Kulttuurihyvinvoinnin sanasto

Kulttuurihyvinvoinnin sanasto kattaa joukon termejä, joista on hyödyllistä olla tietoinen työskenneltäessä kulttuurihyvinvointialalla. Sanaston tavoitteena on luoda pohjaa kulttuurihyvinvointialan monialaiselle yhteistyölle, selkeälle viestinnälle ja yhteisen kielen löytämiselle. Sen pohjana on laaja verkkojulkaisu Kulttuurihyvinvoinnin ABC – ableismista yleisötyöhön, jonka 153 termistä on tälle sanastosivulle valikoitu 34 keskeistä termiä.

Käytetyimmät:

Termien määritelmien perustana ovat olleet niiden yhteydessä mainitut lähteet. Osaa lähteistä on hyödynnetty termien määrittelyssä sanasta sanaan, jotta jo vakiintuneiden termien merkitys ei muuttuisi olennaisesti. Toisten termien määrittelyssä on ensin koottu yhteen aineistoista nousevia yhdistäviä tekijöitä sekä useissa lähteissä toistuvia kuvauksia. Tuloksena syntynyttä määritelmää on sen jälkeen työstetty ja muokattu asiantuntijoiden kanssa ymmärrettäväksi paremmin kulttuurihyvinvointialan käytössä. Määritelmien kirjoitusasun muotoilussa on hyödynnetty apuna Microsoft Copilot -tekoälyä.

Tutustu Kulttuurihyvinvoinnin ABC-verkkojulkaisuun (linkki tulossa).

Sisällysluettelo:

 

Erityistaidetoiminta

Erityistaidetoiminta on taidetoiminnan ala, joka mahdollistaa tukea tarvitsevien ihmisten osallisuuden taiteeseen yhdenvertaisina taiteen tuottajina. Alaan kuuluu muun muassa kehitysvammaisten, autismikirjon henkilöiden sekä laaja-alaisia oppimisen haasteita omaavien henkilöiden tuettu taidetyöskentely taiteen harrastajina, opiskelijoina ja ammattilaisina.

Suomessa erityistaidetoimintaa järjestävät esimerkiksi Kaarisilta ry Lahdessa, Ateljee Eivor Porvoossa, Ateljee K Hämeenlinnassa, Autismisäätiö usealla eri paikkakunnalla, Lyhty ry, Studio Aula Helsingissä, Pirkanmaan Setlementtipalvelut Oy:n Omapolku Tampereella, Etelä-Savon hyvinvointialueen Taidepesula Pieksämäellä, Kirsikoti ry Lieksassa ja Taidekeskus Into ry Turussa.

Erityistaidetoiminnan edunvalvojajärjestö Suomessa on alan asiantuntijoista koostuva Kettuki ry.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Haveri, M. 2016. Hyviä kysymyksiä – eettinen erityistaidetoiminta. Hämeenlinna: Kettuki ry. Viitattu 18.12.2023. https://kettuki.fi/wp-content/uploads/2021/07/KETTUKIN_eettinenopas_hyvia_kysymyksia_A5_WEB.pdf.

Kettuki. Viitattu 18.12.2023. https://kettuki.fi/.

Takaisin sisällysluetteloon.

Etiikka, eettinen ohjeisto

Moninaisissa toimintaympäristöissä toteutettava osallistava ja yhteisöllinen taidetoiminta on yleistynyt 2000-luvun alusta lähtien. Näissä uusissa ympäristöissä työskentely edellyttää taide- ja kulttuurialan ammattilaisilta uudenlaista eettistä osaamista. Kulttuurihyvinvointialalla ei kuitenkaan ole olemassa yhteistä, yleisesti tunnettua eettistä ohjeistoa, sillä ala on vielä suhteellisen uusi. Myös taidealojen eettinen ohjeisto on vasta kehittymässä.

Sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla sen sijaan on omia eettisiä ohjeistoja ja periaatteita, jotka kertovat eri ammattien ja alojen edellyttämistä asenteista, vastuista ja suhtautumistavoista. Eettiset ohjeistot ovat myös toimintatapojen tunnetuksi tekemisen väline. Kulttuurihyvinvointialalla työskentelevien on hyvä olla tietoisia näistä ohjeistoista ja pohtia omaa toimintaansa suhteessa niihin.

Eettisen taidetoiminnan perusta rakentuu taiteen ammattilaisten arvoille sekä toimintaympäristön ja osallistujien arvojen huomioimiselle. Kehittynyttä ammattilaisuutta on valmius tutkia omia toimintatapoja eettisesti ja vastuullisesti arvioiden. Kulttuurihyvinvointialan ammattilaisen eettisiin työtapoihin kuuluu omista ammatillisista rajoista ja omasta jaksamisesta huolehtiminen. Taiteella on myös laajemmin vastuuta yhteiskunnasta, ihmisistä ja luonnosta, joten taide- ja kulttuuritoiminnassa on otettava huomioon sen vaikutukset ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävyyteen.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Forum Artis 2022. Eettinen ohjeisto taide- ja kulttuurialalle. Helsinki: Forum Artis. Viitattu 18.12.2023. https://eettinentaide.fi/.

Haveri, M. & Lilja, P. 2022. Yhdenvertainen taide. Hyviä kysymyksiä ja parhaita käytäntöjä. Hämeenlinna: Kettuki ry. Viitattu 18.12.2023. https://kettuki.fi/wp-content/uploads/2022/08/KETTUKI_opas_yhdenvertainen_taide_saavutettava_pdf.pdf.

Kantonen, L. & Karttunen, S. 2021. Yhteisötaiteen etiikka. Kirjoituksia vastuusta, vallasta ja vapaudesta. Teoksessa Kantonen. L. & Karttunen, S. (toim.) Yhteisötaiteen etiikka. Tilaa toiselle, arvoa arvaamattomalle. Kokos julkaisuja 10. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Viitattu 18.12.2023. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-353-038-6.

NOAH – National Organization for Arts in Health 2023. Code of ethics. For artists and arts administrators in healthcare and community settings. Viitattu 25.11.2025. https://thenoah.org/code-of-ethics-2023-edition/

Taikusydän 2023. Eettisiä näkökulmia taiteilijan työhön uusissa toimintaympäristöissä. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 18.12.2023. https://taikusydan.turkuamk.fi/yleinen/eettisia-nakokulmia-taiteilijan-tyohon-uusissa-toimintaymparistoissa/.

Takaisin sisällysluetteloon.

Etsivä kulttuurityö 

Etsivä kulttuurityö pyrkii monialaisessa yhteistyössä tunnistamaan ja aktiivisesti kohtaamaan eri-ikäisiä ihmisiä, jotka hyötyisivät taiteen ja kulttuurin harrastamisesta, mutta jotka ovat vaarassa jäädä toiminnan ulkopuolelle. Ulkopuolelle jäämiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi sosioekonomiset ja kulttuuriset sekä toimintakykyyn, sukupuoleen tai tiedon ymmärtämiseen liittyvät tekijät.

Etsivässä kulttuurityössä tuetaan kohderyhmään kuuluvia ihmisiä kulttuuripalveluihin osallistumisessa, ohjataan heitä harrastuksiin ja järjestetään heille kohdennettua kulttuuri- ja harrastustoimintaa. Se edistää monialaisesti järjestettyjen kulttuuripalvelujen saavutettavuutta. Se vie palveluita sinne, missä niiden käyttäjät ovat ja huomioi heidän tarpeensa sekä kiinnostuksen kohteensa. Etsivä kulttuurityö on myös ennakoivaa, korjaavaa ja varhaista puuttumista, jossa lisätään ja edistetään ihmisten kulttuurista osallisuutta kuntien ja hyvinvointialueen sektorirajat ylittävällä yhteistyöllä.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Houni, P.; Turpeinen, I. & Vuolasto, J. 2020. Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 18.12.2023. https://www.taike.fi/fi/julkaisut/taidetta-kulttuurihyvinvoinnin-kasikirja.

Turpeinen, I.; Juntunen, M.-L. & Kamensky, H. 2019. Etsivä kulttuurityö lisää lasten ja nuorten kulttuurista osallisuutta. ArtEqual Policy Brief 2/2019. Helsinki: Taideyliopisto. Viitattu 18.12.2023. https://sites.uniarts.fi/documents/14230/0/Etsiv%C3%A4+kulttuurity%C3%B6+PB/f4b98b97-85ac-4c82-90a9-d090de72c63d.

Takaisin sisällysluetteloon.

Hybridiammattilaisuus taiteen kentällä

Taiteen ammattilaisten työ on viime vuosina laajentunut yhteiskunnan eri toimintakentille, jolloin on alettu puhua taiteilijan ammatin laajentumisesta, hybridiammattilaisuudesta ja hybriditaiteilijuudesta. Taiteilijan ammatin hybridisoitumista määritellään kirjallisuudessa vaihtelevin painotuksin. Joskus pelkästään se, että taiteilija tekee useaa rinnakkaista työtä, kuten opettaa taidetta ja tekee omaa taiteellista työtään, ymmärretään hybridisoitumiseksi.

Toisinaan hybridiammattilaisuuteen liitetään oletuksia taiteilijan ammattitaidon laaja-alaistumisesta ja työn luonteen muutoksesta. Hybridiammattilaisella voi olla taustallaan esimerkiksi kaksi eri alan tutkintoa, joita hän hyödyntää työskennellessään taiteilijana esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristöissä. Vahvassa merkityksessä hybridisoituminen tarkoittaa, että monet työtehtävät ja niihin liittyvät tiedot ja taidot sekoittuvat niin, että kokonaisuudesta syntyy jotain uutta.

Hybridiammatillisuuteen kuuluu usein myös ammatillisen identiteetin uudelleen määritteleminen, ja omaa työnkuvaa sanoitetaan useammalla ammattinimikkeellä tai kehitetään kokonaan uusi. Hybridi-identiteetti voi auttaa taiteen ammattilaisia ymmärtämään oman osaamisensa rajoja ja omaa muuttuvaa asiantuntijuuttaan monialaisissa ympäristöissä työskennellessä.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Ansio, H.; Houni, P. & Piispa, M. 2018. “Ei ole keksitty sitä ammattinimikettä, mikä olisin”. Sosiaalisesti sitoutuneen taiteen tekijät ja hybridinen työ. Yhteiskuntapolitiikka. Vol. 83, No 1, 5–17. Viitattu 18.12.2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136024/YP1801_Ansioym.pdf?%20sequence=1.

Karttunen, S. 2017. Laajentuva taiteilijuus. Yhteisötaiteilijoiden toiminta ja identiteetti hybridisaatio-käsitteen valossa. Tahiti 1/2017. Viitattu 18.12.2023. https://tahiti.journal.fi/article/view/85656/44606.

Koivisto, T.-A. 2022. The (un)settled space of healthcare musicians: hybrid music professionalism in the Finnish healthcare system. Studia musica 89. Helsinki: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Viitattu 18.12.2023. https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7582.

Takaisin sisällysluetteloon.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (HYTE)

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisellä (HYTE) tarkoitetaan toimia, joilla kavennetaan väestön terveyseroja, ehkäistään sairauksia sekä ylläpidetään ja parannetaan ihmisten terveyttä, hyvinvointia, osallisuutta sekä työ- ja toimintakykyä.

Hyvinvointia ja terveyttä edistävillä toimenpiteillä vaikutetaan yksilöihin, yhteisöihin ja heidän elinympäristöihinsä. HYTE-toiminnalla voidaan osaltaan hillitä kustannuksia, jotka aiheutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, sairauspoissaoloista, työ- ja toimintakyvyn laskusta sekä varhaisesta eläköitymisestä.

Terveyttä ja hyvinvointia edistetään esimerkiksi kehittämällä palveluita, lisäämällä ihmisten tietoa ja taitoja sekä muuttamalla asenteita ja arvoja terveyttä edistävään suuntaan. HYTE-toiminta ja -palvelut voivat olla luonteeltaan edistäviä, ehkäiseviä sekä arkea tukevia.

