Suomi kiinnosti Bristolin kansainvälisessä kulttuurihyvinvointiin keskittyvässä konferenssissa
Taikusydän-tiimin projektipäällikkö Anna-Mari Rosenlöf ja projektisuunnittelija Liisa Laitinen sekä osatoteuttajiemme edustajista Kulttuurikeskus PiiPoon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu ja Itä-Suomen Hyvinvointivoimalan projektijohtaja Eeva Mäkinen osallistuivat kesäkuussa juuri ennen juhannusta Bristolissa järjestettyyn kansainväliseen kulttuurihyvinvoinnin konferenssiin.
Kolmipäiväiseen konferenssiin osallistui kaikkiaan yli 400 osallistujaa 22 eri maasta. Suomesta mukana oli myös Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Johanna Vuolasto, läänintaiteilijat Pauliina Lapio ja Kirsi Lajunen; Kulttuurisen seniori- ja vanhustyön valtakunnallisen AILI-verkoston projektipäällikkö Satu Kankainen sekä Helsingin yliopistosta Handmade Wellbeing -hankkeesta lehtori Sirpa Kokko ja tutkija Mari Salovaara.
Suomen rakenteet kiinnostavat
Suomella oli konferenssin toisena päivänä oma tunnin mittainen rinnakkaissessio National Policy in Finland, jossa esiteltiin kulttuuriseen vanhustyöhön liittyvää tutkimusta sekä kulttuurisen seniori- ja vanhustyön verkostoa, prosenttiperiaatteen laajentamisen kärkihanketta sekä Kulttuurikeskus PiiPoon toimintaa. Konferenssin posterien kesken järjestetyssä yleisöäänestyskilpailussa Taikusydän nappasi toisen palkinnon hienolla posterillaan. Myös Itä-Suomen Hyvinvointivoimala oli esillä omalla informatiivisella posterillaan.
Konferenssimatkan tarkoituksena oli tutustua kulttuurihyvinvointialan tuoreimpaan tutkimukseen ja hyviin käytäntöihin sekä verkostoitua kansainvälisesti alan toimijoiden kanssa. Tärkeänä tavoitteena oli myös tehdä Taikusydän-yhteyspistemallia tunnetuksi sekä kertoa Suomen kansainvälisesti ainutlaatuisesta tilanteesta: olemme yksi harvoja maita maailmassa, jolla on ollut terveyden edistämisen politiikkaohjelman osana taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -aiheinen toimintaohjelma. Myös yhtenä hallitusohjelman tavoitteena on parantaa taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta ja edistää taiteen ja kulttuurin käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollon hoito- ja asiakastyössä.
Suomi näyttäytyi konferenssissa kansainvälisesti kiinnostavana. Suomen tilanteessa kiinnostaa mm. se, miten kulttuurihyvinvointi on strategisesti huomioitu policy-tasolla ja miten toimintaa on pyritty vakiinnuttamaan julkisen sektorin rakenteisiin. Yhteys ruohonjuuritason käytännön toimijoiden ja ylätason rakenteiden välillä näyttää toimivan meillä poikkeuksellisen hyvin. Myös Taikusydän -tyyppinen kansallinen koordinaatio- ja viestintäkeskus on useissa maissa suunnitteilla, olemme tässäkin siis etujoukoissa liikkeellä!
Britannian pitkät perinteet vaikuttavat
Britanniassa Arts for Health -teema on ollut ajankohtainen noin 60 vuotta – meillä Terveyttä kulttuurista -toiminta käynnistyi 1990-luvun alussa. Tämä näkyy muun muassa siinä, että aiheesta tehdään Britanniassa runsaasti tutkimusta. Alalla on paljon aktiivisia tutkijoita sekä taiteilijoita sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, joille Arts for Health -toiminta on olennainen työn osa. Yleisessä keskustelussa ei enää takerruta käsitteisiin tai taiteen itseisarvopuhuntaan. Toki tähän vaikuttaa myös erilainen taiteen rahoitusjärjestelmä, meidän pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme ideologia kulttuurista julkisesti tuettuna palveluna sekä maidemme erilaiset kulttuuripoliittiset vaiheet.
Britanniassa taidelaitosten, kuten museoiden, rooli kulttuurihyvinvointitoiminnassa on merkittävä. Erityisesti tehdään työtä positiivisen mielenterveyden tukemiseksi sekä mielenterveyskuntoutujien kanssa. Kiinnostavaa on nähdä, millaisella viiveellä tämä muutos alkaa näkyä myös Suomessa. Toinen teema, joka tulee varmasti olemaan Suomessakin lähitulevaisuudessa enemmän esillä, on taiteen ja taidelähtöisten menetelmien hyödyntäminen lääketieteen opintojen osana. Tähän liittyen konferenssissa oli esillä myös lääkäriopiskelijoiden hyvinvoinnin näkökulma.
