenetelmät sekä reflektiiviset käytännöt kuten itsearviointi, vertaispalaute sekä oppimis- ja harjoituspäiväkirjat. Sen sijaan standardoitujen mittareiden käyttöön opiskelijoita ohjataan harvemmin.
Myös kulttuurihyvinvointipalveluiden laatukriteeristön hyödyntäminen opetuksessa osoittautui vähäiseksi. Laatukriteeristö on kulttuurihyvinvointialan uusi työkalu, jonka ensimmäisen vaiheen kehittämistyö valmistui 2025 Kulttuurikeskus PiiPoon ja Pirkanmaan hyvinvointialueen yhteistyönä. Laatukriteeristöä kehitetään eteenpäin LAATUA!-hankkeessa.
Kyselyn perusteella kiinnostusta sekä arviointiin että laadun kehittämiseen kuitenkin löytyy. Vastaajat toivoivat erityisesti yhteisiä arviointikehyksiä, käytännönläheisiä materiaaleja, valmiita mittareita, esimerkkejä hyvistä käytännöistä sekä mahdollisuuksia korkeakoulujen väliseen yhteistyöhön.
Vaikutusten arviointi koetaan tärkeäksi mutta haastavaksi
Yksi kyselyn keskeisistä havainnoista oli, että kulttuurihyvinvointitoiminnan vaikutusten arviointi koetaan samanaikaisesti välttämättömäksi ja haastavaksi. Kulttuurihyvinvointitoiminta on monimuotoista, mikä tekee yhteisten tavoitteiden, vaikutusketjujen ja mittareiden määrittelystä haastavaa. Haasteena on myös erottaa välittömät ja pitkän aikavälin vaikutukset toisistaan.
Kulttuurihyvinvointi näyttäytyy eri koulutusaloilla eri tavoin esimerkiksi terapiatyönä, pedagogiikkana, taiteellisena toimintana tai terveyden edistämisen näkökulmana. Osittain tästäkin syystä niin opettajien kuin opiskelijoiden tausta ja lähtötiedot vaihtelevat suuresti.
Koulutuksissa koetaan tarpeelliseksi yhdistää määrällisiä ja laadullisia arviointimenetelmiä, mutta sopivan tasapainon löytäminen arvioinnin luotettavuuden, käytännön toteutettavuuden ja systeemisen ajattelun välillä on haastavaa.
Useissa vastauksissa muistutettiin myös siitä, ettei kulttuurihyvinvointia voi täysin palauttaa mitattaviin tunnuslukuihin:
“Koulutuksen näkökulmasta keskeinen haaste on, että kulttuurihyvinvointi ei ole yksittäinen, helposti mitattava lopputulos, vaan se rakentuu ihmisten henkilökohtaisissa kokemuksissa, osallistumisessa ja pitkissä oppimisprosesseissa.”
Yksi vastaajista muistutti, että vaikutusten mittaamisen rinnalla tulisi tarkastella myös niitä edellytyksiä, jotka tosiasiallisesti mahdollistavat kulttuurihyvinvoinnin toteutumisen, kuten laadukasta pedagogiikkaa, saavutettavuutta, osallisuuden ja toimijuuden tukemista, yhdenvertaisuutta ja myönteisen taidesuhteen rakentumista läpi elämän.
Kouluttajat kaipaavat materiaaleja, osaamista ja verkostoja
Kyselyn vastaukset nostivat esiin hyvin käytännöllisiä haasteita. Kulttuurihyvinvointiin liittyvät sisällöt kilpailevat tilasta jo valmiiksi täysissä opetussuunnitelmissa, eikä kouluttajilla aina ole käytössään riittäviä työkaluja tai ajantasaista materiaalia arvioinnin opetukseen.
Erityisen vahvasti esiin nousi tarve yhteisille materiaaleille ja rakenteille:
“Erityisen hyödyllistä olisi materiaali, joka auttaa opiskelijoita rakentamaan yhteyden toiminnan tavoitteiden, vaikutusmekanismien, toteutuksen laadun, mittareiden ja arviointitulosten välille.”
Lisäksi vastaajat toivoivat täydennyskoulutuksia opettajille sekä täydennyskoulutusta jo työelämässä toimiville. Myös kulttuurihyvinvoinnin tunnettuuden ja arvostuksen vahvistaminen sekä koulutuksessa että laajemmin yhteiskunnassa nousi esiin vastauksissa.
Eräs vastaajista ehdotti, että ”koulutuksessa tulisi vahvistaa ymmärrystä siitä, että kulttuurihyvinvointi ei synny automaattisesti taide- ja kulttuuritoiminnasta, vaan osallistumisen merkitys riippuu ihmisten todellisista mahdollisuuksista osallistua. Näihin vaikuttavat esimerkiksi saavutettavuus, taloudelliset resurssit, tiedonsaanti, turvallisuuden tunne, aiemmat kokemukset, kulttuurinen pääoma, motivaatio ja toimijuus.”
Myös korkeakoulujen välistä työnjakoa ja yhteistyötä pidettiin tärkeänä:
“Koulutuskentän kartoitus on tärkeää, mahdollisia painotuksia ja työnjakoja eri toimijoiden välillä on varmasti hyvä miettiä yhdessä.”