Esimerkkejä HYTE-palveluista ja -toiminnasta ovat muun muassa:

  • tapaturmien ehkäiseminen
  • liikuntapalvelut
  • kansalaisopistojen toiminta
  • kirjastot ja kulttuuripalvelut
  • monialaiset kulttuurihyvinvointipalvelut
  • terveellisen ravitsemuksen edistäminen
  • päihdehaittojen ja riippuvuuksien ehkäiseminen

Lainsäädännössä määritellään laajasti tehtäviä, joilla edistetään hyvinvointia ja terveyttä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, vastuista ja toimenpiteistä säädetään muun muassa kuntalaissa, terveydenhuoltolaissa sekä laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Lisäksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ohjataan useissa muita hallinnonaloja koskevissa laeissa kuten kuntien kulttuuritoimintalaissa. Lainsäädäntö myös velvoittaa kuntia ja hyvinvointialueita neuvottelemaan vähintään kerran vuodessa keskenään sekä muiden toimijoiden kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevista tavoitteista, toimenpiteistä, yhteistyöstä ja seurannasta.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on useiden toimijoiden yhteinen tehtävä, jossa muodostuvalla yhdyspinnalla tarvitaan niin kuntia, hyvinvointialueita, järjestöjä kuin yrityksiäkin. Hyteä tarvitaan ennen sote-palveluita, niiden aikana ja niiden jälkeen.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Hakamäki, P.; Nick, R.; Valli, N. & Kuitunen-Kaija, O. 2024. Hyvinvointia edistävä toiminta helposti löydettäväksi: hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kansallisen palvelukonseptin määrittelyä. Versio 1.1. Huhtikuu 2024. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.9.2024. https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULHTPK.

Kuntaliitto. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Viitattu 11.9.2024.
https://www.kuntaliitto.fi/hyvinvointi-ja-sivistys/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistaminen.

Kuntaliitto. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Viitattu 11.9.2024.
https://www.kuntaliitto.fi/yhteistyo-ja-yhdyspinnat/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistaminen.

Patja, K.; Absetz, P. & Rautava, P. (toim.) 2022. Terveyden edistäminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 11.9.2024. https://www.oppiportti.fi/op/opk04647.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Viitattu 11.9.2024.
https://stm.fi/terveyden-edistaminen.

Tenkula, T. & Lindholm, J. 2025. Hyvinvointialueen tehtävät hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Helsinki: Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy. Viitattu 1.8.2025. https://www.hyvil.fi/wp-content/uploads/2025/01/HYTE-maarittely_final_1.0.pdf

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen. Viitattu 11.9.2024. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen.

Takaisin sisällysluetteloon.

Ikäystävälliset kulttuuripalvelut 

Ikäystävällisillä kulttuuripalveluilla tarkoitetaan ikääntyneet huomioivaa tai ikääntyneille kohdennettua kulttuuri- ja taidetoimintaa sekä -palveluja. Toiminta ja palvelut ovat saavutettavia ja esteettömiä. Jos ikääntynyt ei muuten pääse osallistumaan, tuodaan palveluita aktiivisesti hänen luokseen. Ikäystävälliset kulttuuripalvelut tarjoavat mahdollisuuksia itse tekemiseen, osallistumiseen ja kokemiseen kaikenikäisille. Ne eivät syrji mitään ikäryhmää, tee olettamuksia tai aliarvioi osallistujia iän perusteella.

Ikäystävällistä toimintaa ja palveluita kehitetään aktiivisessa vuorovaikutuksessa eri-ikäisten yleisöjen kanssa. Ikäystävällisiä kulttuuripalveluita tuottavat toimijat viestivät kulttuuripalveluista ymmärrettävästi ikääntyneiden käyttämissä viestintäkanavissa ja tuovat myös visuaalisesti esiin kaikenikäisiä ihmisiä osana palveluiden markkinointia ja viestintää.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

AILI-verkosto 2023. Ikäystävällinen kulttuuri. Viitattu 18.12.2023. https://ailiverkosto.fi/ikaumlystaumlvaumlllinen-taide-ja-kulttuuri.html.

Kukkonen, A. & Mäkinen, M. 2021. Ikäystävällinen orkesteri. Orkesterien ikääntyneille suunnatun yleisötyön käsikirja. Helsinki: Suomen Sinfoniaorkesterit ry. Viitattu 18.12.2023. https://sinfoniaorkesterit.fi/assets/ikaystavallinen-orkesteri.pdf.

Takaisin sisällysluetteloon.

Julkinen taide

Julkiseksi taiteeksi kutsutaan julkisella tai puolijulkisella paikalla olevaa taidetta. Julkisella paikalla taide voi sijaita kaikille avoimessa ja käytettävissä olevassa kaupunkitilassa, kuten kadulla, rakennuksen seinässä, torilla, puistossa, uimarannalla tai urheilukentällä. Puolijulkiseen tilaan, kuten kauppakeskukseen, sairaalaan ja kerrostalon piha-alueelle, toteutettu taide voi olla yleisön koettavissa tilan asettamin ehdoin.

Julkinen taideteos voi olla rakennuksesta erillinen, kuten jalustalla oleva veistos tai rakennukseen kiinteästi kuuluva, kuten seinämaalaus tai rakenteisiin asennettu valoteos. Julkinen taideteos voi olla myös esimerkiksi maalaus, veistos, grafiikanteos, valokuva-, video-, valo- tai ääniteos, esityksellinen tapahtuma tai näiden yhdistelmä. Julkisen taideteoksen voi rahoittaa niin valtio, kunta kuin yksityinen taho.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Julkinentaide.fi 2023. Viitattu 18.12.2023. https://www.julkinentaide.fi/.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuurihyvinvoinnin puheeksioton malli

Kulttuurihyvinvoinnin puheeksioton mallin avulla eri alojen ammattilaiset voivat tukea asiakkaan hyvinvointia kulttuuritoiminnan, taiteen ja luovuuden keinoin. Mallin tavoitteena on auttaa ammattilaista ottamaan luovuus, kulttuuritoiminta ja taide puheeksi monipuolisissa asiakaskohtaamisissa, herättää asiakkaan motivaatiota oman hyvinvoinnin ja terveyden lisäämiseksi sekä tukea palveluohjauksessa. Malli koostuu kolmesta kysymyksestä, joita voi täydentää lisäkysymyksillä.

Kysymykset ovat:

1) Millaista luovuutta, kulttuuritoimintaa ja taidetta sinun elämässäsi on nyt tai on ollut aikaisemmin?

2) Mitä ajatuksia, tunteita ja/tai tuntemuksia luovuus, kulttuuritoiminta ja taide sinussa herättää?

3) Jos haluaisit lisätä luovuutta, kulttuuritoimintaa ja taidetta elämääsi, mitä se olisi?

Kulttuurihyvinvoinnin puheeksioton mallia voi käyttää itsenäisesti tai sen sisältöä voi hyödyntää osana muita vastaavia malleja. Sitä voivat hyödyntää eri alojen ammattilaiset monenlaisissa asiakaskohtaamisissa, asiakas- ja palveluohjauksessa sekä prosessinomaisen elintapaohjauksen tukena eri-ikäisten asiakkaiden kanssa. Kulttuurihyvinvoinnin neuvonnan ja ohjauksen OAB61 -koodi mahdollistaa kulttuurihyvinvointiin liittyvän ohjauksen ja neuvonnan kirjaamisen rakenteisesti terveydenhuollossa.

Kulttuurihyvinvoinnin puheeksioton malli perustuu motivoivaan ja vahvuuskeskeiseen ohjaukseen. Sen tärkein periaate on, että kulttuuria, taidetta ja luovuutta lähestytään myönteisesti ja asiakaslähtöisesti. Mallin kehittämisessä on hyödynnetty muun muassa motivoivan haastattelun ja hoitavan viestinnän menetelmiä sekä Liikkumisen edistämisen mini-interventiomallia.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Siponkoski, S. 2025. Kulttuurihyvinvoinnin puheeksioton malli. Innokylä. Viitattu 30.3.2025. https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/kulttuurihyvinvoinnin-puheeksioton-malli.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Uudet hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen toimenpidekoodit nyt käytettävissä. 5.9.2025. Viitattu 8.9.2025. https://thl.fi/-/uudet-hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-toimenpidekoodit-nyt-kaytettavissa.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuurihyvinvointi

Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan kulttuurin ja taiteen mahdollisuuksia edistää hyvinvointia ja hoitaa ihmisen terveyttä läpi elämän. Kulttuurihyvinvointi-sanan juuret ulottuvat vuosiin 2012–2013, jolloin se kehitettiin osana Kulttuurihyvinvointia Turussa -verkoston toimintaa. Uusi sana ja termi otettiin käyttöön Turun ammattikorkeakoulun, Turun yliopiston, Taiteen edistämiskeskuksen, Turun kaupungin sekä paikallisten järjestöjen yhteistyönä kuvaamaan taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintaa.

Uutta, vielä muotoutumassa olevaa toiminnan, kehittämisen, koulutuksen ja tutkimuksen kenttää kuvaamaan koettiin tarvetta luoda uusi, suomenkielinen termi, joka yhdistäisi alan toimijoita. Tavoitteena oli myös selkeyttää ja tehostaa taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -toimintana tunnetusta ilmiöstä viestimistä toiminnan rahoittajille, päätöksentekijöille ja rakenteiden kehittäjille.

Kulttuuri, taiteet ja luova toiminta voivat tukea ihmisten terveyttä ja hyvinvointia monin eri tavoin. Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan sitä, että yksilö tai yhteisö kokee taiteen, kulttuurin ja luovan toiminnan merkityksellisenä hyvinvoinnilleen. Kulttuuri ja taiteet voivat sekä luoda uusia että vahvistaa olemassa olevia merkityksiä ja kokemuksia, jotka tukevat hyvinvointia.

Kulttuurihyvinvoinnin ytimessä on ihmisen oma toimijuus taiteen ja kulttuurin kokijana ja tekijänä, jolla on kulttuurisia tarpeita ja oikeuksia. Tämä sisältää myös arjen kulttuurin. Kulttuuristen tarpeiden ja oikeuksien täyttyminen ja toteutuminen on kulttuurihyvinvointia: jokainen ihminen on omalla tavallaan kulttuurinen, luova ja itseään ilmaiseva – iästä, voinnista, elinolosuhteista tai elämäntilanteesta riippumatta.

Kulttuuri ja sen hyvinvointia tukevat vaikutukset ja merkitykset ovat läsnä koko ihmisen elämän ajan. Ne ilmenevät jokaisen omassa taide- ja kulttuurisuhteessa, rakentavat kulttuurista pääomaa ja ovat olennainen osa hyvää elämää sekä elinikäistä oppimista.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Kulttuurihyvinvoinnin perusteet -verkkokurssi 2022. Digicampus. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, Turun yliopiston Sote-akatemia, Taikusydän & Kulttuurikampus Turku. Viitattu 22.2.2024. https://taikusydan.turkuamk.fi/yleinen/avoin-verkkokurssi-kulttuurihyvinvoinnin-perusteet/.

Leppisaari, K. 2025. Kulttuurihyvinvoinnin merkitysulottuvuuksia. Teoksessa Leppisaari, K. (toim.) Elämä vaatii taidetta! Kirja kulttuurihyvinvoinnista. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 26.11.2025. https://www.taike.fi/fi/julkaisut/elama-vaatii-taidetta-kirja-kulttuurihyvinvoinnista.

Lilja-Viherlampi, L-M. 2021. Mitä on kulttuurihyvinvointi? Musiikki. Vol. 51, Nro 4, 74–89. Viitattu 22.2.2024. https://musiikki.journal.fi/article/view/113252/72610.

Lilja-Viherlampi, L-M. & Rosenlöf, A-M. 2019. Moninäkökulmainen kulttuurihyvinvointi. Teoksessa Tanskanen, I. (toim.) Taide töissä: Näkökulmia taiteen opetukseen sekä taiteilijan rooliin yhteisöissä. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 20–39. Viitattu 22.2.2024.  https://www.theseus.fi/handle/10024/227439.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuurihyvinvointiala

Kulttuurihyvinvointialalla tarkoitetaan ensinnäkin toiminnan, kehittämisen, koulutuksen ja tutkimuksen moniammatillista kenttää, jonka sisältö liittyy kulttuurihyvinvointiin. Toiseksi kyseessä on uusi, muotoutumassa oleva ammatti- ja osaamisala, jossa syntyy uusia työnkuvia ja ammattinimikkeitä.

Kulttuurihyvinvointialalla kehitetään, toteutetaan ja sovelletaan sisältöjä, menetelmiä, työtapoja, palveluita ja toimintaa, jotka syntyvät kulttuuri- ja taidealojen sekä sosiaali-, terveys-, kasvatus-, opetus- ja ohjausalojen sekä hyvinvointialojen yhteistyönä. Näitä sisältöjä ja menetelmiä hyödynnetään yksilöiden ja yhteisöjen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Lilja-Viherlampi, L-M. 2021. Mitä on kulttuurihyvinvointi? Musiikki. Vol. 51, Nro 4, 74–89. Viitattu 22.2.2023. https://musiikki.journal.fi/article/view/113252/72610.