Tutkimukseen perustuva evidenssi toiminnan vaikutuksista ja vaikuttavuudesta on edelleen tärkeää toiminnan perustelemiseksi. Kriittinen suhtautuminen nk. evidenssin hierarkiaan tuli kuitenkin esille useammassa puheenvuorossa. Tutkimuskentällä on tunnistettu, että biologiset ja lääketieteelliset mallit ovat dominoineet erityisesti terveydenhoidon kontekstiin sijoittuvaa taiteen vaikutusten tutkimusta. Lääketieteen alan kriteeristön kritiikitön soveltaminen tutkittaessa moniulotteisia ilmiöitä, kuten taiteen ja hyvinvoinnin väliset yhteydet, voi kuitenkin johtaa ilmiön kapeaan tarkasteluun. Tällöin taiteen erityislaatu, eli juuri se, mihin taiteen positiiviset vaikutukset liittyvät, voivat jäädä huomiotta.
Mitä jäi käteen?
Konferenssissa saimme paljon uusia kontakteja ja myös konkreettisia asioita lähti liikkeelle. Saimme muun muassa kutsun kirjoittaa State of Arts & Health in Finland -artikkeli merkittävään brittiläiseen Arts & Health -lehteen. Aiemmin vastaavia koosteita on julkaistu mm. Kanadan, Ruotsin ja Norjan, Australian sekä Yhdysvaltojen tilanteista. Taikusydän -tutkijaverkosto liittyi British Academyn rahoittaman Arts Health Early Career Research Networkin alueverkostoksi, jonka kanssa jatkossa voidaan muun muassa suunnitella yhteisiä tapahtumia. Pohjoismaisen tutkijaverkoston perustamista suunniteltiin tanskalaisten ja norjalaisten yhteistyötahojen kanssa.
Kiinnostavana jäivät mieleen myös Social Prescribing ja Arts on Prescription –toimintamallit, jotka ovat tietynlaisia kulttuurilähetteitä tai reseptejä yleislääkärien suosittelemaan taideryhmätoimintaan. Merkittävillä terveysviranomaisilla oli hienoja puheenvuoroja. Seminaarin avasi Duncan Selbie, joka johtaa Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta vastaavaa Public Health Englandia. Selbien viestinä oli: “Investing in arts, culture and volunteering is essential for genuine improvement in the health of the nation”. Tästä huolimatta Brianniassa kulttuurihyvinvointitoimintaa rahoitetaan pääosin erilaisten säätiöiden kautta – julkisen rahoituksen osuus on hyvin pientä.
Konferenssi vahvisti näkemystämme siitä, että tarvitsemme kansainvälisiä yhteyksiä kulttuurihyvinvinvointialan kehittymiseksi – mutta kansainvälisesti olemme samalla monissa asioissa edelläkävijöitä! Samat asiat ja ilmiöt puhuttavat sekä Britanniassa että meillä. Olemme erityisen pitkällä rakenteiden kehittämisessä, mutta yhteistyö ja eri toimijoiden sitouttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä, jossa olemme nyt erittäin hyvässä alussa.
Taikusydän-toimintamalli alueverkostoineen herätti paljon kiinnostusta. Verkostojen rakentaminen käytännössä kiinnosti; miten pidämme yhteyttä, miten tieto kulkee, miten viestintä toimii sekä miten sitouttaa mukaan toimijoita pienillä resursseilla. Selvää on, että Taikusydämen kaltaista kansallista koordinaatiota tarvitaan Suomessa myös jatkossa luomaan ja ylläpitämään verkostomaisia yhteyksiä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
P.S.
Suomen kulttuurihyvinvointikenttää sekä ajankohtaisia uutisia Britannista voi seurata birttisilmälasien läpi myös tutkija, kliininen psykologi Katherine Taylorin blogissa: https://artthouwell.com/, twitterissä @communikatt. Kat Taylor vieraili Taiteen edistämiskeskuksen kutsumana Suomessa touko-kesäkuussa 2017 kolmen viikon ajan tutustumassa suomalaiseen kulttuurihyvinvointiosaamiseen ja vaikuttui maassamme tehtävästä työstä.
Seminaarin taltionteihin voi tutustua Youtubessa
Muutamia linkkejä kansainvälisen tiedon lähteille:
http://www.artshealthandwellbeing.org.uk/
http://www.culturecase.org/
http://www.artshealthresources.org.uk/links/
http://www.lahf.org.uk/
http://www.ahsw.org.uk/
http://www.artsandhealth.org.au/