Eri alojen tutkimusperinteiden ymmärtäminen tukee arvioinnin kehittämistä
Kyselyn tuloksia syvennettiin etätyöpajassa, jossa osallistujat työskentelivät pienryhmissä. Ryhmäkeskustelut vahvistivat monia kyselyssä esiin nousseita teemoja, mutta toivat niihin myös uusia näkökulmia.
Kaikissa ryhmissä korostui tarve vahvistaa arviointi- ja menetelmäosaamista osana koulutuksia. Osallistujat pitivät tärkeänä, että opiskelijat oppivat käyttämään sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä ja ymmärtävät niiden erilaiset käyttötarkoitukset. Keskusteluissa tunnistettiin myös, että taiteen- ja kulttuurintutkimuksen sekä hyvinvointitutkimuksen tutkimusperinteet eroavat toisistaan. Taiteen ja kulttuurin alalla tarkastellaan usein laadullisesti teosten, taidetoiminnan ja kulttuurituotantojen merkityksiä ja vaikutuksia, kun taas hyvinvointitutkimuksessa keskeisiä ovat esimerkiksi koetun hyvinvoinnin mittaaminen, toimintakyvyn arviointi ja standardoitujen mittareiden käyttö.
Työpajaan osallistuneet korostivat, että molempia näkökulmia tarvitaan. Määrälliset mittarit voivat auttaa vaikutusten näkyväksi tekemisessä ja päätöksenteon tukemisessa, mutta niiden rinnalla tarvitaan laadullista ymmärrystä kokemuksista, merkityksellisyydestä ja osallisuudesta. Ryhmäkeskusteluissa muistutettiin myös, ettei määrä korvaa laatua. Opiskelijoille on tärkeää välittää ajatus siitä, että jokainen kohtaaminen ja yksittäinen osallistuja on arvokas. Taidetoiminnan vaikuttavuutta ei tule tarkastella ainoastaan suurten osallistujamäärien kautta, vaan myös sen perusteella, mitä merkityksiä toiminta luo yksilöille.
Arvioinnin nähtiin olevan enemmän kuin mittareiden käyttöä. Osallistujat painottivat kriittisen ajattelun merkitystä: kykyä pohtia, miksi jotakin tehdään, millaisia vaikutuksia tavoitellaan ja millaiseen tutkimustietoon toiminta perustuu.
Osallistavat arviointimenetelmät ja kulttuurin laaja ymmärtäminen ovat tärkeitä arvioinnissa
Työpajassa keskusteltiin myös arvioinnin osallistavista lähestymistavoista. Esiin nousivat muun muassa osallistavat arviointimenetelmät, palvelumuotoilu, kanssatutkijuus sekä toiminnan osallistujien aktiivinen rooli arvioinnissa. Tämä täydensi kyselyssä esiin noussutta ajatusta siitä, että kulttuurihyvinvoinnin vaikutuksia ei voida ymmärtää ilman osallistumisen mahdollisuuksien ja kokemusten tarkastelua.
Osallistujat pohtivat myös kulttuurin määritelmää ja sitä, millaiset kulttuuriset kokemukset tulevat näkyviksi arvioinnissa. Keskusteluissa nostettiin esiin huoli siitä, että huomio kohdistuu helposti taide-elämyksiin ja perinteisesti tunnistettuihin kulttuurimuotoihin, jolloin esimerkiksi yhteisöllisen harrastamisen, vertaistoiminnan tai vaikkapa urheiluun liittyvien yhteisöjen kulttuuriset merkitykset voivat jäädä tarkastelun ulkopuolelle.
Työpajassa keskusteltiin myös uusista mahdollisuuksista hyödyntää tekoälyä kokemusaineistojen analysoinnissa. Samalla korostettiin vuorovaikutuksen, yhteisöllisyyden ja kohtaamisen merkitystä myös verkkoympäristöissä toteutettavassa opetuksessa.
Kyselyn ja työpajan yhteinen viesti oli selkeä: kulttuurihyvinvointitoiminnan arviointiin, vaikutusten ja vaikuttavuuden osoittamiseen sekä laadun kehittämiseen liittyvälle osaamiselle on korkeakouluissa kasvava tarve. Tarvitaan yhteisiä välineitä, ajantasaista tutkimustietoa, täydennyskoulutusta sekä eri alojen yhteistyötä. Samalla on tärkeää säilyttää ymmärrys kulttuurihyvinvoinnin moniulotteisuudesta ja siitä, että merkityksellisimmät vaikutukset eivät aina mahdu valmiisiin mittareihin.
Kirjoittaja: Anna-Mari Rosenlöf
Artikkelin rakenteen hahmottelussa, raakatekstin tuottamisessa sekä tekstin muotoilussa on hyödynnetty Microsoft Copilot -tekoälytyökalua. Artikkelissa esitetyt johtopäätökset ovat kirjoittajan omia ja ne on tehty kysely- sekä työpaja-aineistojen pohjalta. Suorat lainaukset ovat muokkaamattomia lainauksia kyselyn vastauksista