Lilja-Viherlampi, L-M. & Rosenlöf, A-M. 2019. Moninäkökulmainen kulttuurihyvinvointi. Tanskanen, I. (toim.) Taide töissä: Näkökulmia taiteen opetukseen sekä taiteilijan rooliin yhteisöissä. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 20–39. Viitattu 22.2.2023. https://www.theseus.fi/handle/10024/227439.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuurihyvinvointipalvelut ja –toiminta (taide- ja kulttuurilähtöiset tai taideperustaiset hyvinvointipalvelut)

Monenlainen taide- ja kulttuuritoiminta voi edistää hyvinvointia ja terveyttä. Laajasti ajateltuna mikä tahansa kulttuuripalvelu, jolle palvelun tilaaja sekä palvelun tuottaja asettavat yhdessä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteita, voidaan nähdä kulttuurihyvinvointipalveluna. Palvelun käyttäjä voi myös itse kokea minkä tahansa kulttuuri- tai taidepalvelun kulttuurihyvinvointipalveluna, jos hän kokee sen vaikuttavan omaan hyvinvointiinsa.

Rajatummasta näkökulmasta kulttuurihyvinvointipalveluilla tarkoitetaan asiakas-, ihmis- ja tarvelähtöisiä matalan kynnyksen saavutettavia ja räätälöityjä taide- ja kulttuuripalveluita, joilla on julkilausuttuja terveyttä ja hyvinvointia edistäviä tavoitteita. Näiden tavoitteiden toteutumisen seuranta ja arviointi on tärkeä osa palveluiden kehittämistä ja laadun varmistamista.

Palvelulla tarkoitetaan aineetonta, ajassa tapahtuvaa prosessia, joka syntyy vuorovaikutuksessa palvelun tuottajan ja käyttäjän välillä ja joka tuottaa arvoa palvelun käyttäjälle. Toiminnalla viitataan laajemmin erilaisten kulttuurihyvinvointiin liittyvien toimien kokonaisuuteen, johon voi kuulua niin palveluita kuin toiminnan yleistä järjestämistä ja kehittämistä.

Kulttuurihyvinvointipalvelun käyttö voi esimerkiksi lisätä toimintakykyä, elämänhallinnan tunnetta ja koettua terveyttä ja hyvinvointia, ehkäistä yksinäisyyttä ja sosiaalista eriytymistä, lisätä osallisuutta ja kykyä itseilmaisuun, parantaa työhyvinvointia tai tukea mielenterveyttä.  Kulttuurihyvinvointipalveluilla pyritään usein tavoittamaan yleisen kulttuuritarjonnan ulkopuolelle jääviä ihmisiä, joilla on hyvinvoinnin haasteita.

Räätälöityjä ja kohdennettuja palveluita kehittävät ja toteuttavat taide- ja kulttuurialojen sekä sosiaali-, terveys-, kasvatus-, ohjaus- ja hyvinvointialan ammattilaiset monialaisessa yhteistyössä. Parhaimmillaan palveluiden käyttäjät ovat mukana suunnitteluvaiheesta arviointiin. Asiakas- ja palveluohjauksessa kulttuurihyvinvointipalvelut ja -toiminta tulee huomioida osana kaikenikäisten ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Palvelut- ja toiminta on hyvä koota helposti löydettäväksi palvelutarjottimelle.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Hakamäki, P.; Nick, R.; Valli, N. & Kuitunen-Kaija, O. 2023. Hyvinvointia edistävä toiminta helposti löydettäväksi: hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kansallisen palvelukonseptin määrittelyä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 22.2.2024. https://www.julkari.fi/handle/10024/146795.

Johdatus palvelumuotoiluun -MOOC-kurssi. Lapin yliopisto. Viitattu 23.2.2024. https://blogi.eoppimispalvelut.fi/johdatuspalvelumuotoiluun/.

Kippo, S.; Koivisto, T.; Mäki-Opas, T.; Lehikoinen, K.; Lehtimäki, A-V.; Lavikainen, P.; Turtiainen, M. & Martikainen, J. 2023. Kulttuurihyvinvointitoiminnan taloudellinen arviointi: Arviointimenetelmien jatkokehitystarpeet Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:26. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 26.11.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-361-6.

Laakso, S., Kuitu, P. & Nissilä, P. 2022. Pirkanmaan alueellinen kulttuurihyvinvointisuunnitelma. Tampere: Pirkanmaan hyvinvointialue. Viitattu 23.2.2024. https://www.pirha.fi/documents/d/guest/pirkanmaan-kulttuurihyvinvointisuunnitelma.

Lilja-Viherlampi, L-M. 2021. Mitä on kulttuurihyvinvointi? Musiikki. Vol. 51, Nro 4, 74–89. Viitattu 22.2.2024. https://musiikki.journal.fi/article/view/113252.

Lilja-Viherlampi, L. & Rosenlöf, A-M. 2019. Moninäkökulmainen kulttuurihyvinvointi. Tanskanen, I. (toim.) Taide töissä: Näkökulmia taiteen opetukseen sekä taiteilijan rooliin yhteisöissä. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 20–39. Viitattu 23.2.2024. https://www.theseus.fi/handle/10024/227439.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuurikasvatussuunnitelma

Kulttuurikasvatussuunnitelma on työkalu, jonka avulla opetus- ja kulttuurialan toimijat suunnittelevat ja toteuttavat opetuksen yhteydessä tapahtuvaa taide-, kulttuuri- ja kulttuuriperintökasvatusta. Suunnitelman kautta oppilaat pääsevät tutustumaan paikalliseen kulttuuriin, taidelaitoksiin sekä eri taiteenlajeihin. Suunnitelmien avulla taidetta ja kulttuuria voidaan tarjota ikäryhmälle sopivalla tavalla osana koulupäivää.

Kulttuurikasvatussuunnitelma tuo kunnan tai alueen eri toimijoita yhteen suunnittelemaan ja toteuttamaan laadukasta kulttuurikasvatusta. Se yhdistää paikallisen opetussuunnitelman tavoitteet ja kunnan kulttuuritarjonnan ennalta suunnitelluksi ja budjetoiduksi kokonaisuudeksi. Suunnitelma voi koskea varhaiskasvatusta, peruskoulua ja/tai toisen asteen oppilaitoksen opiskelijoita. Siitä voidaan käyttää erilaisia nimityksiä kuten kulttuuripolku tai kulttuuriketju.

Kulttuurikasvatussuunnitelmien tavoitteena on parantaa järjestelmällisesti taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta ja siten tarjota yhdenvertaisia mahdollisuuksia kulttuurin kokemiseen. Lisäksi ne tukevat lasten ja nuorten kulttuuristen oikeuksien toteutumista. Suomen lastenkulttuuriliitto ja sen jäsenkeskukset tukevat kuntia kulttuurikasvatussuunnitelmien laatimisessa ja toteuttamisessa.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Suomen lastenkulttuuriliitto & Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry. Kulttuurikasvatussuunnitelma. Viitattu 18.12.2023. https://kulttuurikasvatussuunnitelma.fi/.

Puntala, M. (toim.) 2025. Opas kuntien kulttuuritoiminnan tueksi. Luku 8. Kulttuurikasvatus ja lastenkulttuuri. Seinäjoki: Etelä-Pohjanmaan liitto. 2025. Viitattu 26.11.2025.
https://epliitto.fi/wp-content/uploads/2025/11/EPL_Opas-kuntien-kulttuuritoiminnan-tueksi_VALMIS_WEB-1.pdf

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuurilähete, kulttuuriresepti

Kulttuurilähete ja -resepti ovat asiakas- ja palveluohjauksessa sekä yhdyspinnoilla hyödynnettäviä toimintamalleja, joissa yleensä sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluiden sekä hyvinvoinnin ja terveyden ammattilaiset ohjaavat asiakkaita kulttuuritoiminnan pariin. Ohjaus voi tapahtua myös järjestö- tai vapaaehtoistoimintana. Lähete voidaan antaa eri-ikäisille henkilöille tai koko perheelle toimintamallin mukaan.

Kulttuurilähetteellä, kulttuurireseptillä tai taidereseptillä asiakas ohjataan useimmiten tietyksi ajanjaksoksi ryhmämuotoiseen taide- ja kulttuuritoimintaan. Joissakin kulttuurilähetemalleissa ohjataan asiakkaita käymään itsenäisesti kulttuurikohteissa ja -tapahtumissa. Lähetteellä kulttuurikohteisiin ja -tapahtumiin voi päästä ilmaiseksi tai edullisemmin yhdessä läheisten kanssa. Joissakin malleissa kulttuuriresepti on yhdistetty kulttuuriluotsitoimintaan. Kulttuurilähetteellä tai -reseptillä ei lähetetä asiakkaita taideterapiaan.

Kulttuurilähete ja -resepti voivat lisätä kulttuurin ja taiteen saavutettavuutta sekä helpottaa haavoittuvassa elämäntilanteessa olevien ihmisten osallistumista taide- ja kulttuuritoimintaan. Lähetteen tavoitteena voi olla esimerkiksi stressin, ahdistuksen tai yksinäisyyden vähentäminen, syrjäytymisen tai masennuksen ehkäiseminen tai mielenterveyden ja osallisuuden tukeminen kulttuurin ja taiteen avulla.

Kulttuuri-/taideresepti on otettu käyttöön alun perin Isossa-Britanniassa yhtenä sosiaalisen lähetteen (engl. social prescribing) muotona. Suomessa tiettävästi ensimmäinen enemmän julkisuutta saanut kulttuurireseptikokeilu tehtiin Turussa kulttuuripääkaupunkivuonna 2011. Tuolloin lääkärit jakoivat terveyskeskuksissa kulttuurireseptejä, jotka sai vaihtaa ilmaiseen pääsylippuun kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumiin. Sittemmin kulttuurilähetteestä ja -reseptistä on kehitetty monentyyppisiä toimintamalleja eri osallistujaryhmille ympäri Suomea.

Esimerkiksi Tampereella on käytössä lapsille ja lapsiperheille suunnattu, neuvolasta saatava harrastelähete sekä yli 60-vuotiaille suunnattu kulttuurilähete, jonka saa muun muassa terveysaseman vastaanotolta. Satakunnan hyvinvointialueella kulttuurireseptin saa esimerkiksi OLKA-pisteiltä, psykiatrisesta sairaalasta ja syöpäyhdistykseltä. Kulttuurilähete on myös nostettu esiin yhtenä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lähetekäytäntönä monialaisen, kansallisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palvelukonseptin kehittämistyössä vuonna 2023.

Kulttuuri-/taidereseptistä on käynnissä useita kokeiluja ja kehittämishankkeita ympäri Eurooppaa. Ruotsissa on pitkäaikaista kokemusta kulttuurireseptimallista Jönköpingin alueella sekä lyhyempänä kokeiluna muun muassa Malmössä. Taidereseptitoiminnasta (engl. arts on prescription) on tehty vuonna 2024 myös ensimmäinen kansainvälinen systemaattinen katsaus, jossa tarkastellaan sen vaikutuksia yksilön terveyteen ja hyvinvointiin. Katsauksen mukaan taidereseptitoimintaan osallistuminen voi parantaa psykososiaalista hyvinvointia monin tavoin.

Kansainvälisissä yhteyksissä taidereseptimallilla tarkoitetaan yleisesti hyvinvoinnin haasteista kärsivien henkilöiden ohjaamista lähetteellä säännölliseen, suljettuun ja ryhmämuotoiseen taidetoimintaan. Osallistujat voivat saada lähetteen sosiaali- ja terveyspalveluista esimerkiksi yleislääkäriltä, sairaanhoitajalta, psykologilta tai sosiaalityöntekijältä. Nuoret voivat saada lähetteen koulussa opettajalta, koulupsykologilta tai -kuraattorilta. Joissakin malleissa lähetteen voi saada myös työllisyyspalveluista.

Osallistujat ohjataan suljettuihin taidetoimintaryhmiin, jotka kokoontuvat yleensä 8–12 viikon ajan, 1–2 kertaa viikossa. Ryhmäprosessin aikana osallistujat pääsevät kokeilemaan eri taiteenlajeja. Lisäksi ryhmät voivat tehdä vierailuja museoihin ja muihin taidelaitoksiin. Taidereseptiryhmiä ohjaavat taide- ja kulttuurialan ammattilaiset kuten taiteilijat, taidepedagogit ja museolehtorit.

Katso myös asiakas- ja palveluohjaus, hyvinvointilähete, kulttuuriluotsi, lähetteet hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, palveluketju, palvelukokonaisuus, taide- ja kulttuuritoiminta neuvoloissa, toimintamalli, yhdyspinta.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Arts on Prescription. A generic programme concept for the Baltic Sea Region. Odense: Odense Municipality. Viitattu 19.12.2023. https://interreg-baltic.eu/wp-content/uploads/2023/08/AoP_Generic-Arts-on-Prescription-Programme_D1.1.pdf.

Arts on Prescription in the Baltic Sea Region Project Partnership. 2025. Arts on Prescription Guide. Viitattu 8.9.2025. https://aop.ndphs.org/.

Bergman, P. 2024. Health promoting potential of Arts on prescription: Studies of people on sick leave for common mental disorders and/or non-specific musculoskeletal pain. Jönköping: Jönköping University, School of Health and Welfare. Viitattu 20.4.2025. https://hj.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2%3A1908601&dswid=9919.

Bergman, P.; Rusaw, D.; Bülow, P. H.; Skillmark, M. & Jansson, I. 2023. Effects of arts on prescription for persons with common mental disorders and/or musculoskeletal pain: A controlled study with 12 months follow-up. Cogent Public Health. Vol. 10, No 1. Viitattu 19.12.2023. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/27707571.2023.2234631.

Haapala R. 2012. Kulttuuriresepti terveydenhuollossa – edut ja haitat. Pro gradu -tutkielma. Hoitotiede. Turku: Turun yliopisto.

Hakamäki, P.; Nick, R.; Valli, N. & Kuitunen-Kaija, O. 2023. Hyvinvointia edistävä toiminta helposti löydettäväksi – hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kansallisen palvelukonseptin määrittelyä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 19.12.2023. https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULHTPK.

Jensen, A.; Holt, N.; Honda, S. & Bungay, H. 2024. The impact of arts on prescription on individual health and wellbeing: a systematic review with meta-analysis. Frontiers in Public Health. Vol. 12: 1412306. Viitattu 27.9.2024. https://doi.org/10.3389/fpubh.2024.1412306.

Jumppanen, A. & Heikkinen, I. 2013. Kulttuurinen huolenpito. Näkökulmia kulttuuristen hyvinvointipalveluiden kehittämiseen Lapuan kaupungissa. Raportteja 107. Seinäjoki: Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Viitattu 27.9.2024. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/05020504-daf0-4357-849d-4d2f058ea892/content.

Kauhanen, H. 2025. Kulttuurihyvinvoinnin toimintamalleja hyvinvointialueilla ja yhdyspinnoilla. Taiteen edistämiskeskus: Kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijapalvelut. Viitattu 10.5.2025. https://www.taike.fi/fi/julkaisut/kulttuurihyvinvoinnin-toimintamalleja-hyvinvointialueilla-ja-yhdyspinnoilla.

Kuitu, P.; Linnansaari, A.; Kesanto-Jokipolvi, H.; Roponen, J.; Koivumäki, T.; Rantala, E.; Laitinen, L.; Rosenlöf, A.-M. & Absetz, P. 2024. Luku 3 Terveys ja hyvinvointi. Teoksessa Käyttäytymistieteellinen tutkimuskatsaus 3/2024. Käyttäytymistieteellinen ennakointi ja tieto tulevaisuuden hallinnossa (KETTU)-hanke. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 27.9.2024. https://valtioneuvosto.fi/kayttaytymistieteellinen-toiminta/kayttaytymistieteellinen-tutkimuskatsaus.

Kulttuuri tekee hyvää. Turku 2011 -hyvinvointiohjelma 2008–2012. Turku: Turku 2011 -säätiö.

Laitinen, L. & Linnossuo, O. 2025. Arts on Prescription (AoP) in the Baltic Sea Region – Qualitative evaluation of the 24 pilot AoP programmes. Reports from Turku University of Applied Sciences 312. Turku: Turku University of Applied Sciences. Viitattu 26.11.2025. https://www.theseus.fi/handle/10024/900205

Laitinen, L. & Linnossuo, O. 2025. Taideresepti mielen hyvinvoinnin tukena – Itämeren alueen mallia yhteiskehittämässä. Taidetutka-verkkolehti. Viitattu 15.6.2025. https://taidetutka.fi/2025/taideresepti-mielen-hyvinvoinnin-tukena-itameren-alueen-mallia-yhteiskehittamassa/.

Lähteenlahti, O. 2023. Kulttuuriresepti. Innokylä. Viitattu 19.12.2023. https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/kulttuuriresepti.

Niiniluoto, N. 2021. Tampereen kaupungin lastenkulttuurin kulttuurikurssit ja harrastelähete: alueellinen kohdentaminen alue- ja lapsiperhetiedon pohjalta. Opinnäytetyö. Kulttuurituotannon koulutusohjelma. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu. Viitattu 19.12.2023. https://www.theseus.fi/handle/10024/512052.

Santala, T. 2023. Kulttuurilähete Tampereella. Viitattu 19.12.2023. https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/kulttuurilahete-tampereella.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuurikirjaaminen

Kirjaaminen ja arviointi ovat keskeisessä roolissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kulttuurikirjaamisella tarkoitetaan kulttuuriin ja taiteeseen liittyvän arvioinnin ja asiakaskohtaisen havainnoinnin kirjaamista potilas- ja asiakastietokantoihin. Tämä pitää sisällään asiakkaan kulttuurisen taustan, kulttuuriin ja taiteeseen liittyvät tarpeet ja toiveet sekä toiminnan aikana ja sen jälkeen tehtyjen havaintojen kirjaamisen. Havainnoinnin ja tiedonkeruun tukena voidaan esimerkiksi vanhuspalveluissa käyttää RAI-välineistön tuottamaa tietoa.

Kirjaamisen avulla kulttuuri- ja taidetoiminta sekä niihin liittyvä arviointi tulee näkyväksi sosiaali- ja terveyspalveluiden yksiköiden arjessa ja raportoinnissa. Kulttuurikirjaaminen tukee asiakaslähtöistä työotetta sekä vahvistaa asiakkaan hyvinvointia ja arvokkaan elämän toteutumista. Kirjaamisen avulla asiakkaiden kulttuuristen oikeuksien toteutuminen pystytään turvaamaan järjestelmällisemmin.

Kulttuurikirjaamista on kehitetty kulttuurisen vanhustyön lähtökohdista. Kulttuurikirjaaminen ei kuitenkaan koske vain ikääntyneitä. Myös muiden, varsinkin pitkäaikaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä olevien henkilöiden kulttuuriset tarpeet ja -toiveet sekä niiden toteutus voidaan kirjata asiakkaan tai potilaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Siponkoski, S. 2020. Kulttuurisen vanhustyön tietopohjaa rakentamassa – RAI-järjestelmän hyödyntäminen. Kulttuurisen vanhustyön AILI-verkosto 2020. Helsinki: Helsingin kaupunki. Viitattu 18.12.2023. https://ailiverkosto.fi/uploads/1/2/9/8/129847645/kulttuurisenvanhusty%C3%B6ntietopohjaarakentamassa.pdf.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: RAI-välineistö. Viitattu 27.9.2024. https://thl.fi/aiheet/ikaantyminen/palvelutarpeiden-arviointi-rai-jarjestelmalla/tietoa-rai-jarjestelmasta/rai-valineisto.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuuriluotsi (myös kulttuurikaveri, -kummi, -ystävä tai -väärti) 

Kulttuuriluotsi on koulutettu vapaaehtoinen, jota voi pyytää tueksi ja seuraksi kulttuurikohteisiin kuten museoon, teatteriin, konserttiin tai joissakin kunnissa myös kuntosalille tai luontoon. Luotsitoiminnan ytimessä on ajatus vertaistuesta ja osallistumisen mahdollistamisesta niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi ilman tukea tutustua kulttuurikohteisiin, osallistua kulttuuritoimintaan tai lähteä luontoon ja liikkumaan. Kulttuuriluotsitoiminnan tavoitteena on edistää kulttuurin ja taiteen sosiaalista ja taloudellista saavutettavuutta sekä tasavertaisia mahdollisuuksia kulttuurielämyksiin.

Kulttuuriluotsitoiminta alkoi Jyväskylässä vuonna 2006. Se on levinnyt erilaisina sovelluksina yli 20 paikkakunnalle eri puolille Suomea. Luotsitoimintaa organisoivat pääasiassa kunnat ja järjestöt. Vuonna 2025 toiminnalla ei ole valtakunnallista koordinaatiota, vaan jokainen toimija tai kunta voi järjestää sitä itsenäisesti.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Jäntti, H. 2017. Kulttuuriluotsi osallisuuden mahdollistajana? – Kulttuuriluotsattujen kokemuksia Tampereella. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntapolitiikka. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 18.12.2023. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/56319.

Nousiainen, M. 2017. Selvitys kulttuuri-, liikunta- ja ympäristöluotsitoiminnasta Suomessa. Tampereen kaupunki, Kulttuurikasvatusyksikkö TAITE & Kulttuurisen vanhus- ja seniorityön kansallinen verkosto AILI. Viitattu 18.12.2023. https://www.kulttuuriakaikille.fi/doc/tutkimukset_ja_raportit/selvitys_kulttuuriluotsitoiminnasta_suomessa.pdf.

Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke Sokra 2022. Kulttuuriluotsitoiminta – vapaaehtoinen tukena kulttuuriosallistumisessa. Innokylä. Viitattu 18.12.2023. https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/kulttuuriluotsitoiminta-vapaaehtoinen-tukena-kulttuuriosallistumisessa.

Timberg, P. 2024. Handbok för kulturkompisverksamhet. Österbottens förbund. Viitattu 10.5.2025.
https://www.obotnia.fi/assets/Sidor/1/250/Kasikirja-SE-Handbok-for-kulturkompisverksamhet-saavutettava.pdf.

Timberg, P. 2024. Kulttuurikaveritoiminnan käsikirja. Pohjanmaan liitto. Viitattu 10.5.2025. https://www.obotnia.fi/assets/Sidor/1/250/Kasikirja-saavutettava.pdf.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuurin TEAviisari

TEAviisari on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämä verkkopalvelu, joka kuvaa kunnan toimintaa kuntalaisten terveyden edistämisessä. TEAviisarin tiedot kuvaavat terveydenedistämisaktiivisuutta (TEA) eli kunnan toimintaa asukkaidensa terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Terveydenedistämisaktiivisuutta mitataan kahden vuoden välein tehtävillä tiedonkeruilla seuraavilla toimialueilla:

  • hyvinvointialue (aiemmin perusterveydenhuolto)
  • perusopetus
  • lukiokoulutus
  • ammatillinen koulutus
  • liikunta
  • kuntajohto

Ensimmäinen kulttuurin tiedonkeruu tehtiin vuonna 2019. Terveydenedistämisaktiivisuus muodostuu seitsemästä eri näkökulmasta:

  • sitoutuminen
  • johtaminen
  • seuranta ja tarveanalyysi
  • voimavarat
  • yhteiset käytännöt
  • osallisuus
  • muut ydintoiminnat.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: TEAviisari. Viitattu 19.12.2023. https://teaviisari.fi/teaviisari/fi/index.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuurinen nuorisotyö

Kulttuurinen nuorisotyö on taiteen ja kulttuurin voimin tehtävää nuorisotyötä, jolla tuetaan nuorten kasvua, identiteetin rakentumista, itsenäistymistä ja osallisuutta yhteiskunnassa. Kulttuurinen nuorisotyö on mukana monessa nuorten kanssa tehtävässä toiminnassa, kuten

  • kunnan ja seurakuntien nuorisotyössä
  • järjestöjen nuorisotyössä ja seuratoiminnassa
  • taideharrastuksissa
  • taiteen perusopetuksessa
  • nuorten omaehtoisessa toiminnassa

Kulttuurinen nuorisotyö vahvistaa nuorten tulevaisuudessa tarvitsemia taitoja, kuten tunnetaitoja, empatiaa ja kriittistä ajattelua, sekä tuo nuorten äänen kuuluviin yhteisöissä ja yhteiskunnassa. Kulttuuri ja taide auttavat nuoria tekemään näkyväksi asioita, joiden ilmaiseminen ja käsitteleminen voi muutoin olla hankalaa. Kulttuurisessa nuorisotyössä eri alojen ammattilaiset työskentelevät yhteisen tavoitteen hyväksi ja vaikuttavat siten yhteiskunnan tulevaisuuteen. 

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Nuori Kulttuuri. Kulttuurinen nuorisotyö. Viitattu 19.12.2023. https://nuorikulttuuri.fi/kulttuurinen-nuorisotyo/.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuurinen vanhustyö

Kulttuurisella vanhustyöllä tarkoitetaan taiteen, taidetoiminnan, luovuuden ja kulttuurin tuomista osaksi vanhustyötä ja sen kehittämistä. Kulttuuriseen vanhustyöhön sisältyy suunnittelua, johtamista, erilaisia käytäntöjä ja arjen toimintaa, jotka liittyvät iäkkään ihmisen kulttuurisiin oikeuksiin osana laadukasta ja omannäköistä elämää. Lähtökohtana ovat kulttuuria ja luovuutta arvostavat arvot ja asenteet. Kulttuurisen vanhustyön ytimessä on myös moniammatillisuus, jossa eri alojen asiantuntijat käyttävät osaamistaan yhteisessä työssä.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Huhtinen-Hilden, L.; Puustelli-Pitkänen, A.; Strandman, P. & Ala-Nikkola, E. 2017. Kohti luovaa arkea. Kulttuurinen vanhustyö asiakaslähtöisyyden edistäjänä. Tutkimusraportti, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 19.12.2023. https://www.theseus.fi/handle/10024/124164.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuuriosallistuminen, kulttuuriin osallistuminen

Kulttuuriosallistumisella voidaan tarkoittaa niin kulttuurin kuluttamista, kuten osallistumista erilaisiin taide- ja kulttuuritapahtumiin tai -palveluihin, kuin omaehtoista taiteen tekemistä ja kulttuurin harrastamista. Joskus asiasta käytetään myös taiteisiin osallistumisen käsitettä, jolla korostetaan rajausta taidetoimintaan, -tapahtumiin, -palveluihin ja -harrastuksiin.

Kulttuuriosallistuminen kytkeytyy lukuisiin tekijöihin. Siihen vaikuttavat muun muassa kulttuuripalveluiden saatavuus ja saavutettavuus sekä ikä, sukupuoli, toimintakyky, koulutus ja tulotaso. Korkea koulutus näyttää Suomessa olevan koko ajan tärkeämpi aktiivisen kulttuuriosallistumisen ennustaja. Kulttuuriosallistumisella on tutkitusti monenlaisia hyvinvointivaikutuksia.

Tilastokeskus seuraa ihmisten osallistumista erilaisiin kulttuuritilaisuuksiin ja -harrastuksiin osana Ajankäyttötutkimusta sekä Vapaa-ajan osallistumisen tilastoa. Ihmiset osallistuvat kulttuuriin sekä kodin ulkopuolella että kotona osana päivittäistä, omannäköistä arkeaan, joten kukaan ei ole täysin kulttuurin osallistumaton.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Heikkilä, R. 2022. Understanding Cultural Non-Participation in an Egalitarian Context. Cham: Palgrave Macmillan. Viitattu 19.12.2023. https://link.springer.com/book/10.1007/978-3-031-18865-7.

Lehikoinen, K. 2021. Sosiaalisesti osallistava taide terveys- ja sosiaalialan ympäristöissä: näkökulmia kulttuurihyvinvointiin. Synteesi 4/2021, 50–73. Viitattu 19.12.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022420729.

Tilastokeskus: Ajankäyttö. Viitattu 19.12.2023. https://www.stat.fi/tilasto/akay.

Tilastokeskus: Vapaa-ajan osallistuminen. Viitattu 30.9.2024. https://stat.fi/tilasto/vpa.

Virolainen, J. 2015. Kulttuuriosallistumisen muuttuvat merkitykset. Katsaus taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen, osallisuuteen ja osallistumattomuuteen. Cuporen verkkojulkaisuja 26. Helsinki: Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. Viitattu 19.12.2023. https://www.cupore.fi/fi/julkaisut/cuporen-julkaisut/jutta-virolainen-kulttuuriosallistumisen-muuttuvat-merkitykset.

Takaisin sisällysluetteloon.

Kulttuuriset oikeudet

Suomessa kulttuurisiin oikeuksiin (engl. cultural rights) viitataan usein sivistyksellisinä oikeuksina. Viime vuosina sivistyksellisten oikeuksien rinnalla on alettu puhua erikseen kulttuurisista oikeuksista, jotka liittyvät erityisesti kulttuuripolitiikkaan sekä taiteisiin ja kulttuuriin. Kulttuurisiin oikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus osallistua taiteisiin ja kulttuuriin, oikeus kehittää itseään ja yhteisöään niiden avulla sekä mahdollisuus ilmaista itseään vapaasti. Nämä oikeudet on tunnistettu YK:n ihmisoikeusjulistuksessa sekä turvattu useissa Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa ja Suomen perustuslaissa.

Kulttuuriset oikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka turvaavat myös kulttuurista moninaisuutta ja vähemmistökulttuurien, kuten romanikulttuurin ja viittomakielisen kulttuurin asemaa. Näihin oikeuksiin kuuluvat myös alkuperäiskansaoikeudet. Suomessa saamelaisten asema alkuperäiskansana on tunnustettu perustuslaissa. Saamelaisilla on oikeus alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan sekä siihen kuuluvia perinteisiä elinkeinojaan.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Finlex. Asetus taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta 6/1976. Viitattu 19.12.2023. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1976/19760006.

Finlex. Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Viitattu 19.12.2023.  https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017. Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategia 2025. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:20. Helsinki: OKM. Viitattu 19.12.2023. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-466-5.

United Nations Human Rights. Office of the High Commissioner. 2025. Special Rapporteur in the field of cultural rights. International Standards. United Nations. Viitattu 10.5.2025. https://www.ohchr.org/en/special-procedures/sr-cultural-rights/international-standards.

YK 1948. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Viitattu 19.12.2023. https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/.

Takaisin sisällysluetteloon.

Luovat menetelmät

Luovalla toiminnalla voidaan viitata monenlaiseen itsensä ilmaisemiseen ja luovaksi koettuun toimintaan. Se voi olla esimerkiksi taidetoimintaa, nikkarointia, puutarhanhoitoa tai kodin sisustamista.

Kun luovaa toimintaa ja luovia menetelmiä hyödynnetään hyvinvoinnin edistämisessä, korostuvat osallistujan oma kokemus sekä aistien ja tunteiden merkitys. Silloin tavoitteena ei ole luova tai taiteellinen lopputulos, vaan prosessi, joka etenee kokemusten ja niiden reflektoinnin kautta.

Luova ryhmätoiminta voi esimerkiksi:

  • tarjota osallistujille uudenlaisia näkökulmia ja merkityksellisyyden kokemuksia
  • helpottaa omien tunteiden käsittelyä
  • edistää vuorovaikutusta ja kuntoutumista
  • lisätä osallisuutta ja uskoa tulevaan.

Eri alojen ammattilaiset voivat käyttää luovaa toimintaa osana työtään omaan ammatilliseen osaamiseensa perustuen. Kun luovaa toimintaa hyödynnetään järjestelmällisesti, kasvatus-, opetus-, sosiaali- ja terveysaloilla, edellyttää se ammattilaisilta luovan toiminnan työtapoihin liittyvää osaamista sekä moniammatillista yhteistyötä. Luovaa prosessia ohjaava ammattilainen tarvitsee työssään muun muassa ymmärrystä ryhmädynamiikasta sekä kykyä tiedostavaan kohtaamiseen ja luottamuksen rakentamiseen.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A.-M. 2019. Luova ryhmätoiminta lisää hyvinvointia. Tutkimuksesta tiiviisti 13. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 22.2.2024.  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137914/URN_ISBN_978-952-343-329-8.pdf.

Huhtinen-Hildén, L. & Karjalainen, A.-L. 2019. Luova toiminta siltana itseen, toisiin ja osallisuuteen. Teoksessa Karjalainen, A.-L. (toim.) Luovan toiminnan työtavat. Käsikirja sosiaali- ja terveysalalle. Jyväskylä: PS-kustannus.

Salmenkangas, M. 2023. Tule hyvä kakku! Työkaluja sukupuolten tasa-arvon luovaan käsittelyyn. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 55. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 22.2.2024. https://www.theseus.fi/handle/10024/794590.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Luovat menetelmät vahvistavat osallisuutta. Viitattu 26.11.2025. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/uudista-asiakastyota-luovasti-ja-leikkisasti/luovat-menetelmat-vahvistavat-osallisuutta.

Huhtinen-Hildén, L. 2025. Luova toiminta ja taidekokemukset hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä. Teoksessa Leppisaari, K. (toim.) Elämä vaatii taidetta! Kirja kulttuurihyvinvoinnista. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 26.11.2025. https://www.taike.fi/fi/julkaisut/elama-vaatii-taidetta-kirja-kulttuurihyvinvoinnista.

Takaisin sisällysluetteloon.

Moniammatillisuus

Moniammatillisuudella tarkoitetaan usean ammattiryhmän välistä yhteistyötä joko organisaation sisällä tai organisaatioiden välisissä verkostoissa, tiimeissä ja työryhmissä. Moniammatillisessa yhteistyössä eri ammattiryhmien tieto ja osaaminen yhdistyvät laaja-alaiseksi ja kokonaisvaltaiseksi tiedoksi.

Moniammatillinen työskentely tuo lisäarvoa sekä ammattilaisille että asiakkaalle, kun eri alojen ammattilaiset työskentelevät asiakaslähtöisesti yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Kun yhdistetään resursseja ja taitoja, on mahdollista saavuttaa sellaista laaja-alaista osaamista ja tuloksia, joihin ei yhden alan osaamisella päästäisi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että asiakkaalle voidaan toteuttaa parempia palveluita, jotka huomioivat asiakkaan tarpeet aiempaa kokonaisvaltaisemmin.

Moniammatillisessa, monialaisessa ja monitoimijaisessa työskentelyssä keskeistä on kulttuuristen, asenteellisten, ammatillisten ja rakenteellisten rajojen ylittäminen. Työskentely edellyttää muun muassa:

  • vuorovaikutus- ja prosessiosaamista
  • uteliaisuutta
  • hyvää johtamista
  • eri alojen ammattilaisten arvopohjan ja etiikan tuntemusta
  • eri alojen ammattikielen tuntemusta.

Monialaisessa työskentelyssä yhdistyvät eri tieteen- ja hallinnonalojen tietoperusta sekä yhteinen tiedonmuodostus. Yhteisen tietoperustan ja näkemyksen muodostamiseksi tarvitaan jaettua asiantuntijuutta sekä tasavertaista kumppanuutta, jossa tunnustetaan jokaisen yhteistyön osapuolen erityisosaaminen. Moniammatillisen yhteistyön onnistumisessa ratkaisevaa on vuorovaikutuksen ja yhteistyön laatu sekä osapuolten yhteistyötaidot. Moniammatillisesta työskentelystä säädetään useissa laeissa. Työskentelyssä on huomioitava tietosuoja ja salassapitovelvollisuus.

Moniammatillisesta yhteistyöstä puhutaan usein sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten välisenä yhteistyönä. Kulttuurihyvinvoinnissa yhteistyöhön tulevat mukaan kulttuuri- ja taidealojen ammattilaiset. Moniammatillinen ja -alainen yhteistyö sekä siihen liittyvä osaaminen on kulttuurihyvinvointitoiminnan kehittämisen ja toteuttamisen ytimessä. Jotta taiteilijoiden työ sekä kulttuurihyvinvointitoiminta voivat integroitua vakiintuneeksi osaksi sairaaloiden, ikääntyneiden hoivayhteisöjen ja muiden toimintaympäristöjen arkea, tarvitaan moniammatillisen yhteistyön rakenteiden, organisoitumisen, koordinaation ja johtamisen tarkastelua sekä pitkäjänteistä kehittämistä.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Kartano, K. 2023. Rohkeus kohdata – Taiteilija vanhustyössä. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 3.9.2024. https://www.taike.fi/fi/julkaisut/rohkeus-kohdata-taiteilija-vanhustyossa.

Kivelä S.; Lilja-Viherlampi L.; Susi M.; Syvälahti A. & Linnossuo O. 2018. MOMU - Moving towards multiprofessional work: Moniammatillisen yhteistyön opas. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.9.2024. https://www.theseus.fi/handle/10024/818525.

Kekoni T.; Mönkkönen, K.; Hujala, A.; Laulainen, S. & Hirvonen, J. 2019. Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa Mönkkönen, K.; Kekoni T. & Pehkonen, A. (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus, 15–46.

Laine, N. 2020. Klovni ja lääkäri nenäkkäin – Moniammatillinen yhteistyö toimenpideklovnin työssä. Talk-verkkolehti. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 3.9.2024.  https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231113145929.

Laitinen, L. & Lilja-Viherlampi, L-M. 2023. Mapping and conceptualising the key competences of arts & health professionals. Teoksessa Laitinen, L.; Bojner Horwitz, E.; Flavin, M.; Petkutė, I.; Sakellari, E. & Thyrén, D. (eds.) Towards Creative Wellbeing – Codeveloping Multimodal Pedagogical Approaches in Higher Education. Reports from Turku University of Applied Sciences 291. Turku: Turku University of Applied Sciences, 35–50. Viitattu 3.9.2024. https://www.theseus.fi/handle/10024/805872.

Mönkkönen, K.; Hyvärinen, M.-L.; Kekoni, T.; Jaakkola, J., & Tiilikainen, E. 2022. Moniammatillinen tiedonmuodostus – neuvottelua välitilassa. Janus – Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti. Vol. 30, No 3, 232–250. Viitattu 3.9.2024. https://doi.org/10.30668/janus.115200.

Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän haasteena ja voimavarana. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 215–240. Viitattu 3.9.2024. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/123995.

Mönkkönen, K.; Kekoni, T.; Timperi, T. & Miettinen, A. 2023. Miksi moniammatillinen vuorovaikutus on kiehtova tutkimuskohde? Sosiaalipsykologian savumerkkejä-blogi. Viitattu 3.9.2024. https://savumerkkeja.wordpress.com/2023/10/03/moniammatillinen-vuorovaikutus-ja-oppiminen-tutkimuskohteena/.

Nuutinen, T. 2024. Taiteilijoiden ammatillinen toimijuus ja työote ikääntyneiden hoivayhteisöissä. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 317. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 3.9.2024. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5126-7.

Timperi, T. 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:22. Helsinki: STM. Viitattu 3.9.2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5399-4.

Takaisin sisällysluetteloon.

Musiikkitahto

Musiikkitahto on henkilökohtainen tahdonilmaus omista musiikkimieltymyksistä. Musiikkitahto kertoo esimerkiksi omaisille, läheisille ja hoitohenkilökunnalle, millaista musiikkia ihminen haluaisi kuulla tai harrastaa tilanteessa, jossa hän ei itse pysty valitsemaan tai tekemään musiikkiin liittyviä aloitteita. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi muistisairauden eteneminen, sairaskohtauksesta johtuva puhekyvyn heikkeneminen tai onnettomuuteen joutuminen. Musiikkitahto kattaa musiikin kuuntelun, laulamisen, soittamisen sekä muun musiikkiin liittyvän toiminnan.

Musiikkitahtoon olisi hyvä kirjata se, millaisiin tilanteisiin, tunteisiin ja ihmisiin oman elämän tärkeä musiikki liittyy. Toivemusiikin lisäksi musiikkitahdossa voi kertoa omasta soitto-, laulu- tai tanssiharrastuksesta sekä musiikillisista ja äänellisistä muistoista. Tärkeää on ilmaista myös se, millaisesta musiikista ei pidä ja milloin kaipaa hiljaisuutta.

Suomessa on tarjolla erilaisia sisältöpalveluja ja menetelmiä, joilla voidaan tukea musiikkitahdon toteuttamista pitkäaikaishoivassa. Musiikkitahdon tiedot auttavat yksilöllisen hoivan tai kuntoutuksen suunnittelussa. Musiikkitahdon tulisi olla kirjattuna paperisena tai sähköisenä paikkaan, josta se on helposti saatavissa.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Lintinen, M. 2023. Musiikkitahto-menetelmä™. Innokylä. Viitattu 20.12.2023. https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/musiikkitahto-menetelmatm.

Tammela, A.; Lintinen, M.; Kuopanportti, T.; Mikkonen, K.; Lämsä, E.; Tienvieri, K.; Pitkäniemi, A.; Kurtti, H. & Keränen, T.-T. 2022. Musiikkitahto osana kulttuurihyvinvoinnin edistämistä ja toteutumista. Taidetutka 2/2022. Viitattu 20.12.2023. https://taidetutka.fi/2022/musiikkitahto-osana-kulttuurihyvinvoinnin-edistamista-ja-toteutumista/.

Tienvieri, K.; Sirviö, H.; Halme, M. & Arola, A. 2023. Musiikkia muistille. Musiikkikuntoutuksen käsikirja muistisairauden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Tampere: Minun ääneni / Arvokas vanhuus ARVA ry. Viitattu 10.5.2025. https://minunaaneni.fi/musiikkia-muistille/.

Takaisin sisällysluetteloon.

Osallistava taide, osallistava taide- ja kulttuuritoiminta

Osallistavalla taiteella tarkoitetaan taiteen kontekstissa tapahtuvaa tilannetta, prosessia, esitystä tai teosta, joka on osallistujalähtöinen tai kutsuu osallistujia mukaan. Tärkeää on vuorovaikutus, oppiminen tai taiteellinen toiminta, joka lähtee osallistujien tarpeista. Lisäksi merkitykselliset kokemukset, niiden jakaminen ja toimijuuden tukeminen ovat olennaisia.

Osallistavassa taiteessa taiteen ammattilainen voi itse ohjata toimintaa tai luoda taiteellaan mahdollisuuksia muiden omaehtoiselle osallistumiselle. Termiä käytetään myös yleisesti kuvaamaan yleisön osallistamista monenlaisiin esityksiin tai taideteosten tekemiseen, vaikka niitä ei olisikaan suunniteltu osallistujalähtöisesti. Osallistavan taidetoiminnan tuottamat merkitykset ja vaikutukset voivat liittyä esimerkiksi osallistujien voimaantumiseen ja hyvinvoinnin kokemuksiin sekä yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin osallistua taiteen tekemiseen.

Taiteen kentällä on pohdittu myös osallistamisen ja osallistumisen eroja. Osallistava toiminta saattaa kuulostaa ylhäältä päin ohjatulta, kun taas osallistuminen viittaa tasavertaisempaan prosessiin. Joissain tilanteissa osallistuva taide -termi voi kertoa paremmin taidetoiminnan tarjoamista mahdollisuuksista aitoon osallisuuteen ja vaikuttamiseen ja kuvata siten paremmin taidetyöskentelyn päämäärää ja arvoja.

Osallistava taide -termin kanssa rinnakkain käytetään muun muassa termejä sosiaalisesti sitoutunut taide, soveltava taide, taidelähtöiset menetelmät tai yhteisötaide.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Haapalainen, R. 2018. Utopioiden arkipäivää: Osallistumisen ja muutoksen paikkoja nykytaiteessa 1980–2011. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Viitattu 23.2.2024. https://helda.helsinki.fi/items/d8d5fadd-2d13-4066-9bbf-df9dcbfc95e3.

Jussilainen, A. 2019. Yhteisötaide – historiaa, määrittelyä ja käytäntöjä. Teoksessa Monni, K. & Törmi, K. (toim.) Yhteisö ja taide – teemoja ja näkökulmia 2000-luvun taiteilijan laajentuneeseen toimintakenttään. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 72. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Viitattu 23.2.2024. https://disco.teak.fi/yhteiso-ja-taide/yhteisotaide-historiaa-maarittelya-ja-kaytantoja/.

Kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen visio 2030, 2022. Helsinki: Taideyliopisto. Viitattu 23.2.2024. https://taju.uniarts.fi/bitstream/handle/10024/7658/Kuvataidekoulutuksen_visio_2030_2022.pdf.

Virolainen, J. 2015. Kulttuuriosallistumisen muuttuvat merkitykset. Katsaus taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen, osallisuuteen ja osallistumattomuuteen. Cuporen verkkojulkaisuja 26. Helsinki: Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. Viitattu 23.2.2024. https://www.cupore.fi/fi/julkaisut/cuporen-julkaisut/jutta-virolainen-kulttuuriosallistumisen-muuttuvat-merkitykset.

Takaisin sisällysluetteloon.

Osallisuus

Osallisuus merkitsee kuulumista yhteisöön ja kuulluksi tulemista. Osallisuuden kokemus on keskeinen osa hyvinvointia.

Se muodostuu neljästä tekijästä:

  • kuuluminen: itselle tärkeään ryhmään tai yhteisöön kuuluminen
  • merkityksellisyys: päivittäisen tekemisen merkityksellisyys
  • hallittavuus: mahdollisuus tavoitella itselle tärkeitä asioita
  • osallistuminen: mahdollisuus osallistua yhteiseen tekemiseen ja vaikuttaa elinympäristöön.

Vahva osallisuuden kokemus lisää yksilön ja yhteisön hyvinvointia sekä edesauttaa hyviä väestösuhteita. Se luo turvallista arkea, parantaa paikallista ilmapiiriä ja yhteisön elinvoimaisuutta. Osallisuus voidaan nähdä myös ihmiskeskeistä osallisuuskäsitystä laajempana planetaarisena osallisuutena. Tällöin omaa toimintaa hahmotetaan suhteessa paikalliseen, globaaliin ja planetaariseen yhteisöön sekä inhimillisiin ja ei-inhimillisiin toimijoihin. Kulttuurinen aktiivisuus, taide ja luova toiminta voivat lisätä ja ylläpitää osallisuutta ja hyvinvointia.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Isola, A.-M. 2022. Osallisuuden kokemukset kulttuurihyvinvointityön tavoitteena. Taidetutka 2/2022. Viitattu 23.2.2024. https://taidetutka.fi/2022/osallisuuden-kokemukset-kulttuurihyvinvointityon-tavoitteena/.

Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 23.2.2024. https://www.julkari.fi/handle/10024/146717.

Salonen, A.O.; Isola, A.-M. & Foster, R. 2022. Osallisuutta, mutta mihin? Planetaarisen kansalaisen osallisuuskäsitys. UAS Journal 3/2022. Viitattu 23.2.2024. https://uasjournal.fi/3-2022/osallisuutta-mutta-mihin-planetaarisen-kansalaisen-osallisuuskasitys/.

Takaisin sisällysluetteloon.

Residenssitoiminta hoitolaitoksissa, residenssitaiteilija

Residenssitoiminnassa ammattitaiteilija työskentelee tietyn ajanjakson esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan yhteisössä kuten hoivakodissa, jossa hän hyödyntää oman taiteenalansa menetelmiä ja osaamistaan. Taiteilijan työskentely voi kohdistua asiakkaisiin, heidän omaisiinsa ja henkilökuntaan tai laajemmin lähialueen yhteisöön. Tällöin työskentelyssä voi olla mukana muun muassa lähialueella toimiva asukasyhdistys tai päiväkoti. Osassa residensseistä taiteilija myös asuu hoito- tai hoivalaitoksessa.

Residenssin järjestäjänä voi olla sosiaali- ja terveysalan toimija tai mikä tahansa muu organisaatio, kuten kunta tai järjestö. Järjestävä taho maksaa taiteilijalle palkan, tarjoaa majoituksen, perehdytyksen, työyhteisön tuen sekä työnohjausta. Residenssitoimintaa erilaisissa hoivaympäristöissä on ollut Suomessa vuosikymmenien ajan. Toimintaan on osallistunut muun muassa muistisairaita, vuodepotilaita, mielenterveyskuntoutujia, omaisia, päiväkotilapsia, sairaalahenkilökuntaa, maahanmuuttajia ja omaishoitajia.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Lapio, P. 2019. Yhteisölähtöinen taiteilijaresidenssi sosiaali- ja terveysalalla. Menetelmäopas. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 15.8.2025. https://www.taike.fi/fi/julkaisut/yhteisolahtoinen-taiteilijaresidenssi-sosiaali-ja-terveysalalla-menetelmaopas.

Työ, tuote ja taide – Taiteilija töissä SOTEssa ja HYTEssä 2018. Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom, Taiteen edistämiskeskus & Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry. Viitattu 20.12.2023. http://taku.fi/wp/wp-content/uploads/2021/05/TAKU_opas_digi.pdf.

Takaisin sisällysluetteloon.

Soveltava taide, taiteen soveltava käyttö

Soveltavassa taiteessa taiteen ammattilainen soveltaa osaamistaan ja taiteen lähestymistapoja työskennellessään samanaikaisesti taidemaailman sisä- ja ulkopuolella eri toimintaympäristöissä. Olennaista on taiteen tekemisen tai siihen osallistumisen prosessi, sen synnyttämät kokemukset, oivallukset, vuorovaikutus sekä osallistujan mahdollisuus saada kosketus omaan luovuuteensa. Soveltavan taiteen ohella voidaan puhua myös taiteen soveltavasta käytöstä.

Soveltavaan taiteeseen sisältyy taiteen ulkopuolisia tavoitteita tai tarpeita. Sillä voidaan tavoitella esimerkiksi luovuuden herättelyä, vuorovaikutuksen vahvistamista, oppimisen tai kuntoutumisen tukemista, terveyden edistämistä tai työelämän kehittämistä. Samanaikaisesti läsnä voi olla taiteen ammattilaisen toiminnalle asettamia taiteellisia tavoitteita, eivätkä ne sulje toisiaan pois. Taiteelliseen prosessiin sekä lopputulokseen vaikuttavat kuitenkin taidealan ohella jonkin toisen alan, kuten kasvatus-, opetus-, terveys- tai sosiaalialan toimintakulttuuri ja tarpeet.

On myös pohdittu, tarvitaanko taiteen yhteydessä soveltava-sanaa vai voidaanko puhua ainoastaan taiteesta, jolla on erilaisia muotoja, kohderyhmiä, tekemisen tapoja ja päämääriä. Soveltava taide on myös Lapin yliopiston koulutusohjelma, josta voi valmistua taiteen kandidaatiksi ja maisteriksi.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Haapasalo, M. & Kela, L. 2017. Taiteen muuttujia. Taidetta erilaisissa konteksteissa. Teoksessa Tanskanen, I. & Juppi, P. (toim.) Taiteen moniammatilliset kontekstit. Turun ammattikorkeakoulun puheenvuoroja 94. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 19–25.  Viitattu 23.2.2024. https://www.turkuamk.fi/julkaisu/taiteen-moniammatilliset-kontekstit/.

Huhmarniemi, M. 2016. Marjamatkoilla ja kotipalkisilla. Keskustelua Lapin ympäristökonflikteista nykytaiteen keinoin. Acta Universitatis Lapponiensis 324. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Viitattu 23.2.2024. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/62388.

Huhtinen-Hildén, L. & Karjalainen, A.-L. 2019. Luova toiminta siltana itseen, toisiin ja osallisuuteen. Teoksessa Karjalainen, A.-L. (toim.) Luovan toiminnan työtavat: käsikirja sosiaali- ja terveysalalle. Jyväskylä: PS-kustannus, 11–20.

Jussilainen, A. 2019. Yhteisötaide – historiaa, määrittelyä ja käytäntöjä. Teoksessa Monni, K. & Törmi, K. (toim.) Yhteisö ja taide – teemoja ja näkökulmia 2000-luvun laajentuneeseen toimintakenttään. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 72. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Viitattu 23.2.2024. https://disco.teak.fi/yhteiso-ja-taide/yhteisotaide-historiaa-maarittelya-ja-kaytantoja/.

Karttunen, S. 2017. Laajentuva taiteilijuus: yhteisötaiteilijoiden toiminta ja identiteetti hybridisaatiokäsitteen valossa. Tahiti. Vol 7, No 1. Viitattu 23.2.2024. https://tahiti.journal.fi/article/view/85656.

Lapin yliopisto. Soveltavan taiteen koulutusohjelma: Viitattu 23.2.2024. https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Taiteiden-tiedekunta/Opinnot/Soveltava-taide-.

Takaisin sisällysluetteloon.

Taidelähtöiset menetelmät, taideperustaiset menetelmät/työtavat

Taidelähtöisillä menetelmillä tarkoitetaan eri taiteenlajeihin perustuvia menetelmiä sekä lähestymis- ja työskentelytapoja, joiden avulla voidaan hakea uusia näkökulmia sekä ilmaisun tapoja usein vaikeasti lähestyttäviin tai sanoitettaviin asioihin ja ilmiöihin. Työskentelymuodot ja sisällöt muuntuvat ohjaajan, osallistujien, taiteenlajin, toimintaympäristön ja toiminnalle asetettujen tavoitteiden mukaan. Toimintaan osallistuminen ei edellytä osallistujalta aiempaa kokemusta tai taiteen osaamista.

Taidelähtöisiä menetelmiä käytetään esimerkiksi sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja opetusaloilla sekä nuorisotyössä muun muassa edistämään terveyttä, hyvinvointia, osallisuutta, itseilmaisua, vuorovaikutusta ja oppimista. Menetelmiä hyödynnetään myös innovaatioiden ja organisaatioiden kehittämisessä. Niiden avulla voidaan lisätä dialogia, herätellä luovuutta, kehittää empatiakykyä, ilmaista tunteita, vaihtaa näkökulmia sekä tukea oppimista.

Taidelähtöiset menetelmät -termiä käytetään usein rinnakkain esimerkiksi soveltavan taiteen, osallistavan taiteen ja yhteisötaiteen kanssa. Termin voi nähdä menetelmäkeskeisenä toimintatapana, jolla pyritään lähestymään jotain ilmiötä tai tavoitetta taiteen keinoin. Toisaalta taiteen menetelmällisyys voi auttaa muita kuin taiteen alan ammattilaisia ottamaan käyttöön taiteesta kumpuavia toimintatapoja.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Jussilainen, A. 2019. Yhteisötaide – historiaa, määrittelyä ja käytäntöjä. Teoksessa Monni, K. & Törmi, K. (toim.) Yhteisö ja taide – teemoja ja näkökulmia 2000-luvun taiteilijan laajentuneeseen toimintakenttään. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 72. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu.  Viitattu 1.8.2025. https://disco.teak.fi/yhteiso-ja-taide/yhteisotaide-historiaa-maarittelya-ja-kaytantoja/.

Känkänen, P. 2013. Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Tutkimus 109. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 1.8.2025 https://www.julkari.fi/handle/10024/104494.

Rantala, P.; Heimonen, K. & Rönkä, A.-L. 2015. Taidelähtöiset menetelmät työyhteisön kehittämisessä. Taide peilinä TAIKA-hankkeen projektitoiminnassa. Kulttuuripolitiikan tutkimuksen vuosikirja 2015, 6–23. https://kulttuuripolitiikantutkimus.fi/wp-content/uploads/2016/11/KPTVS2015.pdf.

Tuhkunen, M. 2019. Taidelähtöisyys kulttuurienvälisessä oppimisessa. Teoksessa Stack, S.; Stofberg, A. & Letiche, M. (toim.) Taidelähtöiset ja toiminnalliset menetelmät kulttuurienvälisen oppimisen tukena. Helsinki: Kansalaisfoorumi, 17–18. Viitattu 1.8.2025 https://kansalaisfoorumi.fi/wp-content/uploads/2019/01/Taidelahtoiset_ja_toiminnalliset_menetelmat_verkko-opas_FI.pdf.

Vapalahti, K. & Suikkanen-Malin, T. 2018. Introduction. Teoksessa Suikkanen-Malin, T. & Vapalahti, K. (toim.) The viewpoints on art-based work. Art-based methods in social, youth, health, and therapeutic work. XAMK Development 57. Kouvola: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK, 3–4. Viitattu 1.8.2025. https://www.theseus.fi/handle/10024/154801.

Takaisin sisällysluetteloon.

Taide- ja kulttuurisuhde

Jokaisella ihmisellä on oma, yksilöllinen suhde kulttuuriin ja taiteeseen. Tämä suhde muodostaa perustan kulttuurihyvinvoinnille. Taide- ja kulttuurisuhde määrittää esimerkiksi, millaisia elämyksiä ja oivalluksia ihminen saa taiteen ja kulttuuritoiminnan parissa, millaisia merkityksiä hän antaa taidekokemuksilleen sekä siihen, miten hän määrittelee taiteen ja kulttuuritoiminnan.

Taide- ja kulttuurisuhde on dynaaminen ja se muuttuu elämän eri vaiheissa ja tilanteissa. Suhde voi olla positiivinen ja voimaannuttava tai negatiivinen ja poissulkeva, jolloin taide ja kulttuuri eivät tunnu merkityksellisiltä.

On tärkeää, että jokaisella on mahdollisuus rakentaa ja syventää omaa taidesuhdettaan esimerkiksi osallistumalla kiinnostavaan kulttuuritoimintaan tai harrastamalla taidetta. Kulttuurialan, opetusalan sekä sosiaali- ja terveysalan välinen yhteistyö ja koordinaatio varmistavat, että jokaisen henkilökohtainen taide- ja kulttuurisuhde vahvistuu ja kehittyy läpi elämänkaaren, varhaislapsuudesta aikuisuuteen ja vanhuuteen, ja että kulttuuritarjonta on kaikille saavutettavaa.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Kantar TNS Oy 2022. Kulttuuribarometri 2022. Suomalaisten näkemykset kulttuurista 2022. Helsinki: Suomen kulttuurirahasto. Viitattu 23.2.2024. https://skr.fi/wp-content/uploads/2024/10/Kulttuuribarometri-2022.pdf.

Koivisto, T.-A.; Lehikoinen, K.; Lapio, P.; Lilja-Viherlampi, L.-M. & Salanterä, S. 2020. Kulttuuri ja taide sairaalassa ja muissa terveyspalveluissa. ArtsEqual Policy Brief 1/ 2020. Helsinki: Taideyliopisto. Viitattu 23.2.2024. https://sites.uniarts.fi/documents/14230/0/artsequal+-+toimenpidesuositus+-+2020+-+nro+1+%E2%80%93+2020+08+14_NETTI.pdf/e9eb7dd8-d0e7-2879-2816-b7cf56c9980f?t=1599650585009.

Lilja-Viherlampi, L.-M. 2022. Mitä on kulttuurihyvinvointi? Musiikki. Vol. 51, No 4, 74–89. Viitattu 23.2.2024. https://doi.org/10.51816/musiikki.113252.

Lilja-Viherlampi, L-M. & Rosenlöf, A-M. 2019. Moninäkökulmainen kulttuurihyvinvointi. Teoksessa Tanskanen, I. (toim.) Taide töissä – Näkökulmia taiteen opetukseen sekä taiteilijan rooliin yhteisöissä. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 256. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 20–39. Viitattu 23.2.2024. https://www.theseus.fi/handle/10024/227439.

Oinas, N. 2022. Luovuus voimavarana. Teoksessa Oinas, N.; Hiltunen, M. & Stöckell, A. (toim.) Työtaide – taide työhyvinvoinnin tukena sosiaali- ja terveysalalla. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja. Sarja C. Katsauksia ja puheenvuoroja, nro 72. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 9–11. Viitattu 23.2.2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-324-2.

Takaisin sisällysluetteloon.

Taideterapiat

Kun eri taiteiden ilmaisumuotoja käytetään terapeuttisesti hoito- ja kuntoutustarkoituksessa taideterapeuttikoulutuksen saaneen ammattihenkilön antamana, puhutaan taideterapioista tai luovista terapioista. Luoviin terapioihin kuuluvat Suomessa muun muassa kirjallisuus-, kuvataide- ja musiikkiterapia sekä tanssi-liiketerapia ja ekspressiivinen taideterapia. Lyhyempiä täydennyskoulutuksia tai menetelmäkoulutuksia löytyy lisäksi muun muassa valokuvaterapiasta. Kansainvälisesti taideterapioiden kehittyminen omiksi erityisaloikseen juontaa juurensa 1940–1950-luvuille, jolloin eri maissa perustettiin alan ammatillisia yhdistyksiä sekä alettiin kehittää ja tarjota koulutusta.

Taideterapioissa ihminen ymmärretään fyysisenä, sensomotorisena, emotionaalisena, kognitiivisena, sosiaalisena ja henkisenä kokonaisuutena. Aistillinen ja taiteellinen ilmaisu nähdään sanoja edeltävänä ja täydentävänä kehon ja mielen aktivoijana. Useat psykiatriset, neurologiset ja kehitykselliset häiriöt heikentävät ihmisen kielellistä ilmaisukykyä. Luovien menetelmien avulla monet pääsevätkin nopeammin ja helpommin kokemusten, aistihavaintojen, muistojen ja oivallusten äärelle kuin pelkästään puhumalla.

Taideterapioita käytetään kaikenikäisten asiakkaiden kanssa. Niitä hyödynnetään hoito- ja kuntoutusmuotoina esimerkiksi mielenterveyden ongelmissa, psykiatrisissa ja kehityksellisissä häiriöissä, neurologisissa ja neuropsykologisissa ongelmissa sekä kipupotilailla. Taideterapioita voidaan toteuttaa sekä ryhmä- että yksilöterapiana asiakkaan tilanteen ja tarpeiden mukaan.

Asiakkaan tilanne, yksilölliset tarpeet ja kyvyt sekä työskentelyn tavoitteet määrittävät sen, miten ja millaista taideilmaisua voidaan käyttää vuorovaikutussuhteessa terapeutin ja asiakkaan kanssa. Luovat terapiat eivät edellytä asiakkaalta aiempaa taiteellista osaamista tai harrastuneisuutta, sillä tavoitteena ei ole taiteellisten tuotosten aikaansaaminen eikä taiteellisten taitojen oppiminen tai kehittäminen.

Taideterapioita voidaan myös yhdistää psykoterapiaan tai käyttää niiden menetelmiä sen osana. Tämä edellyttää terapeutilta sekä psykoterapiakoulutusta että jonkin taideterapian koulutusta tai yhtenäistä psykoterapiakoulutuksen kriteerit täyttävää koulutusta kuten kuvataidepsykoterapeuttikoulutusta.

Vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena KELAn korvaamana voidaan toteuttaa tietyin edellytyksin kuvataidepsykoterapiaa ja musiikkiterapiaa. Musiikkiterapiaa voidaan korvata myös lakisääteisenä kuntoutuspsykoterapiana 16–25-vuotiaille. Kuvataidepsykoterapiaa korvataan kuntoutuspsykoterapiana kaiken ikäisille.

Taideterapiaa toteuttavat erilaisista ammatti- ja koulutustaustoista tulevat terapeutit ja luovien terapioiden harjoittajat. Kaikille taideterapiamuodoille yhtenäistä koulutuspolkua ei ole, mutta Roiha-instituutti vastaa sekä musiikkiterapian, ryhmä(kuva)taideterapian että tanssi-liiketerapian monivuotista ammatillisista koulutuksista. Luovien alojen terapeuttien koulutusta tuottavat yhdistykset, yritykset ja säätiöt usein yhteistyössä eri oppilaitosten kanssa. Pitkään, ammatilliseen terapeuttikoulutukseen sisältyy aina terapeutiksi opiskelevan oma terapia sekä työnohjattu harjoittelu asiakastyössä. Lisäksi tarjolla on monenlaisia, lyhyempiä menetelmä- ja täydennyskoulutuksia, joista nämä osa-alueet puuttuvat ja joista ei valmistu taideterapeutiksi.

Vakiintuneesta käytöstä, tutkimuksesta ja koulutuksesta huolimatta taideterapeutin ammattinimike ei tällä hetkellä ole sosiaali- ja terveydenhuoltoalan suojattu ammattinimike eli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ei valitettavasti vielä valvo taideterapeutin ammattinimikkeen käyttöä.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Erkkilä, J. & Rankanen, M. 2020. Kun sanat eivät riitä – luovat terapiat. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim. Vol. 136, No 18, 2026–7. Viitattu 9.9.2025. https://www.duodecimlehti.fi/duo15795.

Huttula, K.; Leijala-Marttila, M.; Aavaluoma, J.; Oivamäki-Tähtinen, K.; Pulli, T.; Viirret, T.L.; Pylvänäinen, P.; Ihanus, J. & Halkola, U. 2020. Luovat terapiat: Kuvataidepsykoterapia, Musiikkipsykoterapia, Terapeuttinen draama, Psykoterapeuttisesti suuntautunut tanssi-liiketerapia, Kirjallisuusterapia, Valokuvaterapia. Teoksessa Huttunen, M. & Kalska, H. (toim.) Psykoterapiat. Helsinki: Kustannus oy Duodecim. Viitattu 9.9.2025. https://www.oppiportti.fi/opk04646.

Kansaneläkelaitos KELA. Terapiat. Viitattu 28.8.2024. https://www.kela.fi/terapiat.

Mäki, S.; Leijala-Marttila, M.; Huttula, K.; Erkkilä, J.; Punkanen, M.; Hurme, P. & Teperi, A-M. 2022. Luovat terapiat kuntoutuksessa. Teoksessa Autti-Rämö I.; Salminen A.-L.; Rajavaara M. & Melkas, S. (toim.) Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus oy Duodecim. Viitattu 11.9.2024.  https://www.oppiportti.fi/opk04612.

Rankanen, M. 2012. Jaettuja maisemia – taideterapian tiedon- ja taidonalaa jäsentämässä. Research in Arts and Education 2012(1), 17–40. https://doi.org/10.54916/rae.118767.

Rosenlöf, A-M. 2023. Kulttuurihyvinvoinnin historia on taiteen ja parantamisen historiaa, joka ulottuu taiteen syntyvaiheisiin. Talk-verkkolehti. Turun AMK. https://talk.turkuamk.fi/hyve/kulttuurihyvinvoinnin-historia-on-taiteen-ja-parantamisen-historiaa-joka-ulottuu-taiteen-syntyvaiheisiin/.

Taideterapiat.fi. Taideterapiat Suomessa. Viitattu 28.8.2024. https://www.taideterapiat.fi/.

Takaisin sisällysluetteloon.

Taiteen terapeuttisuus, taiteen terapeuttiset vaikutukset

Taiteen tekeminen ja sen kokeminen voidaan kokea terapeuttisena ilman että kyseessä on taideterapia. Taiteen terapeuttiset eli parantavat ja hoitavat vaikutukset ja mahdollisuudet on tunnistettu jo kauan sitten historiassa.

Taiteen terapeuttisuus on mahdollisuutena läsnä aina taiteen äärellä: kuka tahansa voi kokea sen omassa taiteellisessa työskentelyssään tai esimerkiksi osallistuessaan taidekasvatukselliseen toimintaan. Terapeuttisuus voi liittyä esimerkiksi taiteen tekemiseen, taideteosten havainnointiin ja kokemiseen tai taiteesta kumpuavien kokemusten jakamiseen muiden kanssa. Terapeuttisuus voidaan kokea monella tasolla liittyen niin kehollisiin, aistisiin ja materiaalisiin elementteihin kuin tilaan, aikaan, ilmapiiriin, tunteisiin, ajatuksiin tai muistoihin. Taide ja sen vaikutukset eivät kuitenkaan väistämättä ole terapeuttisia, vaan kokemus on aina yksilöllinen.

Taideterapiat ja luovat terapiat eroavat taiteen terapeuttisuudesta. Taideterapioissa eri taiteita käytetään tavoitteellisesti hoito- ja kuntoutustarkoituksessa siihen koulutuksen saaneen ammattihenkilön kuten kuvataideterapeutin, musiikkiterapeutin tai tanssi-liiketerapeutin antamana.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Lilja-Viherlampi, L.-M. 2018. ”Minunkin sisällä soi!” – musiikin ja sen parissa toimimisen terapeuttisia merkityksiä ja mahdollisuuksia musiikkikasvatuksessa.  Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 24.  Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Viitattu 30.8.2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-664-7.

Rankanen, M. 2012. Jaettuja maisemia – taideterapian tiedon- ja taidonalaa jäsentämässä. Research in Arts and Education 2012(1), 17–40. https://doi.org/10.54916/rae.118767.

Sanastokeskus: TEPA-termipankki: Erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma. Terapeuttinen vaikutus. Viitattu 30.8.2024. https://termipankki.fi/tepa/fi/haku/terapeuttinen%20vaikutus.

Takaisin sisällysluetteloon.

Yhteisötaide

Yhteisötaiteessa taiteen ammattilaiset työskentelevät eri ympäristöissä yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen kanssa heille ajankohtaisten tai tärkeiden aiheiden äärellä. Vuorovaikutteiset yhteisötaideprojektit toteutetaan usein taiteelle varattujen tilojen ulkopuolella yhteistyössä esimerkiksi sosiaali-, terveys- tai kasvatusalojen kanssa. Yhteisötaiteen keskeisenä lähtökohtana on, että kunkin yhteisön kaikki jäsenet voivat osallistua taiteelliseen prosessiin. Suunnittelua tehdään usein yhdessä yhteisön kanssa.

Yhteisötaideprojektit nostavat huomion kohteeksi ja käsiteltäväksi yhteisöjä koskettavia teemoja ja pyrkivät siten rakentamaan yhdessä parempaa elämää osallistujille. Termille yhteisötaide ei ole olemassa yhtä yhtenäistä tai vakiintunutta määrittelyä. Sen kanssa rinnakkain käytetään myös monia muita termejä, kuten soveltava taide, taiteen soveltava käyttö, taidelähtöiset menetelmät, yhteisöllinen taide(toiminta), sosiaalisesti sitoutunut taide, osallistava taide ja paikkasidonnainen taide.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Jussilainen, A. 2019. Yhteisötaide – historiaa, määrittelyä ja käytäntöjä. Teoksessa Monni, K. & Törmi, K. (toim.) Yhteisö ja taide – teemoja ja näkökulmia 2000-luvun taiteilijan laajentuneeseen toimintakenttään. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 71. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Viitattu 23.2.2024. https://disco.teak.fi/yhteiso-ja-taide/yhteisotaide-historiaa-maarittelya-ja-kaytantoja/.

Kantonen, L. & Karttunen, S. 2021. Yhteisötaiteen etiikka. Kirjoituksia vastuusta, vallasta ja vapaudesta. Teoksessa Kantonen, L. & Karttunen, S. (toim.) Yhteisötaiteen etiikka. Tilaa toiselle, arvoa arvaamattomalle. Kokos julkaisuja 10. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 9–41. Viitattu 23.2.2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-353-038-6.

Kuvataidekoulutuksen ja -kasvatuksen visio 2030, 2022. Helsinki: Taideyliopisto. Viitattu 23.2.2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-353-436-0.

Takaisin sisällysluetteloon.

Yleisötyö

Yleisötyöhön liittyvät hankkeet ja toiminta ovat tunnusomaisia erityisesti taide- ja kulttuurilaitoksille. Tavoitteena on syventää taidekokemusta, toimia siltana taiteen ja sen yleisön välillä sekä sitouttaa erilaisia yleisöjä tiiviimmin osaksi taidelaitoksen toimintaa. Yleisötyössä huomio voidaan kiinnittää myös taidelaitosten vakiintuneiden toimintamuotojen ulottumattomissa oleviin ryhmiin ja edistää siten heidän osallisuuttaan taiteeseen ja kulttuuriin.

Yleisötyössä on usein taide- ja kulttuurikasvatuksen elementtejä. Myös saavutettavuutta edistävien toimintamallien, kuten etäkulttuuripalveluiden ja erilaisten kulttuuripassien kehittäminen voidaan määritellä yleisötyöksi. Suomessa yleisötyö on vakiintunut 2000-luvulla osaksi eri taidelaitosten, niin teattereiden, museoiden kuin orkestereiden sekä vapaan kentän toimijoiden toimintaa. Yleisötyöntekijä voi toimia hallinnon puolella organisoimassa ja mahdollistamassa yleisötyötä tai olla esiintyvä taiteilija tai taidepedagogi.

Takaisin sisällysluetteloon.

Lähteet:

Airaksinen, R.; Mertanen, M.M. & Virtanen, P. 2019. Esipuhe. Teoksessa Airaksinen, R.; Mertanen, M. M. & Virtanen, P. (toim.) Ystävänä yleisö – katsaus teatterin yleisötyön muotoihin. Helsinki: Draamatyö, 12–14.

Sorjonen, H. & Sivonen, O. 2015. Taide- ja kulttuurilaitosten yleisötyön muodot, laajuus ja tuloksellisuus. Cuporen verkkojulkaisuja 27. Helsinki: Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. Viitattu 23.2.2024. https://www.cupore.fi/images/tiedostot/taide-jakulttuurilaitostenyleisotyonmuodot17.4..pdf.

Virolainen, J. 2015. Kulttuuriosallistumisen muuttuvat merkitykset. Katsaus taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen, osallisuuteen ja osallistumattomuuteen. Cuporen verkkojulkaisuja 26. Helsinki: Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. Viitattu 23.2.2024.

https://www.cupore.fi/julkaisut/kulttuuriosallistumisen-muuttuvat-merkitykset-katsaus-taiteeseen-ja-kulttuuriin-osallistumiseen-osallisuuteen-ja-osallistumattomuuteen/.

Virtanen, P. 2022. Yleisötyö luo siltaa esitysten ja yleisön välille. Kumahdus – Näkökulmia teatterialan ammattilaisilta. Viitattu 23.2.2024. https://www.kumahdus.fi/yleisotyokilta/yleisotyo-luo-siltaa-esitysten-ja-yleison-valille/.

Takaisin sisällysluetteloon.

 

Päivitetty 15.12.2